Suussa sulava kinderpiirakka

Hui-jui! Melkein alkoi paniikki iskeä, kun en meinannut löytää aiemmin käyttämääni kinderpiirakan ohjetta. Vaan turhaan; onhan noita ohjeita pilvin pimein ja löytyi se tuttu ja turvallinenkin pienellä etsimisellä. Maitosuklaan ja valkosuklaan liitto on vaan niin herkullinen, etten muita suklaamunia syökään (uudenvuodenlupaus!) ja sama makupari toimii myös piirakassa. Vähän kuin mokkapalat ilman mokkaa ja valkosuklaalla täydennettynä. Nam! Pääsiäisen herkutteluputki huomioiden on varsin hyvä, että olen tänään joogan lisäksi käynyt jo kolmesti kävelyllä, kiitos mahtavan sään.

Aurinkoiset vapaapäivät on saaneet siirtymään aika lailla lomafiiliksiin. Ihan kuin tässä olisi pidempäänkin lomalla, kun lapsetkin on olleet poissa kotoa. Eilisilta menikin Mikan kanssa kaksin leffan ja irtokarkkien parissa. Uuuups! Sokerikiintiö alkaa pikkuhiljaa täyttyä, mutta pääsiäisen pyhinä en moisesta välitä. Vielä on lupa herkutella, mutta arkena saa taas sokeri jäädä.

Kinderpiirakkaa oli tänään leivottava, kun lapset palautui kotiin; toinen bileistä, toinen kummien luota kyläilemässä. Jatkossa ohjekin on niin hyvässä tallessa, ettei toiste tarvi hätäillä :D

Kinderpiirakka (pellillinen)

Pohja:
3 kananmunaa
3 dl sokeria
150 g margariinia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
2 dl maitoa
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon sulatettu margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Vaalea kreemi:
150 g margariinia
1 tl leivinjauhetta
5 dl tomusokeria
1 rkl vettä
Pehmitä huoneenlämpöinen margariini vatkaimella. Mausta vaniljasokerilla ja lisää tomusokeri erissä. Lisää lopuksi vesi ja vatkaa tasaiseksi. Levitä kreemi pohjalevyn päälle.

Suklaakuorrutus:
200 g maitosuklaata
50 g valkosuklaata
Sulata maitosuklaa mikrossa ja levitä jähmettyneen kreemin päälle. Sulata valkosuklaa mikrossa ja valuta tai pursota koristeeksi piirakkalevyn pinnalle.

Tää tahmaisen suklainen piirakka on vaan  niin hyvää, että puolivahingossa tulee syötä vähän liikaa. Saattaa olla, ettei varsinaisia kindermunia tämän jälkeen teekään mieli enää ollenkaan :)
Mutta hei, huomenna paistaa vielä aurinko ennen maanantaiksi ennustettuja lumisateita. Nautitaan siis auringosta, keväästä ja suklaasta. Ihanaa pääsiäistä!

-Hanna

Vuokasämpylät valkosipulilla

Aurinkoinen palmusunnuntai vetelee viimeisiään. Meillä ei enää nuorimmainenkaan lähtenyt virpomaan, paitsi viime hetken paniikissa kävi yhdessä naapurissa ja tuli onnellisena hymyillen takaisin: vitsaa vastaan oli palkkaa tullut. Selvästi pientä luopumisen tuskaa oli aistittavissa, kun yksi rakkaista lapsuuden perinteistä piti jättää pienemmille noidille ja velhoille.

Pääsiäisen kolkutellessa jo nurkan takana lisäsin sämpylöihinkin ripauksen pääsiäisen makuja. Ainakin mun mielestä valkosipuli ja rosmariini liittyy pääsiäiseen. Ja juusto nyt kuuluu jokaiseen juhlaan, niin kuin arkeenkin :D Sämpylöistä tuli aika hyviä, pitkälti tuon ihanan, pehmeän ja venyvän mozzarellan ansiosta. Ne täyttikin vatsaa mukavasti bataattikeiton lisänä.

2,5 dl vettä
25 g hiivaa
5 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl rosmariinia
0,5 dl öljyä
1 mozzarellapallo

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Lisää erissä jauhot ja kaurahiutaleet, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja on kimmoisaa. Anna kohota liinalla peitettynä puolisen tuntia.

Murskaa valkosipuli kippoon ja lisää rosmariini ja öljy.

Pyörittele taikinasta 6 sämpylää vuokaan ja voitele valkosipuli-öljyllä. Kaada loput öljyt mausteineen sämpylöiden päälle. Viipaloi mozzarella ja asettele viipaleet sämpylöiden väleihin. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.


Melkein sanoisin, että nämä onkin parhaimmillaan jonkun ruuan lisänä; varsinkin keiton. Valkosipuli ei välttämättä ainakaan mua esimerkiksi aamupalalla houkuttele :)

-Hanna

Muraaleja, graffiteja, seinämaalauksia; kannatan!

Meidän hoodeilla rakennetaan tällä hetkellä paljon uutta. Tosin myös puretaan vanhaa pois alta. Vanhan purkamisessa on yksi erityisen paljon mieltä ilostuttava juttu. Se on purkutaide! En ole pannut merkille, onko tämä nykyisin ihan normikäytäntö, että vanhoihin taloihin saa taiteilla ennen kuin rysähtää, mutta kyllä ainakin pitäisi olla. Niin paljon maalaukset ilahduttavat katukuvassa!

Selailin kännykästäni vanhoja kuvia ja ihailin kotikaupunkia viime kesänä piristänyttä katutaidetta. Nyt niistä suurin osa on jo poissa ja jäljellä on pelkkää betonipölyä purettujen talojen jäljiltä, mutta kivalta näytti edes sen hetken <3

Seinämaalaukset on iät ja ajat jakaneet mielipiteitä aika vahvistakin. Niitä on pidetty töhrimisenä ja sotkuna, mutta kuka tällaisia kuvia voisi pitää töhrynä? Nykyaikaisissa kuvissa näkyy kauneutta, herkyyttä, hauskuutta, väriä, kanannottoja, mutta ennen kaikkea taitoa! Asenneilmasto selvästi lämpenee maalausten suhteen, kun niitä nykyisin ilmaantuu katukuvaan enemmän ja enemmän ja ihan luvan kanssa. Minä tykkään!

Siemennäkkäriä rauhoittumiseen

Pari päivää on pitänyt pysytellä kotona turvonneen polven takia. Tai no, kotona ja kotona... Kolmena päivänä olen joutunut ramppaamaan lääkärissä. Kummallista touhua tämä nykyinen sairaanhoito, mutta kaikelle on syynsä. Kai. Tulipahan tuettua paikallisia takseja, kun en niitä yleensä käytä :)

Vaikeaa on ollut pysytellä kotona paikoillaan. Yleensä sairastaessa olen niin reporankana, etten mitään jaksaisikaan tehdä, mutta nyt vointi oli muuten hyvä, mutta jalka piti pitää levossa ja mieluiten koholla. Aurinko porotti ikkunan takana ja houkutteli ulos... ööh, no luistelemaan! Vaan enpä taida tänä talvena enää luistimia jalkaani vetää, olkoon sää mikä tahansa.

On siis pitänyt keksiä tekemistä paikoillaan istuen. Kudoin sukkaa, luin kirjan saippuan valmistuksesta, luin pinon lehtiä, päädyin harjoittelemaan makramen tekoa, ihastelin maljakossa kukkaan puhjennutta omenapuun oksaa, ihmettelin meditaatio-appin toimintaa... Ja sitten vasta tajusin, että se on LEIPOMINEN, joka rauhoittaa mut paikoilleen.

Siemennäkkärissä ei kauaa nokka tuhise, eikä tarvi seisoskella taikinaa vaivaamassa, joten se oli sopiva valinta. Valmista tuli nopeasti ja lopputulos oli mukavaa rouskuteltavaa loppujen lukemisten seuraksi. Tällä kertaa lisäsin taikinaan ruisjauhoja ja näkkäristä tulikin aika tummaa. Mutta ah, niin hyvää!

2 dl salaattisiemensekoitusta (Pirkka)
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl rypsiöljyä
2 dl kuumaa vettä
Pinnalle sormisuolaa halutessasi

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää öljy ja kiehautettu vesi. Anna taikinan seistä vartin verran. Levitä tasaiseksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle. Halutessasi ripottele vähän sormisuolaa pinnalle. Paista 150 asteessa n. 1,5 tuntia. Jäähdytä ritilän päällä.

Niin hullunkuriselta kuin se saattaa kuulostaakin, minua leipominen rentouttaa ja rauhoittaa. Eihän sillä ole väliä, mikä se juttu kullekin on, mutta se oma juttunsa kannattaa löytää. On se sitten meditaatio, lukeminen, juokseminen, puutarhanhoito, onkiminen tai mitä ikinä!

-Hanna

Itku pitkästä ilosta

Nyt ei naurata. Iloitsinko liikaa liikunnan ilosta ja hehkutin niitä hohtavia hankia? Onko tämä kohtalon tapa napauttaa ja näyttää, että ei pidä innostua liikaa? Tässä sitä nyt istun koipi oikosenaan tyynyillä tuettuna ja anelen palveluksia perheeltä. Polvea särkee kipulääkkeestä huolimatta niin paljon, että julkaisukelvotonta tekstiä sinkoilee kielen päällä.

Että mitäkö kävi? Lähdin yksikseni järven jäälle nauttimaan viimeisistä luistelukeleistä. Luistin kulki ja hyvällä fiiliksellä pistin sitten menemään ihan kunnon vauhtia. Yht'äkkiä kolmen kilometrin jälkeen luistimen kärki tökkäsi johonkin ja tein valtaisan ilmalennon jäälle! Refleksinomaisesti sitä näköjään suojaa päätään kun tietää, että kohta mätkähtää kovalle alustalle. Liukuessani rymähdyksen jälkeen vatsallani pitkin jäätä ehdin jo huokaista helpotuksesta, ettei käynyt kuinkaan: pää ei saanut tälliä. Pääsin itse ylös ja pikkuhiljaa jatkoin matkaa. Huomasin kyllä heti, että oikea ranne alkoi mustua ja kyynärpäitä ja polvea kivistää, mutta pakkohan sieltä keskeltä järveä oli poiskin tulla.

Kotiin päästyä alkoi mustua jo muutakin kuin ranne ja lisäksi polvi alkoi turvota. Muutaman tunnin seurailin tilannetta, mutta kun turpoaminen jatkui eikä kävely enää onnistunut, oli lähdettävä lääkäriin. Pahoja vaurioita ei ole, mutta röntgenissä vielä varmistetaan polvilumpion tilanne. Lääkäri varoitteli, että pariin päivään en tuolla polvella kävele ja seuraavan vuorokauden aikana kipu vielä lisääntyy. Ellei turvotus ala laskea, tyhjennetään huomenna nestettä neulalla pois. Paitsi jos multa kysytään, niin neulat pidetään kaukana, kiitos vaan!

Nyt ottaa päähän aika raskaasti. Mutta toisaalta olen ihan hirveän kiitollinen, kun katselen tuota sinisen kirjavaa rannettani. Jos oikea ranne olisi murtunut, olisi asiat paljon huonommalla tolalla. En halua edes ajatella, mitä siitä olisi seurannut. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt otan iisisti ja nuolen haavojani.

Ja ehkä maistan vielä vähän tuota eiliseksi jälkiruuaksi tekemääni piirasta, josta ei tullut ihan sitä mitä piti. Suklainen pohja onnistui, suklainen kuorrutus onnistui, mutta kinuskitäyte siellä välissä ei tyytynyt osaansa, vaan halusi valua näkösälle. Makuun se ei vaikuttanut, mutta ulkonäkö on ehkä vähän koominen. Sitä paitsi piiras on niin ällömakea, että toista kertaa en tätä edes yritä, joten jääköön epäonninen reseptikin unholaan.

Toivottavasti muiden viikonloppu on sujunut onnekkaammissa merkeissä. Muistakaa olla varovaisia ulkona liikkuessanne; sitä liukasta jäätä kun on nyt kadut ja parkkipaikat täynnä! Kivaa seuraavaa viikkoa!

-Hanna

Lauantain parhaat: liikuntaa, lohta ja lehtikaalia

Samoissa aurinkoisissa tunnelmissa mennään nyt, kuin viikko sittenkin. Valoa hehkuva hanki houkuttelee viettämään aikaa ulkona aina kun mahdollista. Perjantaina lähdin työpäivän jälkeen hiihtämään (tai kuvittelin lähteväni), mutta se yritys ei mennyt ihan putkeen. Torstain kova tuuli oli tiputellut metsässä kulkevalle ladulle niin paljon neulasia, ettei hiihtämisestä tullut mitään. Jäinen latu luisti, mutta havut sai sukset tökkimään niin, että meno alkoi tuntua jo melkein vaaralliselta, kun joka toisella potkulla meinasin tuiskahtaa nenälleni. Luovutinkin sitten jo puolen kilometrin jälkeen ja hiihtäminen vaihtui suksien ulkoilutukseksi kantaen. Eipä siinä, käyhän se ulkoilu niinkin :D

Lauantai sujuikin sitten jo letkeämmin aloittaen pitkällä aamiaisella ja joogalla. Välilevyn repeämisestä aiheutunut kehon toispuoleisuus tulee eniten ilmi juuri joogassa. Vasemmalla jalalla en meinaa pysyä tasapainossa ja monissa liikkeissä vasemman jalan lihaksia jo polttelee, kun taas oikealla puolella ei tunnu vielä mitään. Kummallisella tavalla tunnen kuitenkin olevani tilanteen herra eniten juuri silloin kun hahmotan tarkasti heikon kohdan. Silloin tiedän myös miten tapella vastaan! Ja täältähän pesee kaiken kärvistelyn jälkeen :)

Sinnikkäästi suoritetun joogasession jälkeen päästiinkin sitten tositoimiin, eli nauttimaan siitä auringosta. Järven jäällä oli upeaa kulkea, kun koko maailma näytti hohkaavan taivaan sinistä. Ja se hankikanto... Mika pitää mua ihan pimahtaneena eikä voi olla ihmettelemättä ääneen mitä mä hankikannossa hehkutan, mutta musta se vaan on upeaa! Vähän kuin voisi kävellä vettenpäällä! Ja niinhän järvellä tänään pystyikin. Aurattuja reittejä ei tarvinut seurailla, kun hankikannon ansiosta koko järvi oli yhtä suurta mahdollisuutta rannasta rantaan. Tuli samalla tsekattua myös luistelureitin ja latujen kunto ja hyvältä näytti edelleen. Ulkoilua on tiedossa siis myös huomiselle.

Koska virtaa on pitänyt riittää liikkumiseen, ei ole tehnyt mieli syödä raskaasti. Tänään nautittiinkin kohtuullisen kevyesti lohta ja lehtikaalia. Se oli oikeastaan vähän sattuman kauppaa, kun mietin mitä kaapista löytyisi lohen kaveriksi. Sitruuna ja lehtikaali olikin sitten varsin herkulliset seuralaiset kalan kanssa.

Sitruunainen uunilohi ja lehtikaali

Kirjolohi file
1/2 sitruuna
1 dl yrttikermaa
Suolaa
Mustapippuria
Lehtikaalia
1/2 dl rypsiöljyä

Nypi kalasta ruodot ja nosta uunivuokaan. Purista pintaan puolikkaan sitruunan mehu. Mausta suolalla, pippurilla ja raastetulla sitruunankuorella. Lorauta kermaa päälle. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Huuhdo sillä välin 4-5 isoa kaalinlehteä ja revi pieniksi paloiksi. Kaada rypsiöljy kulhoon, mausta suolalla ja pyörittele kaalisilppu öljyssä. Nosta lehtikaali kalan kanssa uunivuokaan paistoajan lopussa 10 minuutiksi. Kevyttä, hyvää ja helppoa!

Loistavaa loppuviikkoa ja nautitaan elämän pienistä iloista <3

Ruokaisa couscous-salaatti ja talven tunnelmointia

En malttaisi millään päästää irti talvesta. Ennen matkalle lähtöä pelkäsin hirveästi, että takaisin tullessa talvi on ohi ja lumet sulaneet. Onneksi niin ei ollut! Kireänä paukkuva pakkanenkaan ei palatessa haitannut, kun päällimmäisenä mielessä oli helpotus ja ilo siitä, että saa vielä nauttia parhaimmista talvikeleistä. Sillä sitähän helmi-maaliskuu hyvällä tuurilla on! Parasta talvea! Kun valo lisääntyy, hanki hohtaa, linnut livertää ja aurinko alkaa lämmittää. Luopumisen tuska kauhistuttaa ja yritän tankata varastoon pakkaskelejä. Ei voi tietää montako vuotta taas vierähtää, ennen kuin seuraavan kerran lumi riittää hiihtämiseen ja pulkkamäkeen tai järven jää kantaa luistelijaa.

Ulkona liikkuminen ja valon lisääntyminen on saanut ruokavalionkin kevenemään ihan huomaamatta.  Jos pimeät illat ja joulun läheisyys sai rapistelemaan suklaalevyn kääreitä, on kevät saanut keräilemään kaupasta värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia. Ruokaisa couscous-salaatti olikin mukavan täyttävä mutta keveä lisäke sunnuntain lounaalle siinä jääretken ja hiihtolenkin välissä.

1 dl couscousta
1 dl vettä
Ripaus suolaa

1/2 punasipuli
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl appelsiinimehua
Ripaus sokeria

Pehtoorinsalaattia
Puolikas paprika
Kirsikkatomaatteja
1 Apetinan feta-oliivi snackpack

Kiehauta vesi, nosta kattila liedeltä ja lisää suola ja couscous. Sekoita ja anna hautua kypsäksi kannen  alla n. 6 minuuttia. Sekoita uudelleen ja jäähdytä.

Leikkaa puolikas sipuli ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon. Kaada päälle öljy, appelsiinimehu ja sokeri ja sekoita. Jätä marinoitumaan.

Revi salaatit ja pilko paprikat ja tomaatit salaattikulhoon. Sekoita mukaan kypsä couscous ja marinoituneet sipuliviipaleet.

Naistenmessuilla: itsepetosta, ostoksia ja värianalyysi

Lauantai-aamu ei voisi alkaa paljon mukavammin kuin aamukahvilla miehen tuomien kukkien ja sisustuslehtien parissa. Viikon varrelle osunut naistenpäivä vilahti ohi harrastusten takia, mutta lauantaina sainkin sitten hyvitystä monin verroin: omaa aikaa, kukkia, lehtiä, liikuntaa ja kauneutta :)

Leppoisan aamun jälkeen kävin kaverin kanssa joogassa ja jatkettiin sieltä suoraan Naistenmessuille. Tarkoitus oli käydä katsomassa Heli Sutelan ja Krisse Salmisen stand up esitys, mutta suureksi pettymykseksi sali olikin jo niin täynnä, että show jäi meiltä näkeämättä. Mun ennakko-odotukset oli keskittyneet esitykseen ja olin etukäteen varma, etten osta messuilta mitään. Toisin kuitenkin kävi! Kun aikaa sitten oli, koluttiin messuosastoja läpi ja tehtiin joitain löytöjä. Ostin Hiekkakakun osastolta korun ja Saija Sitolahden torstaina julkaistun Kukkakirjan. Kirjan julkkarit kun jäi väliin samasta syystä kuin naistenpäivän vietto muutenkin.

Päivän yllättävin anti olikin sitten huulipunan hankinta. Tai ei se huulipuna, mutta prosessi joka siihen johti. Colosen osastolla oli vanha tuttu tekemässä värianalyysejä ja istahdettiin sitten analyysiin ystävän kanssa molemmat yhtä aikaa. Jälkikäteen todettiin, että värianalyysin teko oli mielenkiintoisinta juuri niin! Oli ihmeellistä nähdä, miten sama väri muuttui toisen iholla ihan erilaiseksi kuin toisella. Ei sitä olisi edes uskonut, ellei olisi omin silmin nähnyt!

Sain kuulla olevani kevät, jolle sopii lämpimät, heleät ja värikylläiset värit, mutta voivani käyttää myös kesä-tyypille sopivia viileämpiä, murrettuja ja puuterisia sävyjä. Sain ohjeen välttää kovin vaaleita ja herkkiä sävyjä, jotka latistavat omat värini kokonaan. Sen olen huomannut kyllä itsekin, mutta kiva se oli kuulla myös väreihin perehtyneeltä asiantuntijalta. Analyysin lopuksi sain kuvan omiin väreihini sopivasta väripaletista ja sitten valittiin vielä omiin sävyihin sointuvat huulipunat. Tätä väripalettia tulee varmaan nyt muutaman kerran vilkuiltua ennen uusia vaateostoksia. Kivaa oli todeta, että niitä mulle rakkaimpia sinisen sävyjä löytyi suositeltujen seasta; ehkä juuri siksi ne on omiksi suosikeiksi nousseetkin.

Joka päivä voi olla naisten päivä!

Äiti leipoi äikän läksyt

Matkailun ikävin puoli on se, ettei pääse kotikeittiöön leipomaan silloin kun tekee mieli. Matkan jälkeen sitten jauhopeukaloa syyhyttääkin enemmän kuin laki sallii :D Oikeasti viimeinen viikko on ollut sellaista hulabaloota, että välillä on pitänyt muistuttaa itseään että ehtii edes hengittää. Siinä ei ole jäänyt paljon aikaa leipomiselle. Tai lähinnä on pitänyt valita, että käyttääkö vapaat hetket liikkumiseen vai leipomiseen ja näillä säillä luistelu on sitten vienyt voiton.

Mutta kun sitä jauhopeukaloa syyhyttää tarpeeksi, saa aikaa kyllä järjestymään. Voisiko sitä nyt sitten pitää multitaskaamisena, että lapsen äikän läksyjen teko muuttuu suklaisiksi pikkuleiviksi? Luetun ymmärtämisestä siinä oli kyse: reseptejä vertaamalla piti päätellä, missä kuvassa on mikäkin pikkuleipä. Mun piti vaan auttaa läksyissä, mutta kun tarpeeksi lueskelin niitä reseptejä, ryhdyin tuumasta toimeen. Eemeli hoiti kirjallisen osuuden, minä noudatin reseptiä ja lopputulos tyydytti kaikkia osapuolia. Tai no... Eemeliltä tuli palautetta mun luetun ymmärtämisestä, kun menin sekoittamaan sulatetun suklaan taikinaan, vaikka ohjeen mukaan se piti käyttää koristeluun. Mutta opetinpa samalla myös soveltamisen tärkeää taitoa!

Mukavat matkakaverit Dermosililta

Matkalle on kiva lähteä mahdollisimman vähin kantamuksin. Ensinnäkään se matkalaukun raahaaminen ei ole lempipuuhaa ja toiseksi on mukavaa, että siellä laukaussa on kotimatkaa varten tilaa mahdollisille ostoksille. Siksipä yritän saada mukaan otettavan kosmetiikankin mahdollisimman pieneen tilaan.

Ennen viimeisintä matkaa huomasin Dermosilin esitteessä joskus aiemminkin käyttämäni puhdistusvaahdon minikoossa ja ehdin onneksi tilata sen mukavasti ennen reissua. 50 ml:n putsari oli näppärän pieni ja kokonsa puolesta sen voi kuljettaa vaikka käsimatkatavaroissa. Pehmoinen vaahto tuntui mukavalta iholla ja se putsasi meikin hyvin. Lisäksi tykkään muutenkin Vitamin E-sarjan miedosta tuoksusta ja vaaleanpunaisesta väristä. 150 ml:n versio olikin äänestetty Dermosilin verkkoäänestyksessä heidän suosituimmaksi kasvojenhoitotuotteekseen. En ihmettele yhtään!

Samassa tilauksessa sain myös Aina-voiteen. Tarkoitus oli ollut ostaa ennen matkaa joku keveä BB-voide, koska  auringossa meikkivoide tuntuu liian raskaalta.  Kun huomasin Ainan sisältävän suojakertoimen SPF 25, päädyinkin hankkimaan sen ja hyvä niin. Voide tasoittaa ihon sävyä ja peittää pienet virheet, mutta tuntuu silti kevyeltä, eikä iho tunnu liian meikatulta. Ja sitten vielä se aurinkosuoja! Tykästyin tuotteeseen niin, että tilaan saman tien tummemman version kesää varten :)

Kyllä sitä joskus voikin ilahtua pienestä! Mutta toisaalta, eihän se nyt ole ollenkaan pikkujuttu, jos löytää uusia luottotuotteita :) Nämäkin hankin lähinnä matkaa ajatellen, mutta molemmat päätyi sitten ihan vakiokäyttöön. Luottotuotteita ei voi koskaan olla liikaa, eihän?

Palm Beach Zoo; Florida

Kun matkustaa lasten kanssa, eläintarha on usein koko perheelle sopiva vierailukohde. Miamin liepeillä eläintarhoja on useita ja me tehtiin valinta yrittäen päätellä missä selviäisi vähäisimmillä ruuhkilla sekä liikenteessä että paikan päällä. Oletus oli, että lähimpänä Miamia olisi eniten turisteja (ja kaikkia muitakin), joten suunnattiin poispäin kohti pohjoista Palm Beachin eläintarhaan. Fort Lauderdalesta hurautettiin sinne vajaassa tunnissa (Siis matkahan ei ole pitkä, mutta se liikenne...). Portilla vähän epäilytti, että tuliko valittua väärä paikka, kun muilla perheillä näytti olevan mukana ihan polvenkorkuisia natiaisia, mutta pelko oli turha. Paikka oli ihan loistava rauhalliselle kävelylle helteisenä päivänä ja koko perhe viihtyi.

Eläimiä oli paljon ja olihan niillä Floridan ilmastossa ihan eri olosuhteet kuin meillä pohjolassa. Varsinkin erilaisia lintuja oli paljon ja lisäksi apinoita, laiskiaisia, kissaeläimiä, kilpikonnia, karhuja, muurahaiskarhuja ja vaikka mitä. Osa jopa vaikutti jotakuinkin tyytyväiseltä olemiseensa. Santun omaatuntoa helpotti lukea, ettei eläimiä oltu vangittu vain ihmisten huviksi, vaan ainakin osa oli alun perin vahingoittuneita, joita ei hoidon jälkeen ole voitu palauttaa luontoon.

Itse alue oli puistomainen ja vehreä. Oikeastaan koko ajan sai kulkea puiden varjossa. Mukavaa oli myös se, että ympäri puistoa oli automaatteja, joista sai kolikolla kourallisen linnunruokaa ja alueella asuvia lintuja sai syöttää. Mulla olikin koko ajan sortsin tasku täynnä ruokaa ja sainkin sen avulla aika värikästä seuraa esim. riikinkukoista. Palm Beach Zoo oli muutenkin jotenkin kodikkaan leppoisa eläintarha ilman turhaa prameilua. Varmaan siinä on syy, miksi siellä näyttää käyvän paljon pieniä lapsia.

Kaiken kaikkiaan Palm Beach Zoo oli kiva kokemus, mutta jos ehtii matkan aikana valita vain yhden "luontokohteen", suosittelen kuitenkin ennemmin retkeä Evergladesin kansallispuistoon, ellei siellä ole aiemmin käynyt. Se on käyntikohteena ihan uniikki, kun taas eläntarhoja löytyy ympäri maailmaa. Joka tapauksessa meillä oli hauska retkipäivä, jonka jälkeen oli ihanaa pulahtaa hetkeksi altaaseen uimaan ja rentoutumaan. Ehtisipä aina viettää perheen kanssa aikaa näin!