Appelsiini-kuppikakkuja halloweeniksi

Jotain oranssia herkkua piti saada sekä halloweenin, että Monstereiden pelivoiton kunniaksi. Googlailemalla löytyi sopiva resepti, joka yllättäen olikin Koko Suomi leipoo-Hannun ohje. Höh. En edes tiennyt, että ohjelman reseptit löytyy netistä, vaikka kai se sitten on aika itsestään selvää, kun tarkemmin ajattelee. Ihan törkeen hyvä ne kumminkin on. Eli ohje on saatava omaan talteen (vain voi vaihdettuna margariiniin).

Appelsiini-kuppikakut
 

2 tl appelsiininkuorta raastettuna 

1 dl appelsiinista puristettua mehua 

100g margariinia

3 kananmunaa

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria 4 dl vehnäjauhoja 

1,5 tl leivinjauhetta

200g kermaviiliä

Kuorrutus:

200g valkosuklaata

200g appelsiinituorejuustoa

1 rkl tomusokeria

wiener nougat crushia

Ja sitten Hannun ohje:

Pese appelsiini huolellisesti, raasta kuori ja purista mehu. Sulata margariini ja anna jäähtyä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon margariini, appelsiinin mehu ja raastettu kuori. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon ja sekoita joukkoon varovasti myös kermaviili. Vältä turhaa sekoittamista.

Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sulata kuorrutuksen suklaa mikroaaltouunissa tai vesihauteessa. Vatkaa tuorejuusto ja tomusokeri sulaneen suklaan joukkoon. Lisää juusto-suklaakuorrutukseen halutessasi tippa punaista ja/tai keltaista elintarvikeväriä. Pursota kuorrutus kuppikakkujen pinnalle. Koristele. 

Ja lisää horroria halloweeniin... Jumpan jälkeen menin käymään ruokakaupassa. Siihen aikaan oli jo maidot vähissä ja tölkkejä oli enää alimmalla hyllyllä lattian rajassa. Kyykistyin sinne ja totesin siinä vaiheessa, että reidet on ihan hyytelöä enkä ole ollenkaan varma, pääsenkö siitä enää ylös. Sitten mua alkoi naurattaa se tilanne ja hihitin kyykyssä lattialla pää maitokaapissa reidet täristen. Ja se tietenkin alkoi naurattaa vielä enemmän! Pakkohan siitä oli sitten ryhdistäytyä ja pinnistellä pystyyn ja jatkaa matkaa muina miehinä. Jos siinä kaupassa on valvontakamera, niin on siellä ruudun takana varmaan ollut hauskaa! Seuraava vaihe oli, että kotimatkalla pakarat alkoi tuntua puudutetuilta, käsistä katosi puristusvoima ja nyt alkaa olla niska jumissa. Niin että terveisiä vaan elämäni ensimmäiseltä Grit-tunnilta! Mä menin sinne uteliaana pelon sekaisin tuntein. Uteliaisuus katosi, mutta pelko jäi!!! No ei vaiskaan, ihan mahtavaahan se oli! Mulla on ihan super-surkeat käsivoimat ja se teki tosta tunnista kyllä ihan helvettiä. Mut Gritissä ne käsivarsissa piilottelevat lihakset vois vaikka löytyäkin, toisin kuin zumbassa. Aaargh! En mä varmaan pysty olemaan menemättä uudestaan. Ai niin, ja se kärsimyksen hyvä puoli: puoli tuntia tuskaa, 9 tuntia rasvan polttoa! Taas saa leipoa lisää, juhuu!

Raikas limepiirakka ja kiukkuilua kielen kanssa

Miksiköhän Key lime pie kuulostaa paljon paremmalta kuin limepiirakka? Koska mua ärsyttää se, että jotkut asiat kuulostaa paremmalta englanniksi, haluan ihan kiusallinikin kutsua sitä kotoisasti limepiirakaksi. Olkoon vaan kotoisin Floridan Key Westistä, mutta nyt ollaan Järvenpäässä ja jo pelkkä lime on täällä aika eksoottista, saati sitten joku Key lime pie... Ei sovi meidän pöytään!
Mutta tämä kelpaa:

Tulipa kuvasta surkea. Mutta se on ainoa, kun tuli se hoppu.

Jägeläinen limetorttu (Siitäs saat Key West!)

 Pohja:
200 g Digestive keksejä
75 g sulatettua margariinia

Täyte:
4 keltuaista
1 purkki (400 g) kondensoitua maitoa
1 dl limen mehua (2-3 limeä)
2 tl raastettua limen kuorta

Murskaa keksit hienoksi ja sekoita sulan margariinin kanssa tasaiseksi seokseksi. Painele irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Paista pohjaa 175 asteessa vajaa 10 minuuttia.

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki. Vatkaa joukkoon kondensoitu maito, limemehu ja raastettu limen kuori. Vatkaa tasaiseksi ja kaada pohjan päälle.

Paista 175 asteessa 10-15 minuuttia. Kun otat piirakan uunista, keskusta on vielä vähän löysä... Jäähdytä piirakka ja siirrä sitten jääkaappiin yön yli tai vähintään 3 tunniksi.

Valmiin piirakan voisi koristellu vaikka kermavaahdolla ja limen viipaleilla, mutta mä en kerennyt: ovikello soi jo.

Ja näistä mä tykkään tänään muuten vaan: omista kotiportaista ja kotikadun kukkakaupan hirviöstä, josta tulee mieleen Pariisin Sacré-Coeurin torneista löytyneet örkit.


Tuokio Tukholmassa

Eilen vietettiin päivä Tukholmassa tai tarkemmin sanoen Skanssenilla. Viking Linen Mariellan saavuttua satamaan ostettiin liput Hop on-hop off-bussiin, jolla oli tarkoitus kiertää jossain muuallakin, mutta ei oikein ehditty. Bussikierros oli kuitenkin sikäli kiva, että kyydissä istuessa sai kuunnella kuulokkeista suomeksi tarinoita matkan varrella olevista paikoista ja rakennuksista. Eli vaikka reitti oli jo tuttu, sai siitä vähän uutta irti. Eemelin kanssa sovittiin jo etukäteen, että Junibacken on niin läpi koluttu, että tällä kertaa tehdään jotain muuta. Kaupungille ja ostoksille ei meistä kukaan kuitenkaan Eemelin seurassa halunnut lähteä, joten jotain lapsellista oli keksittävä. Skanssen vaikutti sopivalta ensimmäiseltä etapilta, mutta siellä olikin niin paljon nähtävää, että koko päivä kului siellä kierrellessä. Paikka oli syksyisen kaunis, mutta kylmä ilma verotti kävijöitä ja saatiin olla ihan rauhassa. Puolet paikasta jäi vielä kiertämättäkin, mutta keskityttiin tällä kertaa lähinnä eläimiin. Ja kyllä me matkan varrella ihasteltiin myös kauniita vanhoja rakennuksia. Yhdessä vanhassa torpassa pistäytyessä päiviteltiin keskenämme miten ahdasta meillä olisi, jos pitäisi asua siinä neljästään. Sitten kuultiinkin, että torpassa asuneessa perheessä oli ollut 6 lasta!!! Tsiisus! Siinä taloudessa ei todellakaan ole mahtunut säilyttämään yhtäkään ylimääräistä tavaraa, kun kaikki kahdeksan ovat eläneet samassa tuvassa. Yksi huone on ollut sekä keittiö, makuuhuone, olohuone että lasten huone...













































Ja takaisin nykypäivään; sehän ei ole risteily eikä mikään, ellei kotiin tuomisiksi löydy jotain kosmetiikkaa. Viking Linelle oli tullut myyntiin Bioeffectin EGF seerumi. Testasin sitä jo viime keväänä, kun tuotetta lanseerattiin Suomeen ja ihastuin siihen ihan täysin. Se oli ensimmäinen kokeilemani kosmetiikkatuote, jolla tuntui oikeasti olevan jotain vaikutusta ihon rakenteeseen. Laitoin sitä kasvoille aina iltaisin nukkumaan mennessä ja viikon käytön jälkeen piti oikein ihmetellä aamuisin itseään peilistä: iho näytti sileämmältä, kiinteämmältä ja tasaisemman väriseltä. Seerumi on kuitenkin sen verran hintava, etten raaskinut ostaa uutta, kun saamani kokeiluampulli loppui. Tax free-hintaa en kuitenkaan pystynyt  enää vastustamaan... Pakkauksessa oli 15 ml:n ampulli ja vielä toinen 5 ml:n ampulli. Keväällä tuo pienempi ampulli kesti päivittäisessä käytössä lähes kuukauden, joten noilla kahdella saattaisi pärjätä koko talven yli. Jeeeee! Olkoot keväinen kokemus sitten lumevaikutusta tai todellista tehoa, niin jos seerumin käytöstä tulee mulle hyvä olo, se on hintansa arvoinen. Mika kauhistui mun ostosta ja totesi, että kun nainen vanhenee, niin kaunistautumiskeinot vaan kallistuu... Ja kysyi mitä mä kuvittelen tapahtuvan, kun laitan sitä naamaani. Mäkin voisin kysyä, mitä kukaan kuvittelee tapahtuvan, kun tunkee ostamansa tax free-viinat naamaansa. Niitä sieltä laivasta kuitenkin enemmän ulos kannetaan ja varmasti isommalla rahalla. Ei tolla seerumilla ainakaan niin huonot vaikutukset ole. Ja saman rahan olisi tosiaan helposti saanut uppoamaan alkoholiin ja karkkiin, jotka jätin ostoslistalta pois. (Sitä Toblerone-valkosuklaata ei lasketa! Sssshhhh!)

Linja-autossa on tunnelmaa!

Kuten vanhassa maalaismaisemassakin...

Jos metsään haluat mennä nyt... taas

Mä löydän nykyään vähän väliä itseni metsästä. Ja niin tänäänkin. Santtu kävi joukkue-kavereiden kanssa keilaamassa ja sen jälkeen mentiin porukalla Terholan kuntoradan nuotiopaikalle paistamaan makkaraa. Mukavaa vaihtelua normimeininkiin; enpä muista koska olisin viimeksi paistanut metsässä makkaroita :).

Gluteeniton juustokakku

Ihanaa herätä lomapäivään, kun jääkaapissa odottaa juustokakku! Ennen aamiaista pyrähdin kuitenkin pikaiselle aamukävelylle. Tai oikeastaan autolla korjaamolle ja kävellen takaisin kotiin. Kirpeä aamupakkanen pääsi yllättämään, kun eilen oli niin lämmin. Auton ikkunat oli lähtiessä jäässä ja takaisin tullessa jäässä olivat korvat! Kävely raikkaassa ilmassa ja keltaisessa maassa piristi kuitenkin mahtavasti. Kyllä maistui aamiainen ja sen päälle pala juustokakkua ja lukemisena uusin Elle. Aaaaahhhhhh!!!

Gluteeniton juustokakku (halkaisija 16 cm) 

Pohja:
100 g gluteenittomia Digestive-keksejä (Semper)
50 g margariinia

Täyte:
2,5 dl Flora Vanillaa
200 g appelsiini tuorejuustoa (Pirkka)
4 liivatelehteä
appelsiinituoremehua

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Sulata margariini ja murskaa sillä välin keksit. Sekoita tasaiseksi ja painele irtopohjavuoan pohjalle. Älä tiivistä liikaa, ettei pohjasta tule kova.

Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 10 minuuttia. Kiehauta muutama ruokalusikallinen appelsiinituoremehua ja liuota pehmenneet liivatelehdet siihen. Kaada liuos vaahdon joukkoon. Kaada täytevaahto pohjan päälle vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa yön yli. Irrota reunat varoen, ettei kakku repeä. Koristele haluamallasi tavalla.

Suppilovahverokeitto vaahdotettuna

Tänään lähdettiin siskon kanssa sienimetsään. Hyvän alun jälkeen pelin henki muuttui melkoiseksi saalistamiseksi. Suppilovahveroita saatiin yhteensä useampi litra, mutta suurin osa kerättiin ekan tunnin aikana ja toinen tunti oli yhtä jäljestämistä ja vaanimista. Vaan mistäpäs siitä! Ulkoiltua tuli ja saalis on ihan kiitettävä. Sieniä putsatessa mielessä alkoi pyöriä Haikon kartanossa joskus syöty sienikeitto, joka tarjoiltiin kahvikupeista. Ja siitä se sitten lähti...

Samettinen suppis-soppa

 

vajaa litra suppilovahveroita riittää
2 dl ruokakermaa
100 g sulatejuustoa
valkosipulin kynsi
suolaa
mustapippuria
(maitoa)

Paista sieniä pannulla, kunnes neste on irronnut ja haihtunut. Kaada kattilaan kerma ja sienet. Kuumenna, kunnes kiehahtaa. Lisää joukkoon sulatejuusto ja murskattu valkosipuli. Keitä koko ajan sekoittaen, kunnes sulatejuusto sulaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada keitto blenderiin ja surauta tasaiseksi. Kaada takaisin kattilaan ja kuumenna uudelleen. ...jotakuinkin noin mä sen taisin tehdä... Sopii hyvin vaikka alkukeitoksi...

Aamulla kävin pitkästä aikaa kirpputorilla. Tavoitteena oli löytää Santulle uusi pöytälamppu ja ehkä mahdollisesti jotain pientä sisustusjuttua. Ja tavoitteet toteutui! Santulle löytyi juuri oikeanlainen lamppu ja lisäksi ostin pienen harmaan lasikipon, josta mulle tulee mieleen 50-luku.

Se on kumma juttu, että just syyskuussa myin itse kirpputorilla pois kaiken maailman kippoja ja kuppeja ja nyt haalin niitä taas. Mutta hyvä näin: maku muuttuu ja saakin muuttua, ja on hienoa ettei kaikkea tarvi ostaa uutena eikä tavaroita heittää roskikseen. Kierrätys kunniaan!

Wiener nougat crush ja pyörretyt päätökset

Eemelin synttäreiden yhteydessä muutama viikko sitten päätin, etten enää ikinä tee täytekakkua. En tykkää tehdä niitä, enkä tykkää syödä niitä. Itse asiassa kukaan meidän perheestä ei tykkää täytekakuista. Ilmeisesti perinteen vuoksi Santtu kuitenkin toivoi synttäreille suklaatäytekakkua, jonka tekemisestä en sitten raaskinut kieltäytyä. Kakkumonsterin blogista löysin hyvältä kuulostavat täytteet ja kuorrutuksen, jotka oli helppo tehdä. (Wiener-nougat täytettä on ehdottomasti kokeiltava myös kääretortun välissä.) Kakkupohjaksi tein ihan perus kakkupohjan suklaisena.

Wiener nougat-täytekakku 

Suklainen kakkupohja
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä jauhoseos munavaahtoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista kakkua 175 asteessa uunin alatasolla 30 minuuttia. Kumoa kakku ja anna jäähtyä.

Mousset
2,5 dl Flora vanillaa
200 g tuorejuustoa
4 liivatelehteä
100 g suklaata
2 dl Wiener nougat crushia

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa sillä aikaa Flora vanilla vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Liuota pehmenneet liivatelehdet tilkkaan kiehuvaa vettä ja anna jäähtyä hetki. Kaada liuos ohuena nauhana vaahdon joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Jaa vaahto kahteen kulhoon. Lisää toiseen sulatettu suklaa ja toiseen Wiener nougat crush.

Leikkaa kakku kolmeen osaan ja laita toiseen väliin suklaamousse ja toiseen väliin Wiener nougatmousse.

Suklainen kuorrutus

180 g maitosuklaata
2,5 dl Flora vispiä

Vatkaa Flora vispi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon sulatettu ja jäähdytetty suklaa. Kuorruta kakku suklaavaahdolla.

Aiempi päätös on nyt peruttu: voin tehdä jatkossakin täytekakkuja. Tätä kakkua mä jopa tykkäsin syödä. Yhtään ei ollut pahaa :)



Jos mun lapseni ikä on mun onnenluku, niin eikös se tarkoita, että edessä on onnekas vuosi? Niin mä ainakin torstaina päätin, kun Santtu täytti vuosia! Tänään juhlittiin synttäreitä läheisten kanssa ja leipomisen ja siivoamisen lomassa käytiin synttärilounaalla Martinassa. Santtu ja Mika söi aika huikean kokoisen lankkupitsan... Ja Eemeli nautiskeli Kokkisen kanakorista. Ja jopa SÖI... muutakin kuin ranskanperunat. Joka on todella, TODELLA hämmentävää ja ilahduttavaa. Meillä on meinaan taas vaihteeksi menossa puolen vuoden lihotuskuuri ja sen jälkeen kontrollipunnitus. Pöh.

Kesäinen muisto: hetkessä valmiit mansikkaviinerit

Emppu pääsi joku aika sitten elämänsä ekaa kertaa leffaan. Me käytiin katsomassa Smurffit 2 (3D). Ensin Eemeli vähän pyristeli vastaan, kun ei oikein tiennyt minne ollaan menossa, mutta mun painostuksesta lähti sitten kuitenkin mukisematta mukaan. Evääksi otettiin vähän namia, poppareita ja tietenkin smurffilimua. Alkuihmettelyn jälkeen Eemeli tykästyi täysin ja odottaa nyt innolla seuraavaa leffapäivää!

Smurffit 2:ssa oli sopivasta jännitystä, seikkailua, ystävyyttä ja naurua, jotta se kiinnosti 5-vuotiasta ja äitikin jaksoi sen katsoa. Kellarikohtaus, jossa smurffeja oli joutunut häkkeihin, meinas olla vähän liian jänskä, mutta kun otin Eemeliä kädestä kiinni, herra heläytti topakasti: "Mä en pelkää mitään!" ja jatkoi elokuvan katselua keskittyneesti. Mutta ei kuitenkaan päästänyt mun kädestä irti... ;D

Leffan jälkeen käytiin vielä jäätelöllä ja kahvilla juttelemassa elokuvan tapahtumista. Ja ihan pikkuisen pääsin livahtamaan vaatekauppaankin, kun keksittiin pukukoppiin sopiva leikki... Joo, joo, olen ihan samaa mieltä: kauppa ei oo mikään leikkipaikka, mutta onko pakko aina olla niin vakavissaan?

Smurffikylän kesäiset maisemat sai meidätkin muistelemaan kesää... ja m a n s i k o i t a!!

Mansikkaviinerit

2 kpl voitaikinalevyjä
1 kananmuna voiteluun

1 prk sitruunarahkaa
4 isoa mansikkaa

Anna voitaikinalevyjen sulaa leivinpaperin päättä uunipellillä. Leikkaa sulaneet levyt puoliksi. Lusikoi puolikkaiden keskelle pari lusikallista sitruunarahkaa ja voitele viinereiden reunat kananmunalla. Paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Viinerit kohoavat uunissa reunoilta lehteviksi.

Anne viinereiden jäähtyä. Asettele viipaloitu mansikka jokaisen keskelle rahkatäytteen päälle.

Maistuu ihan kesältä!

Voihan... geokätkö!!!

Kun isi ja isopoika lähti kauden ekaan sarjamatsiin, me otettiin Eemelin kanssa missioksi lähteä etsimään elämämme ensimmäistä geokätköä. Ja voihan... kärpässieni!!! Välillä meinas jo tulla pari kirosanaa, kun homma ei mennyt ihan putkeen. Mutta siinä vaiheessa istuttiin sitten kannon nokkaan, syötiin Pätkikset ja jatkettiin taas hyvällä mielellä... Eli kirosanoilta vältyttiin :)

Me lähdettiin tuttuun ja turvalliseen Paavonpolun maastoon, kun oli kartasta katsottu, että sieltä pitäisi löytyä pari kätköä. Paikat me vähän niin kun löydettiin (voiko niin sanoa?), mutta itse kätköjä ei. Me ei ensikertalaisina oikein edes tiedetty mitä ollaan etsimässä, mutta päätettiin sitten, että mitäs siitä; ulkoilu ja metsässä kävely oli joka tapauksessa meidän pääpointti. Ja Eemelin mielestä oli mahtavan hauskaa seurata kännykän karttaa. Voikohan nuo kännykän kasvatit ikinä oppia toimimaan kartan ja kompassin kanssa??? Paperiseen karttaan kun ei piirrykään automaattisesti nuoli, jota seurata.

Äiteen tarvii varmaan perehtyä ensi kertaa varten aiheeseen vähän paremmin. Vaikka Eemeli metsäilystä nauttiikin, voi siihen saada vielä lisää iloa, kunhan pääsee nauttimaan geokätkön löytämisen riemusta.

Illalla oli tarkoitus mennä BodyBalance-tunnille purkamaan jäljelle jäänyttä energiaa, mutta ohjaajan sairastumisen takia tunti oli peruttu. Tilalla oli puolen tunnin venyttely, joka olikin tänään onni onnettomuudessa: eilisen kahvakuulan jäljiltä alkaa tuntua orastavaa kolotusta reisissä... Venyttely vähän lievitti asiaa ja kohta on sauna lämmin, joka sekin varmaan tekee ihan hyvää. Ihana rentouttava lopetus viikonlopulle!


"Mä löydän sen kätkön vaikka silmät kiinni."

Jos kiveltä vois vähän tähystää...

"Käääätkööööö! Missä sä olet?"

Yksinäinen metsämies

 

Tee se itse - pehmis

Aamulla heräsin itkien lukioaikaisia tunnelmia. En silti muista yhtään millaista unta olen nähnyt... Tunne oli kuitenkin niin vahvasti päällä, että piti oikein tosissaan pyristellä piristyäkseen. Mä nautin mun unimaailmasta ihan hurjasta; nukkumaan mennessä on vähän kuin leffaan lähtisi, mutta joskus on rasittavaa, jos unien tapahtumat vaikuttaa mielialaan valveillakin. Yleensä mä kuitenkin muistan sellaiset unet ja pystyn järjellä ajattelemaan huonot fiilikset pois, mutta tänään oli vähän normaalia ahdistavampaa.

Pikaisen aamusiivouksen jälkeen pihalle lähtö kuitenkin sai lopulta piristymään. Aurinko ja joka puolella hehkuva keltainen ei oikein anna velloa murheissa. Syksy on aika ihmeellistä aikaa: pahimmillaan mustaa, synkkää ja pimeää, parhaimmillaan raikasta kuulautta, kirkkaita värejä ja hehkuvaa aurinkoa. Tänä syksynä luonto on onneksi jatkuvasti näyttänyt tuota parasta puoltaan.

Jälkkäriksi kokeilin tänään Arlan kotona tehtävää pehmistä. Lapset tykkäs, minä en niin kovin. Se oli aika lisäaineisen makuista. Tarkoitus oli keittää sen kanssa kinuskikastike, ja se olisikin varmaan korjannut tilanteen, mutta ulkoilu vei voiton.

Toi Arlan "Tee-se-itse-pehmis" tötsä maksoi muutaman euron ja siinä on puoli litraa kamaa, eikä siihen tarvi lisätä mitään.

Tee-se-itse-pehmis:

Kaada ainekset kulhoon ja vatkaa kolme minuuttia. Kun aines vaahtoutuu, sen tilavuus enemmän kuin tuplaantuu, eli huomioi tämä kulhon valinnassa. Pakasta vaahtoa 4 tuntia ja herkku on valmis syötäväksi.

Kummallinen korvapuustipäivä

Ja sen kunniaksi Santulle muistiin:

Peruspullataikina

0,5 litraa maitoa
50 g hiivaa
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1,5 tl suolaa
n. 1 kg vehnäjauhoja
150 g sulatettua margariinia

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää munat, sokeri, suola ja osa jauhoista. Vatkaa taikina tasaiseksi. Alusta loput jauhot taikinaan. Lisää viimeisenä sula margariini. Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa. Leivo pullat ja kohota ne liinan alla. Voitele kananmunalla ja paista 220 asteessa n. 10 minuuttia.

Mun mielestä kansallinen korvapuustipäivä on vähän omituinen. (Ei nyt kuitenkaan yhtä omituinen kuin Järvenpääläinen makkaran yö!) Korvapuusteista mä kyllä tykkään ihan sikana, mutta silti: että niille pitää varata oma päivä? Ja jos kerran on kansallinen korvapuustipäivä, miksei sitä sitten vietetä ympäri suomenniemen: varsinkin kahviloissa? En tajua tän jutun jujua... Ja kun asia vaivasi, selvitin sen verran, että päivä on kopioitu meille Ruotsista, jossa kanelipullia on juhlittu vuodesta -99 alkaen. Suomessa ensimmäinen korvapuustipäivä on ollut 2006. Mutta ruotsalaisten päivässä on sentään joku järki, kun päivä on silloin nimetty juhlistamaan kotileivontaneuvoston (!) 40-vuotisjuhlaa. Suomessa ainoa ajatus taitaa olla, et jos kerran ruotsalaiset, niin kyllä mekin!!! Vaikka en tätä juttua oikein ymmärräkään, niin korvapuustejahan tänään sitten tehtiin. Ihan periaatteesta!