'Cause I'm in love

Aika ihmeellistä, miten asiat muuttuu. Nuorena olin henkeen ja vereen kesäihminen, mutta nykyään rakastan talvea vähintäänkin yhtä paljon. En tiedä mitään parempaa, kuin paukkuva pakkaspäivä, jolloin aurinko porottaa ja hanget kimmeltää tuhansien pienten timanttien lailla. Tämän päivän säätä täydellisempää en voisi toivoa! Päivän parhaat tunnit kuluikin ulkona metsässä kävellen ja - uskomatonta kyllä tässä pakkasessa - hikoillen.

Hangessa kulkeminen kävi kyllä hyvin treenistä, sen verran hikistä ja hengästyttävää puuhaa se oli. Osan matkaa kuljin kovaksi tallaantunutta polkua, mutta osan matkaa seurailin reittiä, jossa on kyllä polku, mutta kun lunta on tullut paksusti, oli hangessa vain jonkun lumikenkäilijän tallaama reitti. Kengän allahan se sitten upotti niin, että hiki nousi pintaan tarpoessa.

Mutta voi sitä luonnon kauneutta! Taivas oli ihan huimaavan sininen ja metsän siimeksessä valon väri vaihteli sen mukaan, millaisia puita ympärillä oli. Puita peitti paksu lumikerros ja nuoret koivut oli sen painosta taipuneet kaarelle muodostaen pumpulisen näköisiä kaariportteja keskelle metsää. Ei sen maiseman keskellä juurikaan ehtinyt pientä rehkimistä edes huomata.

Vaikka reippaan vauhdin ja hyvän pukeutumisen ansiosta kylmä ei päässyt yllättämään, hiukset jäätyi pakkasessa kuuraisiksi koppuroiksi. Eilen kampaajalla niistä oli napsittu 10 cm pituutta pois ja latvat oli sen jäljiltä hyvässä kunnossa, mutta jäätyminen ei varmaan tehnyt niiden kunnolle kovin hyvää. Pakkasella pitäisikin kääriä hiukset suojaan pipon tai hupun suojaan, jotta eivät moiselle koetukselle joutuisi. No, sitä on enää myöhäistä surra!

Syksyllä neulomani riddari muuten toimi pakkaskelissä ihan loistavasti. Mulla oli alla vain tekninen kerrasto, sen päällä ohut neule ja toppavaatteet, eikä palvelusta ollut tietoakaan. Riddarissa käyttämäni alpakan ja merinovillan yhdistelmä on ihan superlämmin, vaikka lanka on ohutta. Nyt sitten pitääkin siirtyä kurkkimaan lankakaupan valikoimaa ja miettiä mitä puikoille seuraavaksi valitsisi.

Veriappelsiinin raikkautta salaatissa

Veriappelsiinien sesonki on parhaillaan ja värikkäät hedelmäviipaleet onkin tällä viikolla raikastaneet niin smoothieita kuin ruoka-annoksiakin. Tänään ruokaostoksilla inspiroiduin K-supermarketin kaamosresepteistä ja pyöräytin pirteän pakkaslenkin jälkeen mehevän salaatin veriappelsiinista ja mozzarellasta. Mulle ihan uusi yhdistelmä, mutta hyvin toimii! Siinä kauniin värisiä hedelmäviipaleita leikellessäni jäin miettimään hedelmän nimeä: en haluaisi liittää kauniiseen hedelmään mielleyhtymää verestä. Mun mielestä punaisen sävy tuo enemmän mieleen rubiinin kuin veren! Eikö voitais vaihtaa hedelmän nimi yleväksi rubiiniappelsiiniksi? Onhan maamyyräkin vaihdettu kontiaiseksi :) Mutta kai se on ajateltava niin, että jollei nimi miestä pahenna, niin ei sitten hedelmääkään!

Laitanpa vielä salaatin reseptinkin tähän omine muutoksineni, jos jotakuta kiinnostaa kokeilla. Ja kun kuitenkin sen irtolappusen hukkaan/unohdan...

1 veriappelsiini
1 appelsiini
1 mozzarellapallo
ripaus mustapippuria
rucolaa ja pinaattia
2 rkl suolapähkinöitä
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa

Kuori appelsiinit ja viipaloi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lado lautaselle. Revi mozzarella paloiksi appelsiinien päälle. Ripottele mozzarellan päälle mustapippuria. Ripottele päälle vihreitä lehtiä ja suolapähkinöitä. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa.

Aamuherkuttelua kevyesti uunibanaanilla

Voi kyllä, vaikka olen vähentänyt sokerin käyttöä, en ole luopunut viikonloppuaamujen herkkuhetkistä. Vaikka croissantit on mun viikonloppuaamujen ikisuosikkeja, ei vatsa ole aina samaa mieltä vehnäisistä nautinnoista. Yritänkin säännöllisesti kehittää pitkille aamiaiselleni uusia herkkuja. Vaihtelu virkistää ja gluteenittomuus on pop! Ja lisäyksi tässä herkussa ei ole lainkaan lisättyä sokeria. Silti se sopisi ihan hyvin vaikka jälkiruuaksi, mutta on kuitenkin mun mielestä parhaimmillaan aamiaisella tai brunssilla.

Banaaneja voi  tehdä niin monta kuin on syöjiä ja lisätä jogurttijäädykkeen ainesten määrää sen mukaan. Jos banaanit on kovin isoja, riittää yhdestä banaanista mainiosti kahdelle, sen verran tuhtia syötävää se on. Ja ainakin itse syön samalla muutakin ja tuo banaani jäödykkeineen on vain osa aamupaa, joten kyllä vatsa täyttyy vähemmästäkin!

1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl hunajaa
1 tl sitruunamehua

1 banaani
marjoja
kanelia

Sekoita jogurtti, hunaja ja sitruunamehu ja pakasta seosta pari tuntia tai vaikka yön yli.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista banaania kuorineen reilu 10 minuuttia, kunnes kuori tummuu. Ota uunista ja leikkaa kuoreen viilto ja täytä vähän pehmenneellä jogurtilla. Lisää päälle marjat ja ripaus kanelia.

Lily Alexandra Helsinki: luonnonkosmetiikkaa Suomesta

Jo jonkin aikaan olen pyrkinyt valitsemaan kosmetiikka-ostokseni niin, että tuote olisi joko luonnonkosmetiikkaa tai kotimaista. En todellakaan ole asian suhteen mitenkään ehdoton, mutta luonto ja suomalainen työ ovat kaksi asiaa, joita haluan tukea ja ostopäätös on konkreettinen teko näiden hyväksi. Molemmat suuntaukset kosmetiikassa ovat hyvää vauhtia kasvamassa ja olenkin ollut ihan yllättynyt siitä, miten monta pientä kosmetiikkabrändiä Suomesta nykyisin löytyykään.

Syksyllä I love me -messuilla törmäsin ensimmäistä kertaa ikinä Lily Alexandra Helsinki -tuotemerkkiin, vaikka se on perustettu jo 10 vuotta sitten. Tuotteet valmistetaan Sipoossa ja ne sisältää kasviperäisiä raaka-aineita. Olin ensin vähän vastahakoinen, kun tajusin niiden olevan tuoksuttomia; minä kun yleensä haluan, että kosmetiikka tuoksuu hyvälle, muttei liian voimakkaalle. Lopullisen ostopäätöksen ratkaisi lopulta varsin verinen tilanne. Onnistuin törkkäämään sormeni jossain niin, että kynsinauha alkoi vuotaa verta juuri Lily Alexanran osaston kohdalla. Pyysin sitten osastolta paperia pyyhkiäkseni veren sormesta, mutta sainkin puhdistusoperaation ja valmiiksi laastaroidun sormen. Siinä sivussa sitten tutustuin myös tuotteisiin ja vakuutuin siitä, että kannattaa kokeilla. Messutarjouskin oli niin hyvä, ettei edes pahasti kirpaissut ostaa kerralla koko setti ihonhoitotuotteita.

Ja kyllä kannatti! Tuoksuttomuudesta huolimatta olen ollut ihan myyty. Ensinnäkin harva putsari puhdistaa ihon niin puhtaaksi kuin LA:n oliivinlehtiuutetta sisältävä suojaava puhdistusgeeli. Lisäksi iho tuntuu sen jälkeen pehmeältä eikä kiristä ollenkaan niin kuin minulla joidenkin putsarien kanssa käy. Putsarin jälkeen olen käyttänyt karhunvatukkauutetta sisältävää kasvovettä, joka on myös tuntunut iholla ihan kivalta.

Putsarin lisäksi ihan parhaat ovat Lily Alexandran silottava silmänympärysvoide ja uudistava 24-tunnin voide. Silmänympärysvoide on tosi kevyt, mutta silti kosteuttava ja se imeytyy hyvin. Voide sisältää vihreää teetä, kofeiinia ja C-, B- ja E-vitamiinia. Kofeiinin pitäisi poistaa nestettä ja kiinteyttää ihoa. Mulla on aina ollut tummat silmänaluset, mutta otettuani tämän voiteen käyttöön on pientä parannusta ollut havaittavissa. 24-tunnin voide on ollut niin hyvä, että pelkään jo nyt päivää kun se loppuu. Yleensä joudun talviaikaan turvautumaan tosi paksuihin ja rasvaisiin voiteisiin, koska iho alkaa kuivua ja kiristää jo marraskuulla, mutta nyt ei ole ollut kuivumisesta mitään tietoa. Iho on jatkuvasti hyvin voivan ja kosteutetun tuntuinen. Voide vaan uhkaa huveta ihan liian nopeasti, kun se on sekä päivä- että yökäytössä. Näiden lisäksi käytössä on myös kiinteyttävä tehoseerumi, jota olen lisännyt aamuisin 24-h voiteen alle. Se varmaan osaltaan onkin vaikuttanut siihen, ettei iho tänä talvena ole kuivunut ollenkaan. Seerumin luvataan tekevän ihosta kiinteämpi, sileämpi ja elinvoimaisempi, mutta kun mä en näihin silotusjuttuihin koskaan suostu uskomaan, niin olen huikean tyytyväinen ihan vaan siihen kosteutettuun oloon, jonka konkreettisesti ihossani tunnen.

Tuotesarja on ehdottomasti ollut tutustumisen arvoinen ja hyvä kokemus on madaltanut myös kynnystä kokeilla muita tuntemattomampia merkkejä. Eläköön kotimaisuus!

Mango-inkiväärishotteja ja yön yli -sämpylöitä

Lisääntyvä valo on houkutellut ulos, mutta vielä toistaiseksi töistä kotiin päästessä on ollut jo pimeää. Siksipä aurinkoisen ennusteen saanut lauantai oli ladattu täyteen odotuksia ulkoilusta järven jäällä. Ja miten upeaa siellä olikaan! Hetkeksi iloa himmensi luistelureitin puute, mutta pettymyksen ailahdus oli vain hetkellinen. Eihän sen auringonhehkun alla kauaa voinut olla harmissaan. Kävelylenkki jäällä oli ihan yhtä mahtavaa, vaikka luistimilla olisikin saanut paremmin hien pintaan.

Pitkään jatkuneen väsymyksen väistyminen on lisännyt vaihtelua myös viikonloppujen aamiaisille. Ennen jäälle lähtöä paistoin kaurasämpylät yön yli jääkaapissa muhineesta taikinasta; voiko olla helpompaa! Sämpylöiden kypsymisajan vietin kania rapsutellen ja siinä sivussa kokosin tuorepuurosta ja hedelmäshotista maistuvan aamuherkun. Kaikki oli siis pääosin valmisteltu jo illalla ja aamu oli vain rentoa nautiskelua. Joskus pieni vaivannäkö etukäteen kannattaa. Ja mango-inkiväärishotin teinkin oikeasti jo aiemmin, mutta yli jäänyt osa säästyi aamuksi ja riitti hyvin kerroksittain tuorepuuron kanssa.

Hedelmäinen shotti on ihanan pirteä ja raikas herättäjä ja tähän aikaan vuodesta mangot ja appelsiinit on parhaimmillaan ja myös edullisia. Niiden satokausi kun osuu tähän meidän kylmimpään vuodenaikaan ja hyvä niin, saadaanpa sitten vitamiineja herkullisessa muodossa.

Mango-inkiväärishottiin laitan:
1 appelsiini
1 mango
1 jäinen banaani
2 peukalonpään kokoista palaa inkivääriä
Kaikki ainekset laitetaan kuorittuna blenderiin ja surautetaan tasaiseksi. Niin hyvää ja terveellistäkin vielä!

Keventäjän aamuherkku: chiapuuro-smoothie

Jotkut päivät tuntuu täydellisiltä ilman sen ihmeellisempää syytä. Lauantai oli juuri sellainen päivä. Rauhaa, rentoutumista, lukemista ja liikuntaa. Onni kupli sydämessä ja ihmetytti miten arki voi joskus hemmotella sielua niin, ettei meinää uskoakaan. Ehkä se on kiinni omasta asenteesta, ehkä jostain taikapölystä, jota sattumalta leijailee kohdalle juuri oikeaan aikaan ja saa katsomaan omaa elämää ruusunpunaisten linssien läpi.

Mun ilon hetkeni koostui pienistä arkisista asioista, jotka olisi helposti voineet jäädä huomiotta. Välillä elämäänsä kuitenkin katselee kaikki aistit auki ja tajuaa, miten paljon on aihetta kiitollisuuteen. Asioita, jotka jonain toisena hetkenä olisi pieniä ja vähäpätöisiä.

Vielä reilu vuosi sitten kärvistelin selkäkipujen kanssa ja jos oikein pinnistän, pystyn nyt olemaan siitä ehkä ihan pikkuisen kiitollinenkin. Ilman sitä ajanjaksoa en nyt ymmärtäisi miten mahtavaa on olla terve! Iso kiitollisuuden aihe onkin, että nyt pystyin joogaan, zumbaan vielä lisäksi tein pitkän metsälenkin. Kaikki asioita, joista nautin! On ihana tunne päästä liikkeelle ja karistaa jouluisen herkuttelun tuomaa tunkkaista oloa.

Liikunnan lisäksi myös ruokavalio on keventynyt joululoman jälkeen. Kun jo aamulla aloittaa terveellisellä aamupalalla, tuntuu olo energisemmältä koko päivän. Lauantain aloitinkin täyttävällä chia-tuorepuurolla, jonka olin tehnyt jo illalla valmiiksi jääkaappiin turpoamaan. Olen huomannut, että mulla chian siemenet pitää tosi hyvin nälän poissa ja vatsa voi muutenkin paremmin kuin vaikka leipää syömällä. Kun tuorepuuroon vielä yhdistää marjaisaa smoothien, on valmiina herkullinen ja täyttävä aamiainen.

Tuorepuuro:
2 dl mansikkajogurttia
1 dl kaurahiutaleita
1 rkl chian siemeniä

Smoothie:
2 dl jogurttia
2 dl kohmeisia mansikoita
1 banaani

Sekoita puuron ainekset keskenään ja anna turvota jääkaapissa kannellisessa astiassa yön yli. Laita smoothien ainekset blenderiin surauta tasaiseksi. Lusikoi puuro aamulla tarjoiluastiaan ja kaada päälle mansikkainen smoothie. Lisää marjoja päälle.

Hurjan helppo aamiainen siis, pitää vain muistaa valmistella jo illalla :)

Vuosi 2018, lyhyt oppimäärä itsestäni

Tällä hetkellä kaikki tuntuu niin hyvältä, että voisin vahingossa sanoa päättyvän vuoden olleen yksi elämäni tähän saakka parhaista. Todellisuudessa vuoden varrella ei tuntunut ollenkaan siltä. Välillä kävin syvissäkin vesissä, mutta loppuvuosi oli nousujohteista ja täynnä hyvää fiilistä. Viime vuodenvaihteessa tekemäni lupaukset ovat tuoneet elämään iloa ja itsensä hyväksymistä. Kuten jo silloin aavistin, lupaukset on ollut helppo pitää.

Alkusysäyksen oivallusten vuodelle antoi viime vuoden puolella suorittamani Sari Hämäläisen "Toimiva arki - itsensä johtamisen valmennus", jonka sain kiitoksena yhdestä yhteistyöhommelista. Verkkokoulutuksen tavoitteena oli oppia hallitsemaan omaa ajankäyttöään, mutta myös selkiyttää omia tavoitteitaan ja arvojaan ja tarvittaessa tehdä muutoksia elämässään. Valmennuksen aikana pohdin ensimmäisen kerran elämässäni ihan oikeasti omia arvojani. Olin luullut niiden olevan itsestään selviä asioita, mutta paljastuikin jotain ihan muuta. On aika vaikea elää omien arvojensa mukaista elämää, ellei ole edes tiedostanut niitä. Vasta näin jälkikäteen huomaan kuinka paljon valmennuksesta lopulta jäikään käteen; teinhän vihdoin päätöksen työpaikan vaihtamisesta. En väitä, että työpaikan vaihto kyseisestä valmennuksesta johtuisi, mutta alullepaneva voima siinä oli.

Lisää itsestäni opin kesällä käydessäni regressioterapiassa. Kokemus oli vähän hämmentävä ja sai pohtimaan asiaa pitkän aikaa. Pohdintaa aiheutti myös se, että kenelle sellaisesta voi edes kertoa. Pidetäänkö heti ihan kahelina, jos alkaa puhua menneestä elämästään? Mulle ei lopulta ollutkaan merkitystä sillä, kumpusivatko näyt menneestä elämästä vai omasta mielikuvituksesta, mutta koin tarinan kummassakin tapauksessa olevan tärkeä osa minua. Piti siis käydä hypnotisoitavana ja antaa oman alitajunnan kertoa,  miten tärkeä mulle onkaan suhde luontoon. Enää en pidä sitä toisarvoisena, vaan järjestän tietoisesti aikaa kulkea metsässä; haistaa, maistaa ja koskettaa. Jos sua kiinnostaa tarinoida oman mielesi kanssa tai kaipaat vaikka apua tupakoinnin lopettamiseen näin uuden vuoden kunniaksi, kurkkaa TajunTaa -verkkosivut.

Yksi vuoden oivalluksista syntyi USAssa Fort Lauderdalessa rupatellessani aamulenkillä liikennevaloissa iloisen ja energisen mummelin kanssa. Moni sanoo amerikkalaisen kohteliaisuuden ja tuttavallisuuden olevan  päälleliimattua ja teennäistä, mutta minusta se on ihanaa ja saa hyvälle tuulelle. Olin juuri lukenut, kuinka aivot saa huijattua kokemaan onnellisuutta kun hymyilee väkisin. Tuntematon amerikkalaimummo sai jutustelullaan mut tuntemaan itseni kiinnostavaksi ja tärkeäksi, vaikka pohjimmiltani tiesin, että kaikki ne kauniit sanat kuuluu kulttuuriin, eikä mummelia oikeasti sen enempää kiinnostanut mistä tulin tai minne seuraavaksi menin. Tajusin kuitenkin, ettei isossa mittakaavassa teon syyllä ole oikeastaan mitään merkitystä: itse teko ratkaisee. Miksi siis pelkästä kohteliaisuudesta sanotut kauniit sanat olisi sen huonompia, kuin jostain muusta syystä sanotut. Sama pätee muihin hyviin tekoihin: syystä viis, pääasia että teet hyvää. Niinpä päädyin jatkamaan satunnaista vapaaehtoistyötä, vaikka olin jo ihan toisin ajatellut.

Loppuvuosi olikin sitten muutosten aikaa. Kun päätös työpaikan vaihdosta oli tehty, kaikki kävi nopeammin kuin uskalsin toivoakaan. Jo muutamaa viikkoa hakemuksen lähettämisen jälkeen työsopimus oli tehty ja kauhusta kankeana irtisanouduin. En pelännyt tulevaa muutosta, vaan nimenomaan sitä irtisanoutumista. Viimeiset viikot vanhassa työssä olikin haastavia ja hämmentäviä. Hyvä niin, sillä se vain vahvisti tunnetta, että päätös oli oikea. Uusi työ tuntuu toistaiseksi hauskalta vaihto-oppilasvuodelta ja uteliaana odottelen, millaista on sitten kun kuherruskuukausi muuttuu arjeksi.

Vuosi 2019 alkaa siis odottavissa tunnelmissa ja uteliaampana kuin vuosiin. Viimeisen vuoden aikana opin itsestäni paljon uutta ja seuraavan vuoden aikana toivon oppivani ainakin yhtä paljon lisää. Here we go again! xx