Wiener nougat crush ja pyörretyt päätökset

Eemelin synttäreiden yhteydessä muutama viikko sitten päätin, etten enää ikinä tee täytekakkua. En tykkää tehdä niitä, enkä tykkää syödä niitä. Itse asiassa kukaan meidän perheestä ei tykkää täytekakuista. Ilmeisesti perinteen vuoksi Santtu kuitenkin toivoi synttäreille suklaatäytekakkua, jonka tekemisestä en sitten raaskinut kieltäytyä. Kakkumonsterin blogista löysin hyvältä kuulostavat täytteet ja kuorrutuksen, jotka oli helppo tehdä. (Wiener-nougat täytettä on ehdottomasti kokeiltava myös kääretortun välissä.) Kakkupohjaksi tein ihan perus kakkupohjan suklaisena.

Wiener nougat-täytekakku 

Suklainen kakkupohja
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä jauhoseos munavaahtoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista kakkua 175 asteessa uunin alatasolla 30 minuuttia. Kumoa kakku ja anna jäähtyä.

Mousset
2,5 dl Flora vanillaa
200 g tuorejuustoa
4 liivatelehteä
100 g suklaata
2 dl Wiener nougat crushia

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa sillä aikaa Flora vanilla vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Liuota pehmenneet liivatelehdet tilkkaan kiehuvaa vettä ja anna jäähtyä hetki. Kaada liuos ohuena nauhana vaahdon joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Jaa vaahto kahteen kulhoon. Lisää toiseen sulatettu suklaa ja toiseen Wiener nougat crush.

Leikkaa kakku kolmeen osaan ja laita toiseen väliin suklaamousse ja toiseen väliin Wiener nougatmousse.

Suklainen kuorrutus

180 g maitosuklaata
2,5 dl Flora vispiä

Vatkaa Flora vispi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon sulatettu ja jäähdytetty suklaa. Kuorruta kakku suklaavaahdolla.

Aiempi päätös on nyt peruttu: voin tehdä jatkossakin täytekakkuja. Tätä kakkua mä jopa tykkäsin syödä. Yhtään ei ollut pahaa :)



Jos mun lapseni ikä on mun onnenluku, niin eikös se tarkoita, että edessä on onnekas vuosi? Niin mä ainakin torstaina päätin, kun Santtu täytti vuosia! Tänään juhlittiin synttäreitä läheisten kanssa ja leipomisen ja siivoamisen lomassa käytiin synttärilounaalla Martinassa. Santtu ja Mika söi aika huikean kokoisen lankkupitsan... Ja Eemeli nautiskeli Kokkisen kanakorista. Ja jopa SÖI... muutakin kuin ranskanperunat. Joka on todella, TODELLA hämmentävää ja ilahduttavaa. Meillä on meinaan taas vaihteeksi menossa puolen vuoden lihotuskuuri ja sen jälkeen kontrollipunnitus. Pöh.