Rocky road, Kaunotar ja Hirviö

Silloin kun vietetään lasten kanssa leffailtaa, tarvitaan makeita herkkuja! Usein irtokarkit ja/tai suklaa on helpoin vaihtoehto, mutta joskus se vaan on liian... perussettiä. Australian lahja herkkuhanureille on ehdottomasti rocky road, jossa saakin sitten samassa paketissa suklaat, karkit ja pähkinät. Ja ainahan voi soveltaa ja sekoitella sulan suklaan joukkoon mitä mieli sattuu tekemään.

Mun reseptikin vaihtelee vähän sen mukaan, mitä kaapista milloinkin sattuu löytymään. Tällä kertaa näitä:

200 g Fazerin sinistä

Kourallinen vaahtokarkkeja

1 dl suolapähkinöitä

1 dl suklaamuroja

0,5 dl rusinoita

Paloittele suklaa ja sulata mikrossa. Paloittele vaahtokarkit. Sekoita suklaasulan joukkoon pähkinät, rusinat ja vaahtokarkit (jätä muutama koristeeksi).

Levitä seos leivinpaperilla vuorattuun kapeaan vuokaan ja ripottele koristeet päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa jähmettyneenä kuutioiksi.

On se vaan niin hyvää ja rouskuvaa ja taltuttaa makean himon taatusti!

Kun suklaapalat oli jähmettyneet sopivasti, päästiin katsomaan illan leffa. Disneyn Kaunotar ja hirviö oli yhteistuumin sovittu katsottavaksi, vaikka se ei teinipoikien leffamaun top 10:een sijoitukaan. Arvelin jo, että saadaan katsoa elokuva Eemelin kanssa kaksin, kun Santtu alkoi tuskailla jo ensimmäisen 5 minuutin aikana. -Mä en kestä tätä laulamista! -Miksi Disneyn leffat on aina tälläsiä? -Eikö noi vois vaan puhua normaalisti!?!? Melkein muakin alkoi jo ärsyttää se loilottaminen, mutta olihan leffa kuitenkin hyvä ja laulamiseenkin tottui. Lopulta leffa oli niin hyvä, että Santtukaan ei malttanut jättää sitä kesken. Osittain taisi olla kyse jostain lapsuuden nostalgiasta: tarina oli tuttu satujen ja vanhan piirrosversion ansiosta. Ja olihan se piirretty aikanaan huikea: ensimmäinen piirretty ikinä, joka oli Oscar-gaalassa ehdolla parhaaksi elokuvaksi.

Kyllä noista Disneyn piirretyistä on varmaan kaikilla muistoja lapsuudesta ja nostalgia kohottaa ne sitten arvoasteikossa ihan omalle tasolleen. Itse olen rakastanut Disneyn animaatioita aina; ja ehdottomasti animaatioita enemmän kuin oikeita filmatisointeja. Mutta kyllä vaan nämä vanhoihin satuihin perustuvat leffat on nähtävä, näköjään iästä viis ❤️

KokoNainen, minäkö?

"...ja siihen sinä olet lupautunut malliksi. Iso kiitos!"

-Mitääääh! Malliksi? En ole luvannut! Mitä mitä MITÄ?!?!

Harvoin tulee vastattua sähköpostiin ääneen huutamalla, mutta kerta se on ensimmäinenkin😄 Sana "malli" aiheutti välittömästi kauhua ja hermostunutta sähköpostin pläräämistä, että mihin ihmeeseen mä suostuinkaan, kun omasta mielestäni lupasin vaan laittaa mekon päälle ja vastata pariin kysymykseen. No, samasta asiasta oli kyse, mun ajatus malleilusta oli vaan niin pikkusievä ja sliipattu, että siihen kuvaan en saanut itseäni mahtumaan millään.

Hommahan lähti liikkeelle enneagrammista, siis siitä persoonallisuustyyppien luokittelusta yhdeksään eri päätyyppiin. Olen törmännyt aiheeseen muutaman kerran aiemminkin ja pidin sitä tosi kiinnostavana. Kun Vaatepuusta sitten tuli viesti, jossa pyydettiin tekemään testi, määrittelemään oma tyyppinsä ja tulemaan KokoNainen tapahtumaan kertomaan lyhyesti omasta persoonallisuustyypistään, innostuin heti! Mutta se oman 6-tyyppini epäileväinen ja pohdiskeleva puoli puski pintaan, enkä ilmoittautunut. Ja niin kävi varmaan kaikille muillekin 6-tyypeille, koska kukaan meistä ei ilmoittautunut. Koska kaikkeahan voi sattua ja onkohan se nyt ollenkaan viisasta kuitenkaan ja mitäs jos sittenkin...😄

Vasta toisella kyselykierroksella vastasin ja eilen oli aika lunastaa lupaus Studio 123:n estradilla. Yleensä pidän kauhistuttavana yleisön eteen joutumista, mutta eilen en jännittänyt yhtään. Ensinnäkin on helppo olla, kun päällä on upea vaate: eilen se oli Vaatepuusta lainattu Katri Niskasen petrolin sininen shoulder dress. (Kuvassa en siis tosiaankaan ole minä! Kuva on napattu netistä, kun en niissä tohinoissa ehtinyt saada itsestäni yhtään kuvaa ja mekko kyllä ansaitsee päästä näytille. Täälläkin!) Toiseksi rinnalla oli kahdeksan ihanaa naista ihan samassa veneessä❤️. Ja kolmanneksi aihe oli niin mielenkiintoinen ja Sari Hämäläinen kouluttajana niin hauska, rento ja mukaansatempaava, etten ehtinyt edes ajatella olevani jotenkin esiintymässä. Eli todellakin vedin vaan mekon päälle ja vastasin kun kysyttiin 😂

KokoNainen luennon aikana saatiin tietoa itsetuntemuksesta ja opittiin ymmärtämään toisten ihmisten täysin erilaisia lähestymistapoja asioihin. Samalla nähtiin kotimaisia design-vaatteita meidän tavallisten käyttäjien päällä ja kuultiin mitä erilaisempia syitä siihen, miksi vaatelainaamon jäsenyys on niin siistiä❤️ Ja lopuksi vielä ihana elokuvaelämys: Ranskalaista häähumua. Jos jollain on näkemättä, suosittelen katsomaan. Mun mielestä parhaita leffoja on ne, jotka saa nauramaan ääneen ja tirauttamaan  muutaman kyyneleen. Tämä teki molemmat! Ihana hyvänmielen elokuva!

Lähiaikoina pääsen aloittamaan myös Sarin Toimiva arki - itsensä johtamisen verkkovalmennuksen. Odotan mielenkinnolla!

Suklainen porkkanakakkupuuro

Porkkanakakkupuuro oli kuulemma edellisvuoden somehittejä. Multa se syystä tai toisesta meni silloin ohi, mutta nyt inspiroiduin porkkanasta, kun raastan sitä hammasvaivaiselle Romeolle. Kokeilin soveltaa puurosta suklaisen version laittamalla nesteeksi suklaan makuista soijamaitoa. Meidän miesväki on tykästynyt suklaamannapuuroon, joka mun mielestä on vähän ällöä. Arvelin, että josko tämä terveellinen versio voisi upota meille kaikille, mutta kokeilumielessä tein ensin vain kahdelle riittävän annoksen.

2 dl porkkanaraastetta
2 dl kaurahiutaleita
5 dl suklaista soijamaitoa
0,5 dl rusinoita
0,5 tl kanelia
1 rkl hunajaa

Sekoita porkkanaraaste, kaurahiutaleet ja rusinat keskenään. Lisää puolet soijamaidosta ja jätä suljettuun purkkiin jääkaappiin päiväksi.

Kaada seos kattilaan ja lisää loput nesteet. Mausta kanelilla ja hunajalla. Keitä puuroa pienellä lämmöllä n. 10 minuuttia kunnes kaurahiutaleet kypsyvät.

Pinnalle ripottelin vielä muutaman rusinan ja mustikan sekä himppusen kaurahiutaleita. Marjat tuntui sopivan mukaan oikein hyvin, mutta varmasti myös pähkinät olisi loistava lisä.

Tuo annoksen tekeminen kahdelle osoittautui oikeaksi ratkaisuksi: kumpikaan poika ei suostunut edes maistamaan! Ulkonäkö ilmeisesti oli sen verran epämääräinen :D Mika sitä vastoin söi mukisematta ja itse tykästyin saman tien. Eikä ihme, sillä tässä puurossahan yhdistyy kaksi asiaa, joita ruokavaliooni kaipaan: terveellisyys ja suklaa! Nam nam!

Punaherukoiden parissa

Vetkutin melkein liian pitkälle ennen kuin ryhdyin tositoimiin herukoiden kanssa. Tähän saakka olin poiminut niitä vain suoraan käyttöön: vispipuuroon, kiisseliin ja juustokakun koristeeksi. Tänään ryhdistäydyin ennen kuin marjat tippuu pensaista. Puin punaisen sadetakkini ja pujahdin pensaiden väliin. Lievä punahilkkafiilishän siitä tuli. Ja mitä terapiaa! Kirkkaan punaisina hehkuvat marjat, pilvien läpi pilkistelevä aurinko ja omenapuiden lehdillä hiljalleen ripsivät sadepisarat, niin rauhoittavaa❤️ Ja se loppukesän pehmeä lämpö! Mikä onkaan ihanampaa kuin kesäsade, joka on niin lämmin, että ulkona pärjää hyvin paljain säärin. Rakastan iholla lämpimänä helmeileviä sadepisaroita ja kosteudesta pörhisteleviä hiuksia 😊

Marjapensaat alkoi tyhjentyä hyvää vauhtia. Paikalle ilmaantunut poiminta-apu ja juttuseura edisti asiaa mukavasti. Tänään keitin ensimmäisen maijallisen mehua. Operaatio saa jatkoa huomenna. Vihanneskuivuri jää yöksi puhisemaan sisällään annos punaista kesän satoa. En ole koskaan ennen kuivannut marjoja, mutta aina voi kokeilla. Hyvällä onnella Romeolle riittää kuivattuja marjoja pitkäksi aikaa. Ja vielä paremmalla tuurilla seuraavaksi valmistuu granolaa, jonka seassa on oman pihan marjasatoa. No, vielä en siitä intoile, aamu näyttää mitä kuivurista löytyy.

Oi elokuu, olet paras!❤️

Kurkku kipeänä aamuun ankeaan

Tää viikonloppu on kyllä mennyt ihan harakoille. Tai melkein! Eihän nyt synkkyyteen pidä vaipua flunssasta tai kanin katkenneesta hampaasta huolimatta. Netflixin tuijottaminen sängyn pohjalla voi olla ihan mukavaakin. Eli alusta: viikonloppu ei ole mennyt hukkaan, mutta suunnitelmat kyllä muuttui täysin kimppuun hyökänneen flunssan ansiosta.

Tarkoitus oli ottaa ilo irti koko viikonlopun yli kestäneistä Järvenpään 50 v juhlista, joita vietettiin vahvasti Suomi100 hengessä koko kaupungin voimin. Mun mielestä kaupunkijuhlat on ihania. Varsinkin pikkukaupungissa. Ja varsinkin kotikaupungissa!

 

Lauantaina jo aamusta lähtien keskusta täyttyi juhlahumusta ja piknik-pöydistä. Terveenä olisin asettautunut eväineni piknikille ja leikkinyt treffejä Mikan kanssa, mutta nyt ei olotila sallinut. Ihan periaatteesta halusin kuitenkin päästä käymään keskustassa edes kahvilla! Päästiin keskustaan ja kurja olokin melkein unohtui, kun näin iloisen karnevaalitunnelman ilmapalloineen, kukkineen, värikkäine viireineen ja hyväntuulisine ihmisineen. Kahvit jäi kuitenkin ostamatta, kun Santtu soitti saman tien hädissään, että Romeolta irtosi toinen etuhammas. Romeo oli yrittänyt avata häkkinsä oven omin hampain kurjin tuloksin. Nyt on sitten karvaherralle porkkanat tarjoiltava toistaiseksi raasteen muodossa, kunnes katkenneen hampaan tilalle kasvaa uusi.

Harmikseni väliin jäi lauantai-illan ulkoilma-disko ja sunnuntain kukkaseppeleet, joita molempia olin odottanut. Tarkoitus oli tehdä 1000 kukkaseppelettä kaupunkilaisille ennen Saara Aallon konserttia, johon juhlaviikonloppu huipentui. Suunnitelmaksi jäi mun osalta, mutta Saaraa kävin kuitenkin kuuntelemassa. Niin kävi aika moni muukin. Täkäläiset on tainneet ottaa Saaran nopeasti omaksi tytökseen x-Factor menestyksen myötä :) Saaralla on upea ääni ja konsertti oli ihan huippu aurinkoisessa puistossa. On meillä vaan kiva kaupunki, kun järjestää tällaisia juttuja! Harmi, että hienosta viikonlopusta iso osa meni sivu suun flunssan takia, mutta pääsin sentään vähän tunnelmaan kiinni. Hyvä niin ❤️

Arjen chilinen bataattikeitto

Kesälomien päättyessä myös koululaisilta, alkaa arki sen varsinaisessa merkityksessä. Tosin kaikki hyvin: mä rakastan arkea! Lomat, juhlat ja matkat on ihania, mutta parasta on kuitenkin se, että kaikki loppuu aikanaan ja saa käpertyä kotiin perheensä kanssa. Silloin voi todeta, että tää on mun! Mun koti, mun perhe, mun elämä. Ja parasta just nyt!

Arjen koittaessa on myös tunnustusten aika. Kesäloma meni ruokavalion suhteen aika lailla huolettomasti. Auringon paistaessa en montaa hetkeä hellan ääressä viitsi viettää, jota kesälomalla ruuaksi osui usein nopeita vaihtoehtoja ja ulkona käytiin syömässä paljon normaalia enemmän.

Kun normaali ruuanlaitto on ollut tauolla, nyt oikein kihisen innosta. Luen reseptejä ja katselen ruokakuvia sydän rakkautta leiskuen! Saan ideoita milloin mistäkin kuvasta ja haluaisin kokeilla vaikka ja mitä. Nyt kun mies on toistaiseksi lopettanut lihansyönnin, on hyvä hetki testailla kasvisruokia, joita hän vielä hetki sitten olisi kieltäytynyt syömästä. Tai olisi todennut, että joo, ihan hyvää, mutta kai tän KANSSA saa lihaa?!?! Nyt ei kysele, lisäilee vaan chiliä ja suolaa :D

No siitä se sitten lähti, chilinen bataattikeitto. Bataattikeitto on yksi mun omia  kasvissuosikkeja ja yleensä teen/syön sen lempeän kermaisena, mutta nyt lisäsin chilillä vähän potkua. Toimii!

Chilinen bataattikeitto kahdelle

5 dl vettä

Kasvisliemikuutio

n. 350 g bataattia (1/2 isosta)

Pieni sipuli

1 porkkana

1 dl ruokakermaa 

2 rkl sweet chili kastiketta

Suolaa

Mustapippuria

Pinnalle loraus maustamatonta jogurttia

kurpitsansiemeniä.

Laita vesi kiehumaan liemikuution kanssa. Kuori ja paloittele porkkana, bataatti ja sipuli ja keitä kasvisliemessä n. puoli tuntia. Soseuta keitto. Lisää joukkoon ruokakermaa sen verran, että saat sosekeitosta omaan makuun sopivan paksuista. Kiehauta vielä kerman kanssa ja lisää sweet chili kastike. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lorauta annoksen pinnalle vähän maustamatonta jogurttia ja ripottele kurpitsansiemeniä.

Retki Riihimäelle

Jos liikkuu Riihimäen suunnalla ja kaipaa kahvitaukoa, suosittelen poikkeamaan Pompotissa. Punaisessa talossa aseman liepeillä sijaitseva pikkuinen kahvila on kerrassaan suloinen! Tarjolla on vaihtuva valikoima kotitekoisia leivonnaisia, jäätelöä ja pirtelöä. Meidän vierailun aikaan tiskistä löytyi suussa sulavaa mustikkajuustokakkua ja Eemeli valitsi annoksen vadelmajäätelöä. Herkkujen lisäksi hintaan sisältyi aurinkoista palvelua ja pöytään asti tarjoiltu santsikuppi kaffetta. Eniten mä kyllä rakastuin niihin kahvilan pöytiin! Voi sitä syvän sinistä kulahtaneisuutta! Just the way I like it 💙  Kivan pikku kahvilan lisäksi Pompotissa on sisustus- ja lahjatavarakauppa, joten kahvittelun lisäksi voi samalla käynnillä hypistellä  ja hankkia monenlaisia kauniita esineitä kotiin tai lahjaksi.

Riihimäen lasimuseota ja metsästysmuseota ympäröivässä puistossa oli tarkoitus käydä metsästämässä muutama Pokémon, mutta sielläpä odottikin yllätys. Paikallisen kansalaisopiston oppilaiden patsaita oli aseteltu näytille ja hienoja olivatkin! Meillä vierähti puistossa pitkä tovi patsaita ja kukkia ihaillen. Tavoitteeksi otettiin, että seuraavalla kerralla varataan enemmän aikaa, että ehditään käymään myös lasimuseossa. Häpeäksi täytyy tunnustaa, että olen käynyt siellä vain ala-asteen luokkaretkellä, vaikka jopa hetken aikaa asustin Riihimäellä. No, parikymppisenä intressit oli vähän muualla kuin museoissa, joten annettakoon anteeksi ;)

Joskus tutuista paikoista voi löytää yllättäviä asioita, kun poikkeaa eri reitille kuin yleensä. Riihimäki yllätti tällä kertaa iloisesti!

Kylmäuutettu jasmiinitee

Kerroin tänään töissä ihastuksestani jasmiiniteehen. En saanut ymmärrystä ollenkaan! Osa ei ollut koskaan maistanut ja osan mielestä maku on ällöttävä. Minusta jasmiinitee maistuu ihanasti kukalle! Melkein samalle kuin mille jasmiini tuoksuu, eli kerrassaan ihanalle :)

Kesäloman kuumina päivinä tein jasmiiniteetä jopa kylmäuutettuna. Moni makeuttaa sen hunajalla, mutta minä en kaipaa makeutusta. Riittää, että kepeää kukkaismakua raikastaa vähän appelsiinilla. Kylmäuutettuna tee on pehmeämmän makuista, kun karvasaineita ei kylmässä liukene niin paljoa kuin kuumassa.

Tee-ihmiset huomaa heti kuvasta, että toimin uuttamisessa ihan väärin: tuossa pallossa teelehdet ei mahdu kunnolla aukeamaan. Mutta ei haittaa minua! Teepallon kanssa homma on helppoa eikä tarvi erikseen siivilöidä teen puruja pois. Laiskuus ja oikotiet sallittakoon!

2 lusikallista vihreää jasmiiniteetä

4 dl kylmää vettä

Appelsiinin viipaleita

Laita tee palloon ja pallo veteen. Nosta jääkaappiin ja anna uuttua n. neljä tuntia. Lisää appelsiiniviipaleet ja anna seistä vielä hetki. Raikas kuuman päivän virkistäjä on valmis!