Tanssi se ulos!

Hui kauhistus kuinka raskaalta treeni tuntuu, kun on syönyt jouluherkkuja ihan liikaa. Joulun pyhinä liikuntakin jäi vähiin ja oikeastaan koko joulukuu meni liikunnan suhteen löysäillessä. Liikkumaan jaksoin vääntäytyä hädin tuskin kerran viikossa. Uudessa työpaikassa aloittaminen tuntui imevän kaikki mehut. Olin osannut siihen jo etukäteen varautuakin ja päättänyt olla itselleni armollinen. Illat menikin sitten totaalisen väsymyksen vallassa ja sohvan nurkassa lukiessa. Parissa viikossa sain luettua kaksi kirjaa ja kuunneltua loppuun yhden äänikirjan, joka oli ollut kesken jo melkein vuoden, joten hukkaan ei lötköttely-aika sentään mennyt.

Mun on pakko myöntää, että jouluna olen syönyt suklaata ihan liikaa. Jouluruokien suhteen olen sentään jotakuinkin maltillinen, mutta suklaa ja leivonnaiset... Syön kaiken mitä eteen tuodaan ja jos ei tuoda, löydän kyllä itsekin. Nyt kaikki ne syödyt herkut tuntuu pakkaantuneen vyötärölle ja jumittuneen siihen. Olo on kuin täyteen puhalletulla rantapallolla! Kaiken syömisen ja oleilun jälkeen oli ihanaa päästä pyhien päätyttyä zumbatunnille. Mutta voi mitä takkuamista se oli! Ilmeisesti ihohuokosetkin oli joulun aikaan täyttyneet lanttulaatikolla ja suklaalla, kun hiki ei alkanut virrata millään, vaikka tunsin sen kuplivan ja kihisevän aivan pinnan alla. Olotila oli lähestulkoon tukala, mutta tiedän että kerta kerralta helpottaa ja liikunnan ilo vie taas nopeasti mukanaan. Ja zumban jälkeen pukuhuoneessa saatu vertaistuki muilta tunnilla olleilta piristi omaa mieltä: ei ollut joulun jälkeen helppoa muillakaan! Mutta nyt on tarkoitus saada herkut ulos elimistöstä tanssien!

Oma reseptini joulukilojen karistamiseen ja normaalirytmiin pääsemiseen:
1. Juo paljon vettä
2. Syö paljon hedelmiä
3. Valitse itselle mieluisa liikuntamuoto ja aloita tauon jälkeen rauhallisesti

Yleensä olen sitä mieltä, että väkisin ei kannata pakertaa, vaan tekee sitä mistä tykkää, mutta nyt muutin mieltäni. Tiedän, että nautin liikunnasta, joten muutaman tuskaisen kerran kyllä jaksan pusertaa vaikka väkisin, kun tiedän sen olevan tilapäistä. Tammikuun alussa uuden vuoden lupauksia lunastaville liikkujille sanoisinkin, ettei pidä luovuttaa alkuunsa. Jos ei ole liikkunut hetkeen, ekat kerrat ei tule olemaan helppoja, mutta ihan varmasti tulee se päivä, kun liikunta onkin kivaa. Lupaan!