sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Marraskuun mausteinen superjuoma: kuusenkerkkäglögi


Mä olen jo muutamana keväänä keittänyt siirappia kuusenkerkistä. Siinä on ihana metsäinen maku ja olen huomannut sen olevan oiva apu myös yskään ja karheaan kurkkuun. Teinikin on kehunut, että se on paljon tehokkaampaa kuin kurkkukarkit tai yskänlääkkeet ja jos teini jotain kehuu, niin silloin on oltava oikeasti hyvä. Yskän hillitsemisen lisäksi se sopii liharuokien mausteeksi ja moni tuntuu käyttävän sitä jäätelön kastikkeenakin, mutta multa on jäänyt kokeilematta

Mieleeni ei ollut kuitenkaan koskaan juolahtanut, että kuusenkerkkäsiirapilla voisi maustaa glögin, ennen kuin luin siitä Tarjan Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogista. Viime päivien koleat kelit on saaneet ulkoilun jälkeen kaipaamaan lämpimiä juomia, joten pääsin tuumasta toimeen melkein heti Tarjalta ohjeen bongattuani.



Mä olen hirmuinen glögifani ja juon glögiä melkein läpi talven.  Enimmäkseen juon kaupan glögejä, mutta joskus myös itse keittämiäni. Ja nyt on sanottava, että tää on melkeinpä paras itse tekemistäni. Hyvän maun lisäksi on ihanaa, että glögin aineksetkin ovat mausteita lukuunottamatta itse tehtyjä ja suoraan luonnosta; sekä siirappi, että mehu ovat omin käsin valmistettuja. Tässähän melkein tuntee itsensä omavaraiseksi glögin osalta :D No, eipä sentään! Tiedän etten voi vastustaa kaupan glögejä ja ainakin joku uutuuskin on maistettava vanhojen tuttujen lisäksi.

Jos sulta ei löydy kuusenkerkkäsiirappia omasta takaa, sitä löytyy kyllä tavarataloista ja luontaistuotekaupoista. Tarjan ohje oli mitoitettu neljälle hengelle, mutta mä puolitin sen kahdelle (ja join kaiken yksin!). Ja Tarjan käyttämä mustaherukkamehukin vaihtui punaherukkamehuun.


***
Kuusenkerkkäglögi

3 dl vettä
1 kanelitanko
3 neilikkaa
2 kardemummaa
1 dl herukkamehua
1 tl kuusenkerkkäsiirappia (tai enemmän, jos pidät makeasta)

Laita vesi ja mausteet kattilaan ja keitä 10 minuuttia. Siivilöi mausteet pois. Lisää mehu ja mausta kuusenkerkkäsiirapilla. Sekoita, jotta siirappi liukenee kunnolla kuumaan juomaan.

***

Ihanaista isänpäivän iltaa toivotellen
-Hanna-


torstai 7. marraskuuta 2019

Älä oo ihan pimee!

Illat on pimentyneet huimaa vauhtia ja saaneet kauhistelemaan kaduille ilman heijastinta uskaltautuvia rohkelikkoja. Varsinkin omia lapsiani! Nyt on menossa sellainen kausi, että heijastin on nolo ja tuossa iässä usko omaan kuolemattomuuteen on rikkumaton. Ja ne pöhköt lapset luulee, että myös mut saa rauhoitettua vakuuttamalla, ettei heille mitään käy, koska heille ei vaan käy. 

Kun minkään mallinen heijastin ei kelpaa, on oltava ovela. Onneksi nykyaikana se on aika helppoa, kunhan tietää mitä etsii. H&M:ltä löysin toppakäsineet, jotka valoisassa näyttää ihan tavallisilta hanskoilta (eli ei noloa koulussa), mutta pimeässä kämmenselkä hehkuu kuin paraskin heijastin. Läpi meni! Nämä kelpaa ja äiti sai erävoiton 1-0. Seuraava löytö oli Clas Ohlsonin led-vetoketjukoristeet. Jälleen tuote, joka ei valoisassa herätä mitään huomiota, mutta ne saa vilkkumaan tai palamaan ytäjaksoisesti. Nämäkin kelpasi ja äiti johtaa heijastin-taistelua 2-0! Yhden ledin kiinnitin omaan  laukkuunikin ja luulen että myös koiran pantaan tai talutushihnaan kiinnitettynä nää olis aika näppäriä.




Luin ihan hetki sitten tutkimuksesta, jonka mukaan joka kolmas liikenneonnettemuudessa kuollut heijastimeton jalankulkija olisi voinut pelastua, jos se heijastin olisi ollut matkassa mukana. Aika hurjaa, miten pienestä elämän päättyminen voi olla kiinni. Tuntuu niin turhalta kuolemalta, jos henki olisi ollut pelastettavissa heijastimella.



Vaikka pimeää onkin, on ulkona silti kiva liikkua. Valojen määrä pihoilla, parvekkeilla ja ikkunoissa lisääntyy ja musta on ihanaa seurata sitä. Vaikka ollaan vasta marraskuun alkupuolella, mä tunnen jo joulun lähestymisen luissa ja ytimissä asti. Lenkin jälkeen onkin ihanaa sytytellä kynttilät, vetää villasukat jalkaan ja lämmittää glögiä. Varsinkin kun tietää, että nyt ne lapsetkaan ei ole ihan pimeitä!

Muistetaanhan näkyä liikenteessä!

-Hanna-

#vahvastinäkyvä

torstai 31. lokakuuta 2019

Krutonkeja saaristolaisleivästä, hävikkiherkuista helpoin





Viime viikonloppuna paistoin pitkästä aikaa saaristolaisleipiä ja voi hitsi, että olikin taas hyvää! Herkullisuudesta huolimatta molemmista leivistä jäi kantapalat pussin pohjalle (tai ehkä vähän tahallaan saatoin jemmata ne). Ajatuksissa oli paistaa kuivahteneista saaristolaisleivän kannikoista krutonkeja lohisopan kaveriksi. En ole koskaan ennen käyttänyt krutonkeihin ruisleipää, mutta tämä kokeilu todellakin kannatti. Pojat oli ensin vähän epäluuloisia asian suhteen, mutta lopulta meillä taisteltiin viimeisistä paloista, että kuka ne saa syödä. Olin jo ehtinyt murehtia, että miten niitä kannattaisi säilyttää, mutta sitä ongelmaa ei sitten tosiaankaan ollut. Suolaisen makeat krutongit oli herkullisia kalasopan kanssa, mutta ne sopii mainiosti myös naposteltavaksi pikkusuolaiseksi ja vaikka sipsien korvikkeeksi. Ihan mielettömän hyviä!

Krutonkeja pitäisi kyllä tehdä useammin, meillä kun on pieni leipäongelma. Lapset tykkää syödä paahtoleipää, mutta ei niitä kantapaloja, ja aikuiset meillä ei syö vaaleaa leipää ollenkaan, niin ne kantapalat päätyy sitten valitettavan usein roskikseen jäätyään homehtumaan pussin pohjalle. Ennen ne kuivatettiin koppuroiksi kanin herkkupaloiksi, mutta vanhuuden vaivojen myötä Romeo on leipäkiellossa, niin sekin käyttö on loppunut. Jatkossa yritän useammin paistella kantapalat krutongeiksi ja syödä ne vaikka salaatin kanssa, jotta saisi ruokahävikin siltä osin loppumaan tai ainakin vähenemään.

Krutonkien paistoon saattaa olla jotain hienoja ja oikeaoppisia ohjeita, mutta en jaksanut sellaista googlailla. Herkullinen leipä, oliiviöljy ja valkosipuli on yhdistelmä, jota ei kovin helposti voi pilata, eihän?


***

Krutongit saaristolaisleivästä

Muutama viipale/kantapala yli jäänyttä leipää
3 rkl oliiviäljyä
2 valkosipulinkynttä
sormisuolaa

Pilko leivät sopivan kokoisiksi paloiksi. Lorauta oliiviöljy pannulle ja paahda leipäpaloja öljyssä. Purista valkosipulinkynnet pieneksi murskaksi ja lisää pannulle leipäpalojen sekaan. Sekoita hyvin ja jatka paahtamista muutama minuutti. Nosta pannu liedeltä ja mausta leipäpalat sormisuolalla. Kaada kulhoon tarjolle.

***

Meillä on yksi leipä vielä pakastimessa odottamassa ja suoraan sanoen tekisi mieli paistaa koko leipä öljyssä tiriseviksi huumaavan tuoksuisiksi suupaloiksi. Saa nähdä selviääkö leipä enää seuraavan viikonlopun yli!

Mua kiinnostaa jos jokun on keksinyt kivoja herkkuja, jotka tehdään ruuan lopuista, joka muuten päätyisi jätteeksi. Jos sulta löytyy joku idea, niin vinkkaa ihmeessä!

-Hanna-

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Miniloma Tampereella




Tampere vai Tallinna, siinäpä vasta kysymys! Niistä molemmista on muodostunut lempipaikkoja pieneen minilomailuun ja molemmissa on aina yhtä mukava käydä. Syyslomalla valinta osui perheen kanssa Tampereelle, koska Tallinnaan olin menossa muutamaa päivää myöhemmin kuitenkin. Vaikka syyslomasta on vierähtänyt jo yli viikko, en malta olla palaamatta hetken verran siellä vietettyyn minilomaan.




Kun Mika ehdotti ensimmäiselle päivälle käyntiä museokeskus Vapriikissa, oli ensimmäinen ajatus, että ai taasko. Tiesin kuitenkin, että pelimuseo kiinnosti Eemeliä, niin mukisematta suostuin ja hyvä niin! Vaihtuvien näyttelyiden ansiosta Vapriikissa käynti on aina uusi elämys, eikä kyllästymisestä ollut tietoakaan kun sinne päästiin. Ensisijaisesti tosiaan määränpää tällä kertaa oli pelit, mutta myös luonnontieteellisessä museossa, kivimuseossa ja mediamuseossa vierähti jokunen tovi. Piipahdettiin myös HAIR-musikaalin näyttelyssä ja ihan pakko oli vetäistä hippimekko päälle ja kukkanauha otsalle ja pyörähdellä pari kertaa helmat hulmuten! Meidän innokas lätkäfani jäi vielä jääkiekkomuseoonkin niin pitkäksi aikaa, että museon ovia jo laiteltiin kiinni, ennen kuin oltiin valmiit poistumaan.

Vapriikissa on siis jatkuvasti esillä yli 10 erilaista näyttelyä ja sisältö on tosiaan laidasta laitaan, eli varmasti jokainen löytää sieltä jotain kiinnostavaa. Osa näyttelyistä pysyy ja osa on vaihtuvia. Paikka löytyy keskustasta Tammerkosken rannalta Tampellan vanhoista tehdasrakennuksista, eli jo miljöö on ihan kiinnostavaa katseltavaa.




Toinen Tampereen päivä menikin sitten ihan ulkoiluksi. Eemelin uudelleen virinneen pokemon-innostuksena ansiosta pojasta on kehkeytynyt intohimoinen kävelijä(!!!) ja sen ansiosta kierrettiin keskustasta Näsinpuiston kautta Särkänniemeen saakka ja sieltä takaisin Tallipihalle juomaan lämmikkeitä kolean sään piinaamina. Näsinpuisto oli mulle ihan uusi tuttuvuus ja varmasti kesällä se olisi täydessä loistossaan. Nyt kun lehdet oli varisseet ja kasvit nuutuneet, herätti ihastusta lähinnä Tiitiäisen satupuun hahmojen bongailu ja Milavidan asuntopalatsi. Siellä tosin käytiin vain kurkkaamassa, mutta museokierrokselle ei sitten enää toista päivää haluttu uhrata.

Yhden yön mittaiseksi minilomaksi käytettiin aika kyllä tosi tehokkaasti ja ehdittiin nähdä ja kokea vaikka mitä! Ja syödä! Mikäs sen ihanampaa lomalla, kuin istua valmiiseen ruokapöytään ja nauttia tarjonnasta. Vapriikkia voin kyllä lämpimästä suositella vierailukohteeksi, jos lasten kanssa Tampereella viettää aikaa. Siellä ajan saa kulumaan niin lapset kuin aikuisetkin, eikä haittaa, vaikka lomasää ei suosisi. Ylipäätään kotimaan matkailu on yllättävänkin kiinnostavaa ja viihdyttävää ja sillä voi lievittää myös vähän ilmastoahdistusta.

Pienen hengähdystauon jälkeen arkeen palaaminen on ollut kivaa ja olen tarmoa täynnä; niin kuin loman jälkeen pitääkin!

Energistä lokakuun loppua <3

-Hanna-

lauantai 26. lokakuuta 2019

Punajuuripihvit sadepäivän piristäjäksi






Ihana lauantai ja päämäärätön olo! Sade ropisee ja lirisee terassin kattoon niin vastustamattomasti, että nuorimmaisen kanssa pidettiin ikkunaa auki, jotta sade kuuluisi paremmin. Sateesta huolimatta olen ulkoillut tänään kahdesti: aamujoogan jälkeen pikainen kierros kirpputorilla huomaamassa miten montaa tavaraa ilmankin voin elää ja vanhojen tavaroiden liikkeessä ihailemassa miten upeita tuoleja ja lipastoja ennen tehtiinkään. Ja ne matot... Oih! Sieltäkin poistuin tyhjin käsin, koska etsimääni kukkapöytää ei löytynyt tälläkään kertaa.

Sateesta huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta, päivä on soljunut rennosti kotoillen. Leipomista, kukkia, kokkaamista ja käsitöitä, niistä on mun täydellinen vapaapäivä tehty. Pyrähdykset ulkona ja vielä vähän lukemista sohvan nurkassa ja lauantaita voisi kutsua melkeinpä täydelliseksi!

Lokakuuta kun edelleen eletään, oli tänään sopiva hetki kokeilla uusi lihaton resepti. Punajuuripihvien reseptin näin jossain lehdessä ja soveltaen sinne päin testasin miltä syksyinen juuresherkku maistuu. Ja hyvältähän se maistui, ehdottomasti! Kelpasi jopa entiselle vankkumattomalle pihvimiehelle.

***

Punajuuripihvit (8 kpl)

1 dl riisiä
2 punajuurta (n. 350 g)
1 sipuli
50 g Pirkka grana padano -juustoraastetta
1 dl korppujauhoja
1 Maggi kasvisfondi
1/2 tl suolaa
Tabascoa muutama tippa

Keitä riisi kypsäksi ja jäähdytä. Kuori ja raasta punajuuret. Pilko sipulit pieneksi silpuksi. Sekoita kulhossa kaikki ainekset sekaisin ja mausta. Muotoile massasta pihvejä leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Käytä tarvittaessa korppujauhoja apuna muotoilussa. Paista pihvejä uunissa 170 asteessa 15 minuuttia. Paista pihveihin sen jälkeen vielä pannulla margariinissa/voissa rapea pinta.

Tarjoa pihvit esim. smetanan, suolakurkun ja paistettujen suppilovahvereiden kanssa tai keksi ihan omia yhdistelmiä.
***

Mä aion nyt heittäytyä hetkeksi sinne sohvalle lehtipinoni kanssa. Vuoden ensimmäinen joululehti lähtee lukuun justiinsa juuri ja taidanpa sen seuraksi lämmittää myös ekan glögimukillisen <3

Ihanaa iltaa myös sulle <3

-Hanna-

lauantai 19. lokakuuta 2019

Kokeile lokakuussa: linssikeitto




Lihaton lokakuu on hyvä muistutus kasvisten lisäämisessä ruokavalioon. Kokonaan lihaton en ole, en edes lokakuussa, mutta tämän kuukauden ajan haluaisin valita kasvisvaihtoehdon vielä vähän tavallistakin useammin. Suunnitelmissa oli kokeilla muutama uusi kasvisreseptikin tämän kuun aikana. Uudet kokeilut on jääneet vähiin, mutta ei ne vanhatkaan huonoja ole. Ja linssikeitto uudella tavalla on myöskin uuden kokeilua ja sitä paitsi niin hyvän makuinen, että peittosi vanhan reseptini saman tien.

Ihanan mausteinen ja sakea soppa sopii täydellisesti koleiden syyspäivien lämmikkeeksi. Kun keiton kylkeen vielä lisää viipaleen tuoretta leipää, ei voisi parempaa lounaskeittoa toivoakaan. Tämä keitto on niin nopea, helppo ja herkullinen, että suosittelen kokeilemaan, jos ei omaa luottoreseptiä linssikeittoon ole vielä löytynyt.



1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl ruokaöljyä
2 tl juustokuminaa
2 tl currya
2 tl inkivääriä
2 dl punaisia linssejä
2 dl ruokakermaa
1 tlk kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
2 dl vettä
2 rkl tomaattisosetta
1 tl suolaa
Ripaus mustapippuria
1 rkl sitruunamehua

Pilko sipulit ja valkosipuli pieniksi ja kuullota öljyssä kattilassa. Lisää sipulisilppuun kaikki mausteet ja hauduta hetki.

Huuhtele linssit kylmällä vedellä. Lisää linssit, ruokakerma ja tomaattitölkillinen kattilaan. Huuhtele tomaattitölkki vedellä ja kaada vesi kattilaan. Lisää tomaattisose ja mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä reilu 15 minuuttia ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää valmiiseen keittoon loraus sitruunamehua ja sekoita.

Nauti tuoreen leivän kanssa <3

Ihanaa viikonloppua!
Täällä jatketaan vielä hetki syysloman tunnelmissa sateesta huolimatta <3

lauantai 12. lokakuuta 2019

Daim-juustokakkua 18-vuotiaalle




Pikkuinen poikani täytti 18 vuotta, enkä meinaa tajuta miten tässä näin kävi. Mihin ne kaikki vuodet katosi ja miten se suloinen pikkutappi voikin yhtäkkiä olla aikuinen? No, ainakin juridisesti, jos ei vielä äidin silmissä. Haluaisin sanoa kaikkea kaunista ja viisasta, mutta pää lyö ihan tyhjää. Tai ehkä ennemminkin pää on niin täynnä ihania muistoja ja pieniäsuuria toiveita, ettei niitä saa millään tiivistettyä sanoiksi. Tajusin tänään, että ne toiveet ei ole näissä muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet mihinkään. Kastepäivänä 18 vuotta sitten olen kirjoittanut pojalleni Yön Ihmisen poika-laulun sanat ja edelleen toivon samaa:

"Kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin minä milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan"

Tänään meillä juhlistettiin täysi-ikäisyyttä pienellä porukalla, ennen kuin nuori mies lähti viettämään iltaa omien ystäviensä kanssa. Sankari itse ei välitä täytekakusta ollenkaan, joten synttärikakku oli jälleen kerran juustokakku, mutta sankarin mieltymykset huomioiden tällä kertaa Daim-muruilla höystettynä.


Daim-juustokakkui

200 g Digestive-keksejä
75 g margariinia

2,5 dl vispikermaa
200 g tuorejuustoa
250 g rahkaa
100 g valkosuklaata
2 tl vaniljasokeria
120 g Daimia (2 patukkaa)
5 liivatelehteä

Sulata margariini ja murskaa Digestive-keksit muruiksi. Sekoita keskenään tasaiseksi seokseksi ja kaada leivinperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Tasoita vuoan pohjalle ja valmista täyte.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto ja rahka. Mausta vaniljasokerilla. Sulata suklaa mikrossa ja vatkaa täytteeseen. Rouhi 60 g Daim-patukka veitsellä ja sekoita täytteeseen. Kuumenna tilkka maitoa ja liuota liivatelehdet siihen. Kaada ohuena nauhana täytteen joukkoon ja vatkaa koko ajan. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään yön yli tai vähintään 4 tunniksi. Ennen tarjoilua rouhi toinen Daim-patukka ja ripottele murut kakun päälle.