Hurjan tuulen takia harkittiin jo veneretken perumista, mutta onneksi ei peruttu. Kun lähtöaamu koitti, tuuli oli jo laantunut mukavan leppeäksi. Satamassa meitä vastaan ilmaantui muutama merirosvo, jotka ohjeistivat lapsia aarteen etsintään. Jo satamasta lapset löysivät yhden vihjeen merirosvojen aarteen kätköpaikasta ja matkan varrella vihjeitä etsittiin lisää. Jokainen vihje opasti aina seuraavan vihjeen luo. Matkan päämääränä oli Giftun Island ja venematkan aikana lapset askarteli ohjaajien kanssa itselleen silmälaput ja miekat, joten vanhemmat sai hetken nauttia merellä olosta ihan rauhassa. Saarelta löytyi lisää vihjeitä ja lopulta myös kulta-aarre. Ja kultakimpaleiden sisältä suklaata! Lapsilla oli ihan suunnattoman hauskaa, kun pääsivät saamiensa vesipyssyjen kanssa jahtaamaan merirosvoa anastaakseen kulta-aarteen.
Giftun Island oli kaunis. Siis jos pitää valkohiekkaisista rannoista, joilla ei kasva mikään. Minä pidän. Saari oli tosiaan pelkkää hiekkaa, eikä siellä kasvanut mitään. Ihan rannan tuntumassa alkoi koralliriutta, mutta snorklattuaan siellä Mika sanoi sen olevan surkea näky verrattuna paikkoihin, joissa viime kerralla käytiin paikallisten kanssa. No varmaan niin, kun tälle saarelle rahdataan kaikki turistit. Sekin vahvisti ajatusta, että jos tänne vielä tullaan, retkeillään mieluummin paikallisten kuin matkatoimiston opastamana. Väkeä saarella tosiaan oli kuin pipoa ja kaikki olivat pakkautuneet samaan rykelmään lähelle koralleja. Yllättäen saarella näkyi paljon japanilaisia, joita en maissa nähnyt ollenkaan.
Takaisin palatessa vastassa ei enää ollut merirosvoja, vaan pari karvaisempaa tyyppiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti