Kasvien siirto on ihan hyvällä mallilla, mutta en millään meinaa pystyä jättämään maahan mitään elävää, mikä sitten jäisi terassin alle. En varsinkaan sen jälkeen kun luin tutkimuksesta, jossa todettiin kasvien kommunikoivan keskenään. En vaan kestä ajatusta, että meidän terassin alla olisi elävältä haudattuna mitään. Siksi viattomasti alkanut taimien siirto onkin muuttunut suuren luokan pelastusoperaatioksi.
Omenapuissa kukinta-aikaan pörisseet otukset on myös tehneet tehtävänsä. Näyttää siltä, että tänä vuonna omenoita tulee huima määrä! Hirmu nopeasti se kukkapaljous on muuttunut pirteän vihreiksi omenan aluiksi. Kukkaloisto ei kuitenkaan ole ohi; kun omena lopetti, juhannusruusu aloitti! Viikonloppuna muutama nuppu aukesi ja tämän viikon helteiden ansiosta koko pensas on yhtä valkeaa kukkaryöppyä. Ja se tuoksu! Se on lapsuuden aurinkoisten päivien tuoksu. Kun laitan pensaan juurella silmät kiinni, voin melkein koskettaa mummolan vaaleanpunaista seinää ja kuulla mummon laulun pyykkejä kesätuuleen ripustaessa. Oi lapsuuden kesät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti