perjantai 23. helmikuuta 2018

Voi Irma minkä teit; Florida Keys




Ajomatka läpi Florida Keysin saarirykelmän oli aika vaikuttava. Alkumatkasta ihmettelin mikä täällä on se hehkuttamisen arvoinen juttu. Melkein aloin jo epäillä, että kaikki näkemäni upeat maisemakuvat on photoshopattuja, kun joka paikka tuntui olevan täynnä vain rojua ja roskaa. Tottakai tiesin viime syksyn hurrikaanista Irmasta, kun itsekin sen etenemistä Miamin suuntaan silmä kovana seurasin. En kuitenkaan ollut tajunnut tuhojen laajuutta, enkä sitä, että edelleen paljon on korjaamatta. Miamissa ei huomaa enää mitään, mutta saarialueella... Näky on paikoin karun surullinen.

Täällä tuntuu olevan paljon trailerparkeja ja ihmiset tosiaan asuu vakituisesti vaunuissa ja asuntoautoissa. Ja mikäs on asuessa, kun lämpötila on ainainen kesä. Mutta kun iskee hurrikaani, ei asuntovaunu paljon anna suojaa. Irman aikaisissa uutiskuvissa vaunuja ja veneitä oli säpäleinä ja jopa kasoissa siellä minne tuuli ne oli viskannut. Osa on siellä edelleenkin. N. miljoona ihmistä kärsi hurrikaanin aiheuttamia vahinkoja ja heistä puoli miljoonaa on edelleen ilman vakuutusyhtiön maksamia korvauksia. Joiltakin on kodin lisäksi tuhoutunut myös elinkeino. Vaikeaa sellaisessa tilanteessa on jatkaa eteenpäin, varsinkin rahattomana.

Matka herätti paljon ajatuksia, surullisiakin, mutta juuri tämän matkan halusin ehdottomasti kokea. Teki hyvää nähdä se turismin ja idyllisen rantaelämän toisenlainen puoli. Kaiken kauniin pintakiillon alla on usein toisenlainen, vähän karumpi totuus. Ja sekin on omalla tavallaan kaunista ja koskettavaa







Siitä kauneudesta ja pintakiillostakin kuitenkin nautittiin. Istuttiin auringonlaskussa oluella, polskuteltiin uima-altaassa, ihailtiin Key Westin upeita, vaikkakin pilvisiä näkymiä ja ihmeteltiin ympäri kaupunkia vapaana touhuavia kanoja. Ajettiin läpi huikaisevan kauniiden merimaisemien USA:n eteläisimpään kärkeen, josta matkaa Kuubaan on enää vaivaiset 90 mailia. Vaikka oltiin lähellä Miamin suurkaupunkia, on Florida Keysin alue niin landea, että oksat pois. Etelän murre sai hymyilemään ja Marathonin parhaaksi rankattu aamiaispaikka The Stuffed Pig melkeninpä kauhistumaan: sen kokoisia annoksia täynnä sellaista rasvamäärää ei montaa päivää kestäisi. Kerta kokeiluna sekin toimi. Melkein alan jo ymmärtää täkäläisten tavan laittaa pannukakun päälle voita :D


Olen tyytyväinen, että tuli tämäkin paikka koettua. Jäi mietityttämään montako Irman kaltaista myrskyä nämä pikkukylät pystyvät ottamaan vastaan ja hoitamaan jälleenrakentamisen. Ehkä idylli murenee kerta kerralta hurrikaanien yleistyessä?

2 kommenttia:

  1. Onpa surullista, että vieläkin on Irman tuhoja noin paljon nähtävissä :( Niin se matkailu avartaa, hyvässä ja pahassa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta. Joskus on hyvä nähdä omin silmin niitä ikävämpiäkin asioita. Osaa taas asettaa omat marinansa oikeisiin mittasuhteisiin :)

      Poista