Tee itse kuorintavoide, jossa tuoksuu kahvi, kaneli ja kookos

Tänään oli suunnitelmana tehdä kuorintavoidetta huulille, kun ne tuntui kylmenevän sään myötä olevan sen tarpeessa. Jouluisten tunnelmien myötä lisäsin kahvikuorinnan sekaan myös kanelia tuomaan tuoksua. Ja tein sitten saman tien vähän isomman erän kuin huulille olisi ollut tarpeen, koska myös vartalon iholle tämä kosteuttava kuorinta tekee hyvää. Kahvin kofeiinin pitäisi antaa kyytiä myös selluliitille, mutta enpä tiedä imeytyykö se kuorinnan kautta kuitenkaan. Vaan eipä se ainakaan pahaa tee!

Itse tehty kuorintavoide on myös mukava antaa joululahjaksi, kun sen pakkaa johonkin kivaan purnukkaan. Nykyään pieniä purkkejakin löytyy melkein joka kaupan kosmetiikkaosastolta, vaikka yhtä hyvin käy mikä tahansa purkki, kun se on huolellisesti pesty. Kuorinta-aineita on sitä paitsi kivaa ja helppoa tehdä. Koska kaikki ainekset on myrkyttömiä, on kuorinnan valmistus ihan loistavaa puuhaa myös lapsille. Mikäs olisi kivempaa, kuin mummille tai kummille itse tehty hyvän tuoksuinen kuorintavoide joulumuistamisena.

***

Kahvikuorinta

1 dl käytettyjä kahviporoja

1 dl sokeria

1/2 dl kookosöljyä

1 tl kanelia

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja purkita.

Jos ainekset alkavat säilyttäessä erottua toisistaan, on kuorinta taas käyttökelpoista, kun sekoitat sen huolella ja tarvittaessa lisäät joukkoon tipan vettä.

***

Pakko vielä sanoa, että tän kuorintavoiteen tuoksusta tuli aika ihana. Mulla on tuo pikkuinen rasia huulien kuorintaa varten kylpyhuoneen kaapissa, ja mun on pakko aina välillä aukaista se ihan vaan nuuhkimista varten. Kookos, kaneli ja kahvi toimii aika hyvin yhdistelmänä. Niin hyvin, että tekisi melkein mieli maistaa!

Aika jouluinen mieli tämän päivän touhuista on tullut muutenkin. Heti aamusta pyörähdin työkaverin kanssa joulumyyjäisissä Järvenpään Kukkatalossa ja olin ihan fiiliksissä. Joulukoristeita, kukkia, glögiä ja ihania tuoksuja: enempää ei mun joulutunnelman nostatukseen tarvitakaan. Kun myyjäisten jälkeen vielä katsoin Vain elämää -joulujakson, oli joulumieli taattu koko loppupäiväksi.

Kivaan viikonloppua!

-Hanna-

Luovia taukoja pimeässä

Aika ihania päiviä on takana ja toivottavasti myös edessäpäin. Mä nautin tästä pimeydestä ihan hirveästi. Tämä on aikaa, jolloin saa hyvällä syyllä hautautua kotiin ja nauttia olostaan. Kotityöt olen jättänyt vähemmälle ja tehnyt enimmäkseen vain kivoja juttuja:kutonut, tehnyt makramee-töitä, piirtänyt, leiponut ja upputunut kirjoihin. Kaikkea sitä mistä mulle tulee hyvä olo ja saan lisää virtaa.

Kun on ollut aikaa pysähtyä, luovuus on alkanut pulputa niin etten millään ehdi toteuttaa lähimainkaan kaikkia ideoita. Ja tosiaan, vuosien tauon jälkeen olen vähän yllättäen tarttunut myös kynään ja kokeillut syntyisikö paperille mitään. Oikeastaan hämmästyin, että piirtäminen olikin edelleen helppoa ja kivaa. Aika ei kuitenkaan anna myöten virittää ruosteisia taitoja entiselleen, tai ehkä ennemminkin en malta keskittyä yhteen asiaan niin paljon, kun on kaikkea muutakin kivaa tekemistä!

Tiedän kyllä kokemuksesta, että loppuvuoden valottomat päivät voi olla myös raskaita ja väsyttäviä. Arjen kiireet voi viedä kaikki mehut, eikä ulkoilemaankaan tee mieli kun on märkää ja pimeää. Juuri siksi olenkin opetellut nauttimaan siitä mitä on tarjolla, kun ei olosuhteita muuksikaan voi muuttaa. Mutta oman asenteensa voi, ehkä :)

   

Valoa kaipaisin oikeastaan vain siihen, että näkisi käydä metsässä. Työpäivän jälkeen sinne ei enää tee mieli mennä, kun iso osa luonnossa kulkemisen ilosta tulee juuri sen näkemisestä. Mutta onneksi on viikonloput! Jotenkin meille kotiinkin on kertynyt pala luontoa: on pikkuruinen kuusi ja käpyjä, oksia ja heiniä on ripoteltu sinne tänne. Ehkä vähän liikaakin, kun tarkemmin katsoo, mutta just nyt on hyvä näin. Ihan kohta on joulu ja sen jälkeen elämä alkaa taas suuntautua kodin seinien ulkopuolelle. Yhtä lailla kuin nautin tästä ajasta, odotan jo innolla päivän pitenemistä, kirkkaana hohtavia hankia ja hiihto- ja luistelusäitä. Siihen saakka mä kuitenkin aion nauttia just tästä hetkestä: pimeistä illoista, kynttilänvalosta ja käsillä tekemisestä.

Lämpöisiä iltoja kotisohvalle myös sulle <3

-Hanna-

Marraskuun mausteinen superjuoma: kuusenkerkkäglögi

Mä olen jo muutamana keväänä keittänyt siirappia kuusenkerkistä. Siinä on ihana metsäinen maku ja olen huomannut sen olevan oiva apu myös yskään ja karheaan kurkkuun. Teinikin on kehunut, että se on paljon tehokkaampaa kuin kurkkukarkit tai yskänlääkkeet ja jos teini jotain kehuu, niin silloin on oltava oikeasti hyvä. Yskän hillitsemisen lisäksi se sopii liharuokien mausteeksi ja moni tuntuu käyttävän sitä jäätelön kastikkeenakin, mutta multa on jäänyt kokeilematta

Mieleeni ei ollut kuitenkaan koskaan juolahtanut, että kuusenkerkkäsiirapilla voisi maustaa glögin, ennen kuin luin siitä Tarjan Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogista. Viime päivien koleat kelit on saaneet ulkoilun jälkeen kaipaamaan lämpimiä juomia, joten pääsin tuumasta toimeen melkein heti Tarjalta ohjeen bongattuani.

Mä olen hirmuinen glögifani ja juon glögiä melkein läpi talven.  Enimmäkseen juon kaupan glögejä, mutta joskus myös itse keittämiäni. Ja nyt on sanottava, että tää on melkeinpä paras itse tekemistäni. Hyvän maun lisäksi on ihanaa, että glögin aineksetkin ovat mausteita lukuunottamatta itse tehtyjä ja suoraan luonnosta; sekä siirappi, että mehu ovat omin käsin valmistettuja. Tässähän melkein tuntee itsensä omavaraiseksi glögin osalta :D No, eipä sentään! Tiedän etten voi vastustaa kaupan glögejä ja ainakin joku uutuuskin on maistettava vanhojen tuttujen lisäksi.

Jos sulta ei löydy kuusenkerkkäsiirappia omasta takaa, sitä löytyy kyllä tavarataloista ja luontaistuotekaupoista. Tarjan ohje oli mitoitettu neljälle hengelle, mutta mä puolitin sen kahdelle (ja join kaiken yksin!). Ja Tarjan käyttämä mustaherukkamehukin vaihtui punaherukkamehuun.

***

Kuusenkerkkäglögi

3 dl vettä

1 kanelitanko

3 neilikkaa

2 kardemummaa

1 dl herukkamehua

1 tl kuusenkerkkäsiirappia (tai enemmän, jos pidät makeasta)

Laita vesi ja mausteet kattilaan ja keitä 10 minuuttia. Siivilöi mausteet pois. Lisää mehu ja mausta kuusenkerkkäsiirapilla. Sekoita, jotta siirappi liukenee kunnolla kuumaan juomaan.

***

Ihanaista isänpäivän iltaa toivotellen
-Hanna-

Älä oo ihan pimee!

Illat on pimentyneet huimaa vauhtia ja saaneet kauhistelemaan kaduille ilman heijastinta uskaltautuvia rohkelikkoja. Varsinkin omia lapsiani! Nyt on menossa sellainen kausi, että heijastin on nolo ja tuossa iässä usko omaan kuolemattomuuteen on rikkumaton. Ja ne pöhköt lapset luulee, että myös mut saa rauhoitettua vakuuttamalla, ettei heille mitään käy, koska heille ei vaan käy. 

Kun minkään mallinen heijastin ei kelpaa, on oltava ovela. Onneksi nykyaikana se on aika helppoa, kunhan tietää mitä etsii. H&M:ltä löysin toppakäsineet, jotka valoisassa näyttää ihan tavallisilta hanskoilta (eli ei noloa koulussa), mutta pimeässä kämmenselkä hehkuu kuin paraskin heijastin. Läpi meni! Nämä kelpaa ja äiti sai erävoiton 1-0. Seuraava löytö oli Clas Ohlsonin led-vetoketjukoristeet. Jälleen tuote, joka ei valoisassa herätä mitään huomiota, mutta ne saa vilkkumaan tai palamaan ytäjaksoisesti. Nämäkin kelpasi ja äiti johtaa heijastin-taistelua 2-0! Yhden ledin kiinnitin omaan  laukkuunikin ja luulen että myös koiran pantaan tai talutushihnaan kiinnitettynä nää olis aika näppäriä.

Luin ihan hetki sitten tutkimuksesta, jonka mukaan joka kolmas liikenneonnettemuudessa kuollut heijastimeton jalankulkija olisi voinut pelastua, jos se heijastin olisi ollut matkassa mukana. Aika hurjaa, miten pienestä elämän päättyminen voi olla kiinni. Tuntuu niin turhalta kuolemalta, jos henki olisi ollut pelastettavissa heijastimella.

Vaikka pimeää onkin, on ulkona silti kiva liikkua. Valojen määrä pihoilla, parvekkeilla ja ikkunoissa lisääntyy ja musta on ihanaa seurata sitä. Vaikka ollaan vasta marraskuun alkupuolella, mä tunnen jo joulun lähestymisen luissa ja ytimissä asti. Lenkin jälkeen onkin ihanaa sytytellä kynttilät, vetää villasukat jalkaan ja lämmittää glögiä. Varsinkin kun tietää, että nyt ne lapsetkaan ei ole ihan pimeitä!

Muistetaanhan näkyä liikenteessä!

-Hanna-

#vahvastinäkyvä

Krutonkeja saaristolaisleivästä, hävikkiherkuista helpoin

Viime viikonloppuna paistoin pitkästä aikaa saaristolaisleipiä ja voi hitsi, että olikin taas hyvää! Herkullisuudesta huolimatta molemmista leivistä jäi kantapalat pussin pohjalle (tai ehkä vähän tahallaan saatoin jemmata ne). Ajatuksissa oli paistaa kuivahteneista saaristolaisleivän kannikoista krutonkeja lohisopan kaveriksi. En ole koskaan ennen käyttänyt krutonkeihin ruisleipää, mutta tämä kokeilu todellakin kannatti. Pojat oli ensin vähän epäluuloisia asian suhteen, mutta lopulta meillä taisteltiin viimeisistä paloista, että kuka ne saa syödä. Olin jo ehtinyt murehtia, että miten niitä kannattaisi säilyttää, mutta sitä ongelmaa ei sitten tosiaankaan ollut. Suolaisen makeat krutongit oli herkullisia kalasopan kanssa, mutta ne sopii mainiosti myös naposteltavaksi pikkusuolaiseksi ja vaikka sipsien korvikkeeksi. Ihan mielettömän hyviä!

Krutonkeja pitäisi kyllä tehdä useammin, meillä kun on pieni leipäongelma. Lapset tykkää syödä paahtoleipää, mutta ei niitä kantapaloja, ja aikuiset meillä ei syö vaaleaa leipää ollenkaan, niin ne kantapalat päätyy sitten valitettavan usein roskikseen jäätyään homehtumaan pussin pohjalle. Ennen ne kuivatettiin koppuroiksi kanin herkkupaloiksi, mutta vanhuuden vaivojen myötä Romeo on leipäkiellossa, niin sekin käyttö on loppunut. Jatkossa yritän useammin paistella kantapalat krutongeiksi ja syödä ne vaikka salaatin kanssa, jotta saisi ruokahävikin siltä osin loppumaan tai ainakin vähenemään.

Krutonkien paistoon saattaa olla jotain hienoja ja oikeaoppisia ohjeita, mutta en jaksanut sellaista googlailla. Herkullinen leipä, oliiviöljy ja valkosipuli on yhdistelmä, jota ei kovin helposti voi pilata, eihän?

***

Krutongit saaristolaisleivästä

Muutama viipale/kantapala yli jäänyttä leipää

3 rkl oliiviäljyä

2 valkosipulinkynttä

sormisuolaa

Pilko leivät sopivan kokoisiksi paloiksi. Lorauta oliiviöljy pannulle ja paahda leipäpaloja öljyssä. Purista valkosipulinkynnet pieneksi murskaksi ja lisää pannulle leipäpalojen sekaan. Sekoita hyvin ja jatka paahtamista muutama minuutti. Nosta pannu liedeltä ja mausta leipäpalat sormisuolalla. Kaada kulhoon tarjolle.

***

Meillä on yksi leipä vielä pakastimessa odottamassa ja suoraan sanoen tekisi mieli paistaa koko leipä öljyssä tiriseviksi huumaavan tuoksuisiksi suupaloiksi. Saa nähdä selviääkö leipä enää seuraavan viikonlopun yli!

Mua kiinnostaa jos jokun on keksinyt kivoja herkkuja, jotka tehdään ruuan lopuista, joka muuten päätyisi jätteeksi. Jos sulta löytyy joku idea, niin vinkkaa ihmeessä!

-Hanna-

Miniloma Tampereella

Tampere vai Tallinna, siinäpä vasta kysymys! Niistä molemmista on muodostunut lempipaikkoja pieneen minilomailuun ja molemmissa on aina yhtä mukava käydä. Syyslomalla valinta osui perheen kanssa Tampereelle, koska Tallinnaan olin menossa muutamaa päivää myöhemmin kuitenkin. Vaikka syyslomasta on vierähtänyt jo yli viikko, en malta olla palaamatta hetken verran siellä vietettyyn minilomaan.

Kun Mika ehdotti ensimmäiselle päivälle käyntiä museokeskus Vapriikissa, oli ensimmäinen ajatus, että ai taasko. Tiesin kuitenkin, että pelimuseo kiinnosti Eemeliä, niin mukisematta suostuin ja hyvä niin! Vaihtuvien näyttelyiden ansiosta Vapriikissa käynti on aina uusi elämys, eikä kyllästymisestä ollut tietoakaan kun sinne päästiin. Ensisijaisesti tosiaan määränpää tällä kertaa oli pelit, mutta myös luonnontieteellisessä museossa, kivimuseossa ja mediamuseossa vierähti jokunen tovi. Piipahdettiin myös HAIR-musikaalin näyttelyssä ja ihan pakko oli vetäistä hippimekko päälle ja kukkanauha otsalle ja pyörähdellä pari kertaa helmat hulmuten! Meidän innokas lätkäfani jäi vielä jääkiekkomuseoonkin niin pitkäksi aikaa, että museon ovia jo laiteltiin kiinni, ennen kuin oltiin valmiit poistumaan.

Vapriikissa on siis jatkuvasti esillä yli 10 erilaista näyttelyä ja sisältö on tosiaan laidasta laitaan, eli varmasti jokainen löytää sieltä jotain kiinnostavaa. Osa näyttelyistä pysyy ja osa on vaihtuvia. Paikka löytyy keskustasta Tammerkosken rannalta Tampellan vanhoista tehdasrakennuksista, eli jo miljöö on ihan kiinnostavaa katseltavaa.

Toinen Tampereen päivä menikin sitten ihan ulkoiluksi. Eemelin uudelleen virinneen pokemon-innostuksena ansiosta pojasta on kehkeytynyt intohimoinen kävelijä(!!!) ja sen ansiosta kierrettiin keskustasta Näsinpuiston kautta Särkänniemeen saakka ja sieltä takaisin Tallipihalle juomaan lämmikkeitä kolean sään piinaamina. Näsinpuisto oli mulle ihan uusi tuttuvuus ja varmasti kesällä se olisi täydessä loistossaan. Nyt kun lehdet oli varisseet ja kasvit nuutuneet, herätti ihastusta lähinnä Tiitiäisen satupuun hahmojen bongailu ja Milavidan asuntopalatsi. Siellä tosin käytiin vain kurkkaamassa, mutta museokierrokselle ei sitten enää toista päivää haluttu uhrata.

Yhden yön mittaiseksi minilomaksi käytettiin aika kyllä tosi tehokkaasti ja ehdittiin nähdä ja kokea vaikka mitä! Ja syödä! Mikäs sen ihanampaa lomalla, kuin istua valmiiseen ruokapöytään ja nauttia tarjonnasta. Vapriikkia voin kyllä lämpimästä suositella vierailukohteeksi, jos lasten kanssa Tampereella viettää aikaa. Siellä ajan saa kulumaan niin lapset kuin aikuisetkin, eikä haittaa, vaikka lomasää ei suosisi. Ylipäätään kotimaan matkailu on yllättävänkin kiinnostavaa ja viihdyttävää ja sillä voi lievittää myös vähän ilmastoahdistusta.

Pienen hengähdystauon jälkeen arkeen palaaminen on ollut kivaa ja olen tarmoa täynnä; niin kuin loman jälkeen pitääkin!

Energistä lokakuun loppua <3

-Hanna-

Punajuuripihvit sadepäivän piristäjäksi

Ihana lauantai ja päämäärätön olo! Sade ropisee ja lirisee terassin kattoon niin vastustamattomasti, että nuorimmaisen kanssa pidettiin ikkunaa auki, jotta sade kuuluisi paremmin. Sateesta huolimatta olen ulkoillut tänään kahdesti: aamujoogan jälkeen pikainen kierros kirpputorilla huomaamassa miten montaa tavaraa ilmankin voin elää ja vanhojen tavaroiden liikkeessä ihailemassa miten upeita tuoleja ja lipastoja ennen tehtiinkään. Ja ne matot... Oih! Sieltäkin poistuin tyhjin käsin, koska etsimääni kukkapöytää ei löytynyt tälläkään kertaa.

Sateesta huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta, päivä on soljunut rennosti kotoillen. Leipomista, kukkia, kokkaamista ja käsitöitä, niistä on mun täydellinen vapaapäivä tehty. Pyrähdykset ulkona ja vielä vähän lukemista sohvan nurkassa ja lauantaita voisi kutsua melkeinpä täydelliseksi!

Lokakuuta kun edelleen eletään, oli tänään sopiva hetki kokeilla uusi lihaton resepti. Punajuuripihvien reseptin näin jossain lehdessä ja soveltaen sinne päin testasin miltä syksyinen juuresherkku maistuu. Ja hyvältähän se maistui, ehdottomasti! Kelpasi jopa entiselle vankkumattomalle pihvimiehelle.

***

Punajuuripihvit (8 kpl)

1 dl riisiä

2 punajuurta (n. 350 g)

1 sipuli

50 g Pirkka grana padano -juustoraastetta

1 dl korppujauhoja

1 Maggi kasvisfondi

1/2 tl suolaa

Tabascoa muutama tippa

Keitä riisi kypsäksi ja jäähdytä. Kuori ja raasta punajuuret. Pilko sipulit pieneksi silpuksi. Sekoita kulhossa kaikki ainekset sekaisin ja mausta. Muotoile massasta pihvejä leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Käytä tarvittaessa korppujauhoja apuna muotoilussa. Paista pihvejä uunissa 170 asteessa 15 minuuttia. Paista pihveihin sen jälkeen vielä pannulla margariinissa/voissa rapea pinta.

Tarjoa pihvit esim. smetanan, suolakurkun ja paistettujen suppilovahvereiden kanssa tai keksi ihan omia yhdistelmiä.

***

Mä aion nyt heittäytyä hetkeksi sinne sohvalle lehtipinoni kanssa. Vuoden ensimmäinen joululehti lähtee lukuun justiinsa juuri ja taidanpa sen seuraksi lämmittää myös ekan glögimukillisen <3

Ihanaa iltaa myös sulle <3

-Hanna-

Kokeile lokakuussa: linssikeitto

Lihaton lokakuu on hyvä muistutus kasvisten lisäämisessä ruokavalioon. Kokonaan lihaton en ole, en edes lokakuussa, mutta tämän kuukauden ajan haluaisin valita kasvisvaihtoehdon vielä vähän tavallistakin useammin. Suunnitelmissa oli kokeilla muutama uusi kasvisreseptikin tämän kuun aikana. Uudet kokeilut on jääneet vähiin, mutta ei ne vanhatkaan huonoja ole. Ja linssikeitto uudella tavalla on myöskin uuden kokeilua ja sitä paitsi niin hyvän makuinen, että peittosi vanhan reseptini saman tien.

Ihanan mausteinen ja sakea soppa sopii täydellisesti koleiden syyspäivien lämmikkeeksi. Kun keiton kylkeen vielä lisää viipaleen tuoretta leipää, ei voisi parempaa lounaskeittoa toivoakaan. Tämä keitto on niin nopea, helppo ja herkullinen, että suosittelen kokeilemaan, jos ei omaa luottoreseptiä linssikeittoon ole vielä löytynyt.

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl ruokaöljyä
2 tl juustokuminaa
2 tl currya
2 tl inkivääriä
2 dl punaisia linssejä
2 dl ruokakermaa
1 tlk kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
2 dl vettä
2 rkl tomaattisosetta
1 tl suolaa
Ripaus mustapippuria
1 rkl sitruunamehua

Pilko sipulit ja valkosipuli pieniksi ja kuullota öljyssä kattilassa. Lisää sipulisilppuun kaikki mausteet ja hauduta hetki.

Huuhtele linssit kylmällä vedellä. Lisää linssit, ruokakerma ja tomaattitölkillinen kattilaan. Huuhtele tomaattitölkki vedellä ja kaada vesi kattilaan. Lisää tomaattisose ja mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä reilu 15 minuuttia ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää valmiiseen keittoon loraus sitruunamehua ja sekoita.

Nauti tuoreen leivän kanssa <3

Ihanaa viikonloppua!

Täällä jatketaan vielä hetki syysloman tunnelmissa sateesta huolimatta <3

Daim-juustokakkua 18-vuotiaalle

Pikkuinen poikani täytti 18 vuotta, enkä meinaa tajuta miten tässä näin kävi. Mihin ne kaikki vuodet katosi ja miten se suloinen pikkutappi voikin yhtäkkiä olla aikuinen? No, ainakin juridisesti, jos ei vielä äidin silmissä. Haluaisin sanoa kaikkea kaunista ja viisasta, mutta pää lyö ihan tyhjää. Tai ehkä ennemminkin pää on niin täynnä ihania muistoja ja pieniäsuuria toiveita, ettei niitä saa millään tiivistettyä sanoiksi. Tajusin tänään, että ne toiveet ei ole näissä muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet mihinkään. Kastepäivänä 18 vuotta sitten olen kirjoittanut pojalleni Yön Ihmisen poika-laulun sanat ja edelleen toivon samaa:

"Kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin minä milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan"

Tänään meillä juhlistettiin täysi-ikäisyyttä pienellä porukalla, ennen kuin nuori mies lähti viettämään iltaa omien ystäviensä kanssa. Sankari itse ei välitä täytekakusta ollenkaan, joten synttärikakku oli jälleen kerran juustokakku, mutta sankarin mieltymykset huomioiden tällä kertaa Daim-muruilla höystettynä.

Daim-juustokakkui

200 g Digestive-keksejä
75 g margariinia

2,5 dl vispikermaa
200 g tuorejuustoa
250 g rahkaa
100 g valkosuklaata
2 tl vaniljasokeria
120 g Daimia (2 patukkaa)
5 liivatelehteä

Sulata margariini ja murskaa Digestive-keksit muruiksi. Sekoita keskenään tasaiseksi seokseksi ja kaada leivinperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Tasoita vuoan pohjalle ja valmista täyte.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto ja rahka. Mausta vaniljasokerilla. Sulata suklaa mikrossa ja vatkaa täytteeseen. Rouhi 60 g Daim-patukka veitsellä ja sekoita täytteeseen. Kuumenna tilkka maitoa ja liuota liivatelehdet siihen. Kaada ohuena nauhana täytteen joukkoon ja vatkaa koko ajan. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään yön yli tai vähintään 4 tunniksi. Ennen tarjoilua rouhi toinen Daim-patukka ja ripottele murut kakun päälle.

Korvapuustivohveleista ja eksymisen ilosta

Tuore korvapuusti on leivonnaisista se, jota mun on kaikkein vaikein vastustaa. Mun suunnitelma oli tänä vuonna juhlistaa 4.10. vietettävää korvapuustipäivää vohvelien muodossa, mutta lähikaupan pakastealtaasta ei löytynytkään oikeanlaisia raakapakasteita. Onneksi silmiin osui toisenlainen versio herkusta: myös valmiita korvapuusteja voi boostata vohveliraudan kautta! Varsinaisena puustipäivänä  sain hankittua pullaöverit jo työpäivän aikana, joten lykkäsin suosiolla puustivohvelien paistamisen lauantaille. Ja mikä olisikaan ollut ihanampaa ulkoilun jälkeen, kuin kuuma kahvi ja lämmin kanelin makuinen leivonnainen!

Ulkoillessa onnistuin puolivahingossa eksyttämään itseni pariin otteeseen metsään ja tulin kotiin kengät sukkia myöten märkänä. Ihan oikeasti en ollut eksyksissä, koska kyseinen metsä rajautuu teiden väliin, eikä siellä kokonaan pysty katoamaan edes vahingossa. Jostain syystä yksi laita siinä metsässä saa mun suuntavaistoni aina sekaisin, ihan kuin joku magneetti sotkisi sisäisen kompassini ja kartta pääni sisällä kääntyy ylösalaisin. Tänään sitten haastoin itseäni ja poikkesin pois poluilta juuri sillä alueella, koska haluan päästä eroon tästä ärsyttävästä suunnankadotus-ongelmasta. Ja taas sama juttu. Kahdesti! Se on omituista, koska muualla metsässä osaan liikkua ihan sujuvasti ja ilman polkujakin päädyn juuri sinne minne aionkin. Nyt aloin taas kulkea juuri päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus ja sunniteltu tunnin lenkki kestikin yli kaksi tuntia.

Oikeasti se eksyminen oli pelkästään ihanaa. Siinä oli jotain vapauttavaa, kun tunsi olevansa irrallaan ihmisistä, asutuksesta ja muiden valmiiksi tallaamista poluista. Hetken aikaa sai olla oman tiensä kulkija ja raivata reittinsä juuri siitä mistä mieli teki. Sitä paitsi ruskan värittämässä metsässä oli ihan huikean kaunista ja oli rentouttavaa kuulla pelkästään metsän ääniä. Mitä pidempään kirpeässä syyssäässä kuljin, sitä paremmalta tiesin pullakahvienkin maistuvan :D Saatan eksyä huomenna uudelleen!

Ja ne korvapuustivohvelit valmistuu näin:

2 korvapuustia

1 dl maitoa

1 dl kermaa

Voita paistamiseen

Sekoita kulhossa maito ja kerma sekaisin. Upota pulla kulhoon molemmin puolin niin että se imee nestettä itseensä. Paista vohveliraudalla, paina raudalla pulla littanaksi. Maistuu ihanalta sellaisenaan, mutta huhujen mukaan myös jäätelöpallo on kiva lisä!