lauantai 30. kesäkuuta 2018

Regressioterapia ja kurkistus menneeseen elämään


Nyt vähän jännittää enkä oikein tiedä mistä tämän kertomuksen aloittaisi. Ehkäpä omasta uteliaisuudestani, joka saa joskus kokeilemaan kummalliselta kuulostavia asioita. Jos tarjoutuu tilaisuus nähdä omaan menneeseen elämäänsä, kuka jättäisi kokeilematta onko se edes mahdollista? No ehkä joku, mutta minä olen liian utelias jättämään sellaista kokemusta väliin. Niinpä tilaisuuden osuttua kohdalle istahdin terapeutin penkkiin ilman ennakkoluuloja ja valmiina katsomaan mitä tuleman pitää.


Istunto alkoi terapeutin ohjaamalla rentoutuksella. Kun olin täysin rentoutunut, terapeutti ohjasi minut hypnoosiin ja mielikuvamatkalle. Tästä eteenpäin kaikki siis tapahtui oman pääni sisällä silmät suljettuina, mutta koko ajan terapeutin kanssa keskustellen. Aluksi valitsin itselleni turvallisen paikan ja tutun henkilön, joka voi kulkea kanssani "henkioppaana". Terapeutti ohjasi minut turvahuoneeseen, josta piti löytää ovi. Itse näin edessäni monta erilaista ovea, mutta yksi niistä veti minua puoleensa ja terapeutti pyysi minua astumaan siitä sisään menneeseen elämääni ja kertomaan mitä näen. Avasin oven, mutta en nähnyt mitään muuta kuin mustaa. Sydämeni alkoi tykyttää ja hengästymisen takia puhuminen oli vaikeaa. Teki mieli avata silmät ja lopettaa, mutta terapeutti pyysi astumaan takaisin turvahuoneeseen ja sulkemaan oven. Sain katsoa muita ovia ja valita haluaisinko katsoa jonkun toisen oven taakse. Pulssi tuntui taas normaalilta ja halusin jatkaa eteenpäin.

Astuin sisään toisesta ovesta ja olin keskellä aurinkoista metsää. Päälläni oli sininen vaate ja päässäni huivi ja pitkä ruskea letti. Jalkani olivat laihat ja pienet ja hirvittävän valkoiset aurinkoiseen kesäpäivään nähden. Kuljin metsästä kohti kylää, jossa oli olkikattoisia taloja. Määränpääni oli yksi taloista ja astuessani sisään näin lieden äärellä touhuavan naisen ja kehdon keskellä tuvan lattiaa. Nainen oli siskoni ja lapsi hänen ensimmäisensä. Naisen hiukset oli palmikoitu kruunuksi pään ympärille ja hän laittoi ruokaa miehelleen, joka oli tulossa peltotöistä syömään. Vasta sisällä talossa ymmärsin miksi olin ollut metsässä. Oli ollut keräämässä yrttejä ja juuria lääkkeiksi ja toin niitä siskolleni. Tajusin, että se oli "työni", jolla elätin itseni. Olin menettänyt mieheni ja pienen lapseni ja ollut itse pitkään vakavasti sairas. Jalkani olivat niin valkoiset ja laihat siksi, että olin ollut kuukausia vuodepotilaana. Kyläläiset eivät olleet uskoneet minunkaan selviävän, mutta siskoni perhe oli ottanut minut hoitaakseen. Selvittyäni olin perheettömänä jatkanut sitä minkä osasin; elättääkseni itseni tein luonnon antimista lääkkeitä ja rohtoja.

Muutaman mutkan jälkeen näin myös sen elämäni viimeisen päivän. Siskoni perhe oli loppuun saakka tärkeä osa elämääni ja näin siskoni aikuiset lapset perheineen hyvästelevän minut vuoteen vierellä. Siskoni tytär oli ollut oppilapseni ja jatkanut minun työtäni rohtojen valmistuksen parissa. Muiden poistuttua huoneesta hän antoi minulle juoman, jonka juotuani liu'uin pehmeästi viimeiseen uneen. "Näyssä" se kaikki oli tosi kaunista ja rauhallista ja katselin itseäni vanhana harmaalettisenä naisena, eikä kuolema tuntunut yhtään pelottavalta tai ahdistavalta, saati minkään lopulta; enemmänkin tauolta. Seuraavaksi terapeutti pyysikin jo palaamaan turvahuoneeseen ja siitä vaiheittain nykyhetkeen.


En todellakaan osaa sanoa mistä oikeasti oli kyse. Oliko kaikki mielikuvitukseni tuotetta vai saatoinko todella nähdä takaumia menneestä? Tulin siihen tulokseen, ettei sillä ole mitään väliä, mistä tarina kumpusi, koska joka tapauksessa se on osa minua. Jostain syystä alitajuntani halusi kertoa tällaisen tarinan ja se minun on hyväksyttävä. Tapahtuma sai kuitenkin katsomaan vähän toisin silmin ympärillä kasvavaa luontoa ja myös tuota yöpöydällä lojuvaa kirjaa kosmetiikan valmistuksesta luonnon antimista. Mietin, että tiedänköhän enemmän kuin tiedänkään :D Jo lapsena tiesin joidenkin kasvien lääkinnällisestä vaikutuksista, mutta en enää muista miksi. Kuka opetti vai tiesinkö vaan? Tietääkö kaikki?

Uteliaisuuteni ei siis saanut tyydytystä: en saanut pitävää todistetta aiemmin eletyistä elämistä. Pikemminkin tulin entistä uteliaammaaksi: mitä tapahtui ja miksi? Ja mitä hemmettiä oli sen oven takana, joka sai sydämeni tykyttämään? Saattaa olla, että vielä joskus yritän avata sen :)

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Raparperihillo - himohamstraaja käynnistelee kautta



Ihan mahdoton himo alkaa puskea pintaan, kun nään metsässä sinertyneitä mustikoita ja kauppojen tiskissä mehävänä punottavia mansikoita. Mustikat ei ihan vielä ole kypsiä, mutta mansikat alkaa olla parhaimmillaan. Kunhan loma alkaa, alkaa myös pakastin täyttyä! Ennen kuuminta marjakautta voi jo vähän aloitella säilömistä. Pari purkkia vaniljaista raparperihilloa on valmiina. Aiemmin muistelen maustaneeni raparperihillon kanelilla, mutta myös vanilja tuntuu toimivan hyvin.



Vaniljainen raparperihillo

500 g raparperia
2 rkl vettä
Vaniljatanko
250 g hillosokeria

Paloittele pestyt raparperit kuorineen ja laita kattilaan. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää sokeri ja halkaistu vaniljatanko. Sekoita ja keitä 10 minuuttia. Poista vaniljatanko ja kaada hillo puhtaisiin lasipurkkeihin.

Raparperihillo on ihanaa esim. vaniljajäätelön kanssa ja toimii myös vaikka paahtoleivän päällä <3

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Juhannus - jotain uutta ja jotain vanhaa

Voi ei! Sinne se nyt vierähti, juhannus <3 Meidän juhannussuunnitelmat vaihteli sääennusteen mukaan, eli tiuhaan ja paljon :D Lopulta todettiin, että sääruletista kohdalle osunut kolea sadesää ei houkutellut aattona mökkeilemään ja muutkaan vaihtoehdot ei pärjänneet kisassa oman kodin lämpimälle kutsulle.


Juhannusaatto kuitenkin sai kaipaamaan saunomisen lisäksi uimaan ja päädyttiin Allas Sea Pooliin Helsinkiin. Empimisestä huolimatta se osoittautui ihan mahtavaksi valinnaksi! Kylmyys ja juhannus oli tehneet tehtävänsä ja paikassa oli aika rauhallista. Lasten altaassa saatiin olla muutamaan otteeseen ihan vaan meidän perheen kesken ja isossa altaassakin mahtui hyvin uimaan. Tämän juhannuksen parhaana kokemuksena mieleen jää ehdottomasti uiskentelu +27 asteisessa vedessä ilman ollessa kymmenisen astetta viileämpää. Raskaat sadepisarat sai veden pinnan räiskimään ilmaan kymmeniä pikkupisaroita ja hyytävä sadevesi sai altaan pinnan höyryämään. Taivas oli vuoroin kirkkaan sininen ja vuoroin mustien pilvien peitossa. Upea elämys! Höyryävästä vedestä ja pomppivista pisaroista olisin halunnut saada kuvia, mutta eihän mulla altaassa kameraa ollut. Sen verran kävin hakemassa kännykän, että muutama kuva saatiin altaalta muistoksi.


Vahingossa taisin siinä kännykkää hakiessa päätyä jonkun turistipariskunnan kuvaankin. Nainen poseerasi karvaliivissään ja pipossaan altaiden edustalla ja minä kipitin taustalla bikineissä. Tilanne oli niin hassu, ettei edes nolostuttanut. Ennemminkin ajattelin olla ylpeä suomalaisesta asenteesta ja siitä kuuluisasta sisusta. Kyllähän touhu siinä säässä aika eksoottiselta turistin silmin varmaan näytti :D Juhannuksen kunniaksi saunoihin oli tuotu kasapäin vihtoja ja tuoksu oli sen mukainen, eli ihana! Myös vihtominen tuntui olevan aikamoinen elämys niille turisteille, jotka saunaan saakka olivat uskaltautuneet. Tuli hyvä mieli itsellekin seuratessa sitä intoa ja ihmetystä, jonka juhannussauna ulkomaalaisissa sai aikaiseksi.



Juhannuspäivä kului sitten perinteisemmissä tunnelmissa mökkeillen sukulaisten kanssa. Grilliruokaa, uusia perunoita, aurinkoa ja rantasaunaa oli tarjolla, kuten asiaan kuuluu. Mulla oli kuitenkin epäonnea matkassa muutoin kivasa päivässä. Leivoin mökkiviemisiksi mansikkaisen juustokakun. Lähdön tohinassa sitten laskin sen kakkukupuineen hetkeksi auton konepellille, jotta sain käteni vapaaksi. Siitä se sitten otti kunnon liu'un ja lensi ylösalaisin pihamaalle! Pääsi muutama ruma sana ennen kuin tokenin edes katsomaan kuinka kakulle oikein kävi. Kupu  suojasi pahimmalta, mutta olihan kakku aika onnettoman näköinen. Koristeet teillä tietymättömillä ja pinnan mansikkasose-kerros valuneena kuvun laidoille. Hetken mielijohteesta päätin ottaa kakun siltikin mukaan. Kun kerroin surullisen tarinan ja näytin kuvan alkuperäisestä kakusta, sain säälipisteitä sen verran, että kakku nimettiin keikauskakuksi ja syötiin melkein kokonaan. Makuun ei rujo ulkonäkö siis vaikuttanut :D

Kaiken kaikkeaan oli aika mahtava juhannus. Sunnuntaina nukkumaan mennessä todettiin miehen kanssa, että ihan kuin olis oltu viikko lomalla! Niin rentoutunut olo oli ja taas muutamaa kokemusta ja muistoa rikkaampana voi jatkaa arkea :) Ihanaa juhannuksen jäljeistä elämää sulle <3

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Mustikkapiirakka ilman vehnäjauhoja



Meinasin sanoa, että kesä on herkuttelun aikaa, mutta eihän se niin mene. Elämä on herkuttelun aikaa! Joskus voi kuitenkin yrittää tehdä herkuistakin astetta terveellisempiä. Tässä piirakassa ei ole ollenkaan vehnäjauhoja ja sokeriakin on vain muutama lusikallinen. Lapset olisi kaivanneet makeampaa, mutta jäätelöpallon kanssa piirakka kelpasi hyvin. Itse valitsin jäätelöpallon tilalle keon maustamatonta jogurttia. Ja heti tuntui terveellisemmältä :)


Mustikka-kaurahyve

3 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia
0,5 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
1 dl mantelirouhetta
2 dl maitoa
1 kananmuna
25 g margariinia
3 dl pakastemustikoita
1 rkl perunajauhoja
3 rkl sokeria

1. Sekoita kaurahiutaleisiin mantelirouhe, mausteet ja leivinjauhe.
2. Sekoita eri astiassa maito, muna ja sulatettu margariini.
3. Sekoita keskenään jäiset mustikat ja perunajauhot. Kaada 2/3 marjoista vuokaan.
4. Levitä marjojen päälle kuiva seos ja ripottele sen päälle sokeri.
5. Kaada päälle munamaitoseos ja loput mustikat.
6. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kupliva kesä


Sky: rautua, kuningasrapua ja koivua
Musta on tuntunut koko kesän kuin olisin lomalla. Oikea loma alkaa vasta muutaman viikon päästä, mutta lämpimät kesäillat ja helteiset viikonloput on hellineet siinä määrin, ettei elämä tunnu arjelta ollenkaan. Silloin voi kai sanoa, että elämä on yhtä juhlaa :)

Nolla: rapea sienivohveli/tryffelijuustoa ja sipulirelissiä

Sky: poroa, mäntyistä punajuurilientä ja puikulamysliä

Vanhan Porvoon jäätelötehdas: ruskistettu voi ja hasselpähkinä

Meillä on ollut jo useamman vuoden kesäinen perinne käydä Taste of Helsinki-tapahtumassa herkuttelemassa. Nytkin perjantai-iltana suunnistettiin sinne. Electroluxin vieraana on hyvä olla; heidän alkupaloistaan on näppärä aloittaa ja juomasta ei tarvi huolehtia: kaikkea on ja sitä varmasti riittää, kunhan muistaa huolehtia saamastaan lasista loppuun saakka. Itse pitäydyin muutamassa skumppalasillisessa ja nautiskelin kuplista lasissa, auringosta iholla ja ympärillä leijuvista ihanista ruuan tuoksuista. Tunnelma oli mahtava, kun sääkin tänä vuonna oli mitä loistavin. Annokset ei tällä kertaa ihan osuneet nappiin omien makumieltymysten kanssa. Mun makuun oli vähän liikaa kaikkea raakaa... Mutta tottakai ihania herkkupalojakin löytyi. Mikan kanssa otettiin aina eri annokset, niin päästiin maistelemaan tosi monta eri annosta. Lopulta vatsa kuitenkin täyttyi jäätelöllä :) Viime vuonna muhun teki lähtemättömän vaikutuksen Vanhan Porvoon jäätelötehtaan valmistama ruskistetun voin makuinen jäätelö ja sitä oli onneksi tarjolla nytkin. Nautiskelin jäätelöä niin tuhdin annoksen, että kielikin kangistui kylmästä herkusta :D Mutta oli se sen arvoista!

Huvila: Gyros


Lauantaina nuorimmainen lähti yllättäen mökkeilemään pikkuserkkunsa kanssa ja meillä oli aidan rakentelupuuhien jälkeen TAAS tilaisuus treffi-illalle. Kun täkäläinen uusi taksifirma Petax vielä tarjosi ilmaiset taksikyydit koko illaksi, ei maltettu jättää tilaisuutta käyttämättä. Pöräytettiin siis Petaxilla keskustaan syömään. Tällä kertaa vatsat täyttyi ihan siitä yhdestä annoksesta niin, että iltakävely rannan kautta oli oikein hyvä sulattelu siihen päälle. Jälkiruuaksi riitti auringonlaskun ihastelu lämpimässä kesäillassa ja takaisin kotiinkin ehdittiin hyvissä ajoin. Ja edelleen on fiilis kuin lomalaisella. Viikonloppu on ollut täynnä hyvää ruokaa, aurinkoa, pihatöitä, kuplivia lasillisia ja ihmeellisen hyviä hetkiä. Kesä jatkukoon!


lauantai 9. kesäkuuta 2018

Syötävän hyvä mansikka-kauranaamio



Mä olen jo kauan ollut kiinnostunut kotikosmetiikasta. Kovin usein sitä ei tule tehtyä, kun kaupastakin saa kaikkea ihanaa, mutta kotikosmetiikan luonnonmukaisuus viehättää aina vaan enemmän. Kesäaika varsinkin innostaa kokeilemaan raikkaalta tuoksuvia luonnonantamia kauneuden hoidossa. Vanhassa pihasaunassamme oli juuri se oikea tunnelma lämmitellä kesäiltoina vettä padassa ja tuoksutella koivua, ruusun terälehtiä ja erilaisia yrttejä ja tehdä iholle tai hiuksille pieniä taikoja :) Vaan eipä siihen pihasaunaa tarvita; kyllä kotikosmetiikka valmistuu ihan yhtä lailla modernimmassa keittiössäkin.

Muutama viikko sitten tapahtui yksi juttu, mikä veti hiljaiseksi ja sai miettimään, että mistä se kiinnostus oikeastaan kumpuaakaan. Onko se opittua, perittyä, hetken hurmaa vai voiko se olla kulkenut mukanani jo vuosisatojen ajan? Uteliaisuuttani kävin nimittäin regressioterapiassa ja kokemuksen sulattelussa on mennyt useampi viikko. Tai oikeastaan itse tapahtuma ei ole vaatinut niinkään paljon sulattelua kuin se, että voiko siitä kenellekään edes kertoa. Tiedän kyllä miten epäluuloisesti itse suhtautuisin, jos joku kertoisi ehkä päässeensä kurkistamaan menneeseen elämäänsä. Noh, se olisi pidempi tarina, joka saa jäädä myöhemmäksi!

Joka tapauksessa aikainen kevät on saanut ihon siirtymään kesämoodiin ja pintakuiva iho on paljon rasvaisempi kuin talviaikana. Mansikan ihoa virkistävät ja ihohuokosia supistavat ominaisuudet onkin olleet ihan omiaan kesäisinä saunailtoina. Ja mikä taivaallinen tuoksu mansikasta lähteekään! Naamion hyvää tekevistä ominaisuuksista huolimatta se ei sisällä mitään kemikaaleja ja on niin hyvää, että ylijäävän osuuden voi surutta syödä :D



Mansikka-kauranaamio
1 mansikka
1 rkl kaurahiutaleita
1 tl hunajaa
1 tl kookosöljyä

Murskaa mansikka ja sekoita muut ainekset sekaan. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos naamiosta tulee liian juoksevaa, laita se hetkeksi jääkaappiin.

Levitä naamio puhtaalle iholle silmänympärysihoa välttäen. Hiero varovasti pyörivin liikkein. Anna vaikuttaa 10-15 minuuttia ja huuhtele pois.

Iho on naamion jälkeen pehmeä ja kuulas ja hyvin kosteutettu. Mansikan pitäisi myös kiinteyttää veltostunutta ihoa, mutta sitä en uskalla luvata! Olen joskus lukenut jostain lausahduksen vihanneksista ja marjoista, että vihreät syödään terveydelle, punaiset kauneudelle. Ehkä se pätee myös ulkoisesti nautittuna :)

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kesämuistoja Haarajoen kotieläinpihalla




Viikonlopun helle houkutteli rannalle, mutta Eemelin perjantaisen pyöräonnettomuuden jäljiltä päätettiin pysyä pari päivää poissa vedestä, jotta haavat ehtii vähän arpeutua. Nahkaa kun kuoriutui irti useammasta paikasta, eikä haavojen tulehtuminen olisi ollenkaan kiva juttu. Poikaa laastarit ja kipeät paikat harmitti niin, että kiukkusi jo koko kesäloman olevan pilalla heti ensimmäisenä päivänä. Jotta kesälomatunnelmaa olisi saatu vähän kohotettua lupasin Eemelille, että hän saa valita sunnuntain retkipaikan. Eläinrakkaana Eemeli valitsi Haarajoen kotieläinpihan, jonne ei matka meiltä kauaa kestäkään, mutta siltikään ei aiemmin ole tullut poikettua.

Etukäteen vähän epäilytti, että onkohan Eemeli jo vähän liian iso kyseiseen huvitukseen ja ajatus vain vahvistui parkkipaikalla, kun muilla perheillä oli matkassa alle kouluikäisiä nappuloita. Epäilys oli kuitenkin ihan turha! Itselle tuli ihan mieleen lapsuuden kesät mummolassa ja Eemeli iloitsi eläinten näkemisestä, iästä viis :) Myönnettävä on, että alle kouluikäisten kanssa paikassa vierähtäisi pidempikin aika, kun voisi leikkiä hiekkalaatikolla, leikkimökissä ja keppihevosilla ja traktorissa istuminenkin olisi jännää. Nyt traktorissa kävin vain minä, muille se oli liian lapsellista :D




Kotieläinpiha on pienen maatilan yhteydessä ja muistutti kyllä hyvin paljon mummolan naapurustoa omasta lapsuudesta. Eläimiä ei ole kauhean paljon ja tunnelma on hyvin kotoisa. Tilalla on lampaita ja vuohia, minipossuja ja aaseja, hevosia ja poneja, kaneja ja marsuja, kanoja ja ihana rapsutuksia rakastava Oona-koira. Eläinvalikoima on siis kyllä ihan riittävä, varsinkin pienen lapsen kanssa vieraillessa. Kaikki eläimet näyttivät todella hyvin hoidetuilta ja tyytyväisiltä oloihinsa. Belgianjättikanit tosin taisivat tunnistaa, että nyt on kani-ihmisiä paikalla ja yrittivät esittää olevansa nälkäkuoleman partaalla :D No eivät siis todellakaan olleet, mutta aina kannattaa vähän esittää muutaman herkkupalan toivossa! Kyllä mä niin tahtoisin meille seuraavaksi tuollaisen jättiläisen...


Apuaaaa! Joku laittoi tähän aidan!!! Antakaa ruokaa!


Maatilalla kiertelyn jälkeen poikettiin vielä kahvituvalle ja juotiin kahvit ja mehut aurinkoisella pihamaalla. Tuoretta pullaakin oli emäntä leiponut ja myös omien eväiden kanssa olisi pihamaan pöytäryhmiin saanut parkkeerata. Asiakkaiden käytössä oleva mikrokin löytyy, jos tarvii vaikka vauvanruokaa tai maitopulloa lämmitellä. Meidän kohdalla ne ajat tosin on jo autuaasti ohi :)


Jotenkin kuuma kesäpäivä ja maalaismaisema sai mut niin lapsuuden kesien fiiliksiin, että jatkoin samaa tunnelmointia vielä kotonakin. Keräsin mummon vanhaan maitohinkkiin kimpun juhannusruusuja ja niiden tuoksussa keittelin kiisselin mansikoista ja raparperista. Se on  ollut yksi kesäpäivien vakkarijälkiruokia mummolassa! Lapsuuden kesien tuoksunuistoja on myös puhtaat matot (eli käytännössä mäntysuopa). Pesinkin vielä omalla terassilla yhden maton siinä toivossa, että helle sen nopeasti kuivaa.


Melkoinen nostalgiapläjäys koostui sunnuntaille ja mikäs sen mukavampaa. Olo oli nukkumaan päästessä kuin olisi pienen kesäloman viettänyt <3