lauantai 8. kesäkuuta 2019

Hyvää oloa vyöhyketerapiasta




Taisin jo aiemminkin mainita, että onnetar on tänä keväänä suosinut mua useasti. Yleensähän en voita minkäänlaisissa arpajaisissa mitään, mutta tämä kevät on ollut voittoja ja yllätyksiä täynnä. Ihanin voitto on ollut lahjakortti Ecofemmeen tunnin mittaisen hierontaan tai vyöhyketerapiaan. Tämän sain Järvenpään Lady Linen 10-v synttäreiltä.

Vaihtoehdoista valitsin hoidokseni vyöhyketerapian ihan puhtaasti uteliaisuudesta, koska sitä en ollut koskaan kokeillut, enkä siitä kovin paljoa tiennytkään. Uutta pitää kokeilla kun on tilaisuus! Suomessa vyöhyketerapia luokitellaan uskomushoidoksi, mutta minä menin hoitaa uskomatta mitään ja edes tietämättä mitä on odotettavissa.

Vyöhyketerapiassa ihmistä käsitellään kokonaisuutena huomioiden kehon ja mielen yhteys. Itse hoidossa kehoa käsitellään heijastepisteiden kautta. Ajatuksena on, että jaloissa, kämmenissä ja korvissa on kaikkia kehon osia ja sisäelimiä vastaavat heijastepisteet. Näitä heijastepisteitä käsittelemällä voidaan vaikuttaa eri kehonosiin.

Hoito alkoi lyhyellä keskustelulla omasta tilanteesta ja mahdollisista odotuksista ja sen jälkeen rentouttavalla jalkakylvyllä. Sitten alettiin käsitellä kehon heijastepisteitä rauhoittavan musiikin soidessa vaimeana taustalla. Hoito oli ihan äärimmäisen rentouttava. Hoitoni aikana käsiteltiin niska, pää ja korvat sekä sormet ja jalkaterät hieroen ja painellen. Ajan taju katosi hoitopöydällä ja nautin vain syvästä rentouden tunteesta, joka valtasi koko kehon ja mielen. Muutaman kerran keskusteltiin lyhyesti joistain tuntemuksista, mutta muuten sain vaipua rauhassa oman pääni sisään. Yhden kerran oli pakko kysyä, että mikä heijastepiste kämmenessäni oli käsittelyssä, kun aloin tuntea oikeassa lonkassa ja yläreidessä leviävän lämmön ja kihelmöinnin. Käsittelyssä oli juuri lantioni alue ja kerroinkin sitten, että tunnen voimakkaan lämmön selkeästi rajatulla alueella.

Tunnin mittaisen hoidon jälkeen olo oli vähän tokkurainen, mutta todella rentoutunut. Sille illalle suunnittelemani jumppa oli jätettävä väliin, koska tunsin itseni lähinnä löysäksi makarooniksi. Hoidon jälkeisenä päivänä tunsin, että hartioiden alueella oli tapahtunut jotain: toimistotyöläiselle tuttu jäykkyys ja kireys oli hellittänyt ja lihakset tuntuivat aiempaa rennommilta. Tunsin jopa ryhdin vähän oienneen, mutta ehkä se oli vain kuvittelua lihaskireyden helpotettua. Oli miten oli, tunne oli niin hyvä, että varasin saman tien uuden ajan viikon päähän. Toinen hoitokerta oli, jos mahdollista, vieläkin rentouttavampi. Nukahdin hoidon aikana kahdesti! Näiden powernappien jälkeen olin loppuillan todella energinen, vaikka ensimmäisen kerran jälkeen olin lähinnä uninen. Molempien hoitokertojen jälkeen nukahdin heti, kun pää osui tyynyyn ja nukuin koko yön kuin tukki.

Vyöhyketarapian tarkoitus ei ole hoitaa sairautta vaan ehkä ennemminkin tukea terveyttä (tämä on kyllä ihan mun oma määritelmä lyhyen tiedon hankinnan jälkeen).  Hoitoa kuitenkin suositellaan myös joidenkin vaivojen hoitoon, kuten esim. uupumukseen, unettomuuteen sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Ihmeparantumisia ei luvata, mutta helpotusta oloon voi saada. Oman kokemukseni perusteella voisin sanoa, että uniongelmiin vyöhyketarapiasti voisi hyvinkin löytyä apu, koska se rentouttaa niin kokonaisvaltaisesti. Ainakin itse aion sitä kokeilla, jos joskus joudun uudelleen taistelemaan unettomuuden kanssa. Ja kyllä, myös niska-hartiavaivoihin sain helpotusta, vaikka en sitä edes hakenut. Kohta on viikko toisesta käsittelykerrasta ja hartiat tuntuu edelleen vetreämmiltä kuin aikoihin.

Olin siis vyöhyketerapiaan varsin tyytyväinen ja uskallan rohkaista kokeilemaan!



sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Olen sopiva, sillä minä olen minä


Minä olen hurja ja minä olen rohkea,
minä olen kaunis ja ihana.
Joskus olen huono ja joskus olen hyvä.
Olen sopiva, sillä minä olen minä!

Minä olen arka ja minä olen pelokas,
minä olen ruma ja kamala.
Joskus olen huono ja joskus olen hyvä.
Olen sopiva, sillä minä olen minä!

Koulun kevätjuhla saa näköjään aina herkistymään. Luulin, että tällä kertaa ei olisi sellainen juhla, kun omilla lapsilla ei ollut mikään erityisvuosi. Ajattelemattomasti lähdin sitten juhlaan varautumatta nenäliinoilla, mutta tietysti niille tuli tarvetta. Onneksi Mikan taskusta löytyi hätävara. Yleensä se on viimeistään Suvivirsi, joka saa mun kyynelkanavat aktivoitumaan, mutta nytpä tulikin monta liikutuksen paikkaa. Lasten esitykset oli kertakaikkisen hellyyttäviä, taitavia ja ajatuksia herättäviä!

Tuon kuoron laulaman kappaleen sanat herätti ihastusta. Meidän nuorimmaisen koulussa on todella paneuduttu yksilöllisiin vahvuuksiin ja autettu lapsia tunnistamaan omat vahvuutensa ja vahvistamaan niitä. Uskon, että vahvuuksien tunnistaminen auttaa myös hyväksymään omat heikkoutensa. Silloin on varmasti helpompi hyväksyä itsensä kokonaisuutena. Perinteisten koulun oppien lisäksi meidän alakoulussa painotetaan toisten huomioimista, empatiaa ja vuorovaikutusta. Olen kokenut vahvasti, että nämä on tuotu jokapäiväiseen elämään eikä jätetty pelkkiin puheisiin. Siitä iso kiitos koulun henkilökunnalle!

Laulun sanoissa on pohdittavaa ja muistettavaa myös aikuisille. Me ollaan usein liian vähän sitä tai liian paljon tätä eikä oikein koskaan riittävästi mitään. Oikeasti ollaan kuitenkin juuri sopivia omaan elämäämme. Jospa aloittaisi siitä, että tämän kesän yrittäisi elää uskoen omaan itseensä ja siihen, että riittää. Ihanaa kesää <3


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Raparperipiirakka - se kaikkein paras




Sateinen päivä on saanut tänään jäämään kotiin. Aamupäivällä tein pienen lenkin tihkusateesta huolimatta ja palatessani hain kasvimaan laidalta raparperia piirakkaa varten. Mikä ihana ajatus olikaan leipoa rauhassa ja istahtaa sitten teekupin kanssa maistelemaan piirakkaa sateen ripistessa ikkunan takana. Kuvitelmissani tiestysti olisin vielä lukenut kirjaa ja katsonut hetkisen jotain viihdyttävää sarjaa. Vaan enpä ehtinyt! Kyllä kiirettä pitää näin vapaapäivisin :D No, oikeasti ei ollut ollenkaan kiire, mutta päivä täyttyi muutenkin kaikesta mukavasta, niin lukemiset ja ruutuajan voi suosiolla jättää toiseen kertaan. Ja sainhan päiväkahviseuraksi siskon, jonka kanssa nykyisin päästään saman pöydän ääreen ihan liian harvoin!

Leipoa kuitenkin ehdin ihan kaikessa rauhassa. Ja kun raparperikausi on vasta aluillaan, oli ensimmäisen leivonnaisen valinta itsestään selvä: mehevä ja pinnalta kauraisen rapsakka, maailman paras raparperipiirakka!

Piirakkapohja:
1 dl vaniljajogurttia
1 kananmuna
50 g margariinia
1,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa

Laita margariini sulamaan pieneen kattilaan. Vatkaa sillä välin keskenään jogurtti ja kananmuna. Lisää sula margariini ja sokerit ja sekoita. Lisää jauhot ja ruokasooda ja vatkaa tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Pinnalle:
50 g margariinia
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria
Raparperikuutioita

Sulata kattilassa margariini ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja sokeri. Kuumenna hetki sekoitellen. Kuori ja kuutioi raparperit. Levitä raparperikuutiot piirakkapohjan päälle. Ripottele lopuksi pinnalle kauraseos. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.


lauantai 25. toukokuuta 2019

Elämästä ja kuolemasta





Mulle toukokuu on yhtä juhlaa. Samalle kuukaudelle osuu äitienpäivä, syntymäpäivä ja hääpäivä. Jotta elämän realiteetit pysyisivät mielessä kaiken juhlahumun keskellä, liittyy tähän päivämäärään toinenkin merkityksellinen asia kuin hääpäivä. Tänään on myös rakkaan vaarini kuolinpäivä. Tapahtumasta on vierähtänyt jo aikaa, mutta tänään kun Facebook muistutti vaarin viimeisestä päivästä, tuli joku ihmeellinen romahdus. Kesken kaiken aloin itkeä niin, että hartiat tärisi ja kyynelet ryöppysi ihan pitelemättöminä. Ikävä ja menetys tuntuivat niin vahvana, että sydän meinasi pakahtua.

Viimeiset hetket ja viimeiset sanat vaarin sairaalavuoteen laidalla ei unohdu multa koskaan. Se hetki oli niin täynnä tunteita, ettei sitä meinannut kestää silloin, eikä nytkään. Samaan aikaan oli läsnä valtava suru menetyksestä, erosta ja jäähyväisistä ja toisaalta syvä ilo siitä, että vaari oli niin valmis lähtemään ja kiitollinen eletystä elämästään. Mikä voisi olla omaisille ihanampaa kuin kuulla lähtijän hymyillen sanovan olevansa valmis. Suoraan sanoen en tiedä kauniimpaa tapaa hyvästellä läheisensä. Mutta tää ikävä... Miksi se nyt taas näiden vuosien jälkeen tuntuu niin musertavalta?

Toukokuu on siis mulle ajanjakso, jolloin käyn kuukauden sisällä läpi koko elämän kirjon. Juhlin syntymää, pohdin kuolemaa, iloitsen äitiydestä ja kilistän kuohuvaa hääpäivänä. Juhlan aiheita siis riittää ja tuolla puoliskollani paineita lahjojen hankkimisesta, vaikka kuinka sanoisin, etten halua mitään. Tänä vuonna mies onnistui yllättämään Jocelyn De Kwantin kirjalla Creative Flow, Vuosi luovaa läsnäoloa. Kirjassa on 365 pientä luovuuteen kannustavaa tehtävää, siis yksi vuoden jokaiselle päivälle. Samalla kun piirtelin kirjan tehtäviä, ajatukset vaeltelivat kirjan mukanaan tuomassa ilossa. Tajusin, etten ilahtunut niinkään itse kirjasta, vaan siitä mitä se antaa. Omaa aikaa, rauhoittumista, oivalluksia ja onnistumisen iloa.

Kirja jakautuu eri osa-alueisiin, joista ensimmäisenä on luonto. Ensimmäiset tekemäni tehtävät liittyivät luonnossa liikkumiseen ja piirtämisen, jotka molemmat olivat myös vaarille rakkaita. Tuntuikin hyvältä paneutua niihin aiheisiin juuri tänään. Ehkä se vähän helpotti ikävää, tai ehkä kaipaus vain vahvistui. En osaa edes sanoa. Olo on haikea, mutta silti onnellinen. Minun elämäni on tässä ja nyt, mutta olen kiitollinen myös muistoistani. Seuraavan vuoden ajan annan siis luovuudelle ja läsnäololle tilaa, edes sen kirjan ehdottaman 10 minuuttia kerrallaan. Ehkä vuoden päästä olen vähän lähempänä sitä tunnetta, että voisin joskus sanoa itsekin olevani valmis <3

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kuukauden ostolakko




Pidin jokunen aika sitten kuukauden ostolakon. Syy ei lähtenyt taloudenhallinasta, vaan tavaranhallinnasta. Mä en kestä tavaroita, joita meidän kotona on. Ja joita koko maailma pursuaa yli äyräidensä. Mä haluaisin heittää kaiken pois, mutta toinen osapuoli haluaa jatkuvasti ostaa jotain lisää ja tekee samalla hankinnoillaan mut hulluksi. Meidän varastoon en mahdu astumaan edes ovesta sisään. Puhuminen ei auta ja olen jo sen suhteen luovuttanut: niinhän se on, että toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Niinpä päätin kokeilla, miltä tuntuu olla kuukausi ostamatta mitään. Ruoka ja lääkkeet jäi ostolakon ulkopuolelle, samoin lasten mahdolliset tarpeet. Lisäksi annoin itselleni kolme vapaalippua hätävaraksi yllättävien tilanteiden varalta, joskaan en tiennyt mitä ne tilanteet voisi olla.

Ensimmäiset päivät oli vaikeimmat. Ei sen takia, että olisi tarvinut ostaa jotain, mutta huomasin miten helppoa ajattelematon ostaminen oli ollut. Jatkuvasti jäin itselleni kiinni ajatuksista, että tuonhan voisi ostaa ja tuollaisen haluaisin ja onpas tuokin halpa. Vastaan tuli ihan koko ajan pieniä kivoja juttuja, jotka normaalisti olisin ostanut sen enempää ajattelematta; ihan vaan koska mä voin. Välillä olin jo tuote kädessä menossa kassalle, kun tajusin etten voikaan tätä ostaa, koska on ostolakko. Viikon jälkeen alkoi helpottaa, enkä enää ollut automaattisesti ostamassa kaikkea mitä teki mieli. Samalla myös blogien lukeminen alkoi ahdistaa: tuntui, että blogimaailma pyörii kauhean paljon erilaisen kuluttamisen ympärillä. Ja miksi ei pyörisi, sitähän meidän elämä on: yksi iloinen kulutusjuhla. Siinä kohtaa tuntui kuitenkin helpommalta jättäytyä blogimaailman ulkopuolelle ostolakon ajaksi. Tunsin itseni lähinnä pahanilmanlinnuksi ajatuksineni ostamisen minimoinnista.

Vapaalipuista käytin kuukauden aikana kaksi. Viimeisellä viikolla kirpputorilla tuli vastaan 2 asiaa, joita en voinut jättää ostamatta. Nyt tiedän, että olisin hyvin voinut jättää nekin ostokset tekemättä, koska toista niistä en ole käyttänyt kertaakaan. Järjetön minä! Ostin siis vain pelkän mieliteon ja halvan hinnan takia. Olin luvannut itselleni, että jos selviän kuukauden ostolakosta, voin käydä kuukauden päätyttyä ostamassa ne asiat, jotka jäi kaihertamaan mieltä. En muistanut yhtäkään asiaa, jonka olisin halunnut ostaa! Voin siis päätellä, että ne kaikki mieliteot olisi olleet ihan turhanpäiväistä roinaa, jotka ostoinnostuksen jälkeen olisi jääneet kaapin perälle. Ihanaa, etteivät ne nyt ole kotona pölyä keräämässä :)

Kuukauden aikana säästöön jäänyt summa sen sijaan oli iloinen yllätys. Mistään en kokenut jääneeni paitsi ja päätin vielä palkita itseni ostamalla uudet aurinkolasit. Niinpä niin: ojasta allikkoon, kun ostolakon palkkio on ostaminen! Kuulostaa pahalta, mutta nyt mulla on krääsämäärän sijaan yhdet kunnolliset aurinkolasit, jotka joka tapauksessa olisi pitänyt hankkia.

Tänä viikonloppuna ei sitten ostolakosta ole ollut tietoakaan. Molemmat pojat tarvitsi uusia kesävaatteita ja lauantai vierähti Willassa perheen kesken. Mutta jotain mä olen ostolakosta oppinutkin: vaikka ostoksia eilen kertyi, ne oli lasten todelliseen tarpeeseen. Itselleni hankin vain uudet bikinit ja kesäläpsyttimet jalkaan, joten kesä voi alkaa!


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Huijarin browniet (ilman sokeria ja jauhoa)



Yllätin itseni ja selvisin viikosta vain niillä kahdella sallitulla herkkupäivällä. Tällä kuluneella viikolla ne olikin helppo lukita kalenteriin, koska oli vappu ja viikonloppuna teatterissa käynti. Kyllähän nyt vappuna on munkkeja ja simaa maisteltava ja tiesin myös, että teatterissa oli odotettavissa tarjoilut valmiina, enkä tietenkään halunnut missata niitä. Harmi kyllä väliajalla tarjottu juustokakku oli pettymys liiallisen makeutensa vuoksi ja tuntui, että meni ansaittu herkkupäivä hukkaan, kun ei ollutkaan niin suuri nautinto kuin olin odottanut.



Koska jauhopeukaloakin lauantaina vähän kutkutti, leivoin päivällä brownieita, jotka sopii hyvin myös herkuttomien päivien kahvihetkiin; ne kun ei sisällä sokeria, vehnäjauhoja eikä voitakaan. Tai no, onhan maapähkinävoissa vähän sokeria, mutta puolet vähemmän kuin vaikka purkillisessa jogurttia, joten se ei haittaa. Sitä paitsi kun se sokerimäärä jakautuu tuohon brownievuokaan, tulee sokeria per annos ehkä saman verran kuin muutamallisessa lusikallisessa jogurttia olisi, joten jätetään pilkun viilaaminen sikseen.

Melkein terveellisiin brownieihin tarvitset:
3 banaania
0,5 dl kaakaojauhetta
1 dl maapähkinävoita 
2 kananmunaa

Muussaa banaanit soseeksi. Lisää joukkoon kaakaojauhe ja maapähkinävoi ja sekoita. Lisää munat ja sekoita sileäksi. Sauvasekoittimella saat tasaisimman lopputuloksen, mutta hyvin onnistuu ilmankin.

Kaada taikina pieneen leivinpaperilla päällystettyyn vuokaan. (Kapea leipävuoka toimii tässä kokonsa puolesta loistavasti.) Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi. 


Mun mielestä rakenne on ihanan kuohkea ja keveä, mutta maku kuitenkin tuhdin suklainen ja sopii hyvin kahvipöytään. Kyllä tällä hyvin teilaa makeanhimon ja silti voi hyvällä omalla tunnolla jatkaa sokerin vähentämistä!


keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Mangolassia ei lasketa



Kun tällainen jälkiruoka-addikti kuin minä aikoo vähentää sokerin käyttöä, on hyvät neuvot tarpeen. Tai ehkä ennemminkin hyvät reseptit. Sellaiset, joilla voi täyttää jälkiruuan mentävän aukon, mutta ilman lisättyä sokeria. Mangolassi on siihen loistava vaihtoehto. Hedelmäinen ja raikas ja ihan riittävän makeakin. Ja toki makeutta voi halutessaan lisätä sokerilla tai hunajalla, mutta mun makuun sitten on jo liian imelää.

Mangolassi valmistuu nopeasti ja on ihan superhelppo tehdä (ellei halua käyttää aikaansa tuoreiden mangojen kanssa). Tiiviissä kannussa jääkaapissa se säilyy hyvin vaikka seuraavaan päivään saakka. Ja paitsi jälkiruokana, lassi maistuu hyvin kuuman kesäpäivän raikkaana välipalana tai myslillä täydennettynä täyttävänä iltapalana. Ai niin, ja tietenkin tänään vappubrunssilla! Eli käytännössä mangolassi toimii melkein milloin vain. Ja just nyt parasta on, että sitä ei lasketa herkutteluksi!


Mangolassi (8 dl)

4 dl mangososetta
2 dl vaniljajogurttia
2 dl maustamatonta jogurttia
2 tl sitruunamehua
1 tl kardemummaa

Kaada kaikki ainekset tehosekoittimen kannuun ja surauta tasaiseksi juomaksi. Kaada laseihin ja nauti! Halutessasi voit ripotella pinnalle vähän kardemummaa ja mintunlehden koristeeksi. Voit myös käyttää pelkkää maustamatonta jogurttia tai pelkkää vaniljajogurttia, riippuen kuinka makeaa tai hapanta haluat. Aamupalana riittää hyvin maustamaton, mutta kun tarjosin tätä jälkiruuaksi, halusin vaniljajogurtilla vähän makeuttaa ja pehmentää makua.