Kahvakuulaa, joogaa ja KINDERPIIRAKKAA!

Erilaisia kinderpiirakan ohjeita pukkaa silmiin nykyään koko ajan. Varmaan lähestyvällä pääsiäiselläkin on osuutta asiaan. Ihanan, rauhallisen, iloisen, nautinnollisen vapaapäivän kunniaksi en enää voinut vastustaa viimeisintä reseptiä, joka putkahti postilaatikkoon Pirkka-lehden mukana. Tarkoitukseni oli leipasta piirakka valmiiksi ja lähteä zumbaan, mutta toisin kävi! Tämän piirakan leipomisesta kehkeytyi sellaista kulhojen nuolemista, että oksat pois! Nuolin taikinakulhon, voikreemikulhon, suklaakulhon ja valkosuklaakulhon ja kun piirakka oli valmis, mulla oli niin huono olo, etten voinut kuvitellakaan mitään zumba-hyppelyä! Muutaman tunnin sulattelun jälkeen lähdin Lady Linen virtuaalisaliin kahvakuulaan, sen jälkeen joogaan ja lopuksi infrapunasaunaan. Loppujen lopuksi tämä olikin huippuhyvä ratkaisu: en ollut aikoihin käynyt virtuaalitunnilla, mutta nyt totesin sen niin hyväksi vaihtoehdoksi, että tulee varmaan käytyä jatkossa useammin. Ja piirakka; se oli ihan mielettömän hyvää! Jos tykkää suklaasta, tämä on juuri oikea ratkaisu herkutteluun!

Myös yksi jänis innostui piirakan tuoksusta ja kävi vähän maistamassa!

Palmusunnuntai

Mun pikkuiset pupuset valmistautui palmusunnuntaihin yhdessä ja askarteli virpomisoksia. Eemeli keskittyi koristeisiin ja Romeo oksien pureskeluun. Seurauksena olisi saattanut olla suuren luokan riita, mutta yllättävän sopuisassa yhteisymmärryksessä homma sujui. Eemeli toivoi, että Romeo olisi voinut lähteä mukaan virpomaankin, mutta siihen en sentään suostunut!

Mietin tänään pienten innostusta seuratessa, miten paljon asiat muuttuu lasten myötä. Itselle pääsiäinen oli lapsena tärkeä juhla perinteineen ja herkkuineen, mutta sitten meni monta vuotta niin, ettei pääsiäistä tullut juurikaan vietettyä. Pikku hiljaa Santerin syntymän myötä pääsiäinen löysi taas paikkansa meidän perheessä: puput, tiput, askartelut, virpomiset, munat ja leipomiset. Nykyään pääsiäinen on taas olennainen osa kevättä. Luulen, että ilman lapsia olisi toisin...

Hetkiä auringossa

Kotona aurinko paistaa kirkkaammin kuin missään. Arjessa ei vain ole aikaa nauttia olemisesta samoin kuin lomalla. Viikonloppuna päätin unohtaa kaikki "pakolliset" kotityöt. Kuka muka pakottaa? Elin, olin, leivoin pullaa, katselin  luonnon heräämistä lumen sulaessa... Ja ihmettelin miten täydelliset hetket voi koostua niin pienistä asioista...

Piraattien matkassa Giftun Islandille

Hurjan tuulen takia harkittiin jo veneretken perumista, mutta onneksi ei peruttu. Kun lähtöaamu koitti, tuuli oli jo laantunut mukavan leppeäksi. Satamassa meitä vastaan ilmaantui muutama merirosvo, jotka ohjeistivat lapsia aarteen etsintään. Jo satamasta lapset löysivät yhden vihjeen merirosvojen aarteen kätköpaikasta ja matkan varrella vihjeitä etsittiin lisää. Jokainen vihje opasti aina seuraavan vihjeen luo. Matkan päämääränä oli Giftun Island ja venematkan aikana lapset askarteli ohjaajien kanssa itselleen silmälaput ja miekat, joten vanhemmat sai hetken nauttia merellä olosta ihan rauhassa. Saarelta löytyi lisää vihjeitä ja lopulta myös kulta-aarre. Ja kultakimpaleiden sisältä suklaata! Lapsilla oli ihan suunnattoman hauskaa, kun pääsivät saamiensa vesipyssyjen kanssa jahtaamaan merirosvoa anastaakseen kulta-aarteen.

Giftun Island oli kaunis. Siis jos pitää valkohiekkaisista rannoista, joilla ei kasva mikään. Minä pidän. Saari oli tosiaan pelkkää hiekkaa, eikä siellä kasvanut mitään. Ihan rannan tuntumassa alkoi koralliriutta, mutta snorklattuaan siellä Mika sanoi sen olevan surkea näky verrattuna paikkoihin, joissa viime kerralla käytiin paikallisten kanssa. No varmaan niin, kun tälle saarelle rahdataan kaikki turistit. Sekin vahvisti ajatusta, että jos tänne vielä tullaan, retkeillään mieluummin paikallisten kuin matkatoimiston opastamana. Väkeä saarella tosiaan oli kuin pipoa ja kaikki olivat pakkautuneet samaan rykelmään lähelle koralleja. Yllättäen saarella näkyi paljon japanilaisia, joita en maissa nähnyt ollenkaan.

Takaisin palatessa vastassa ei enää ollut merirosvoja, vaan pari karvaisempaa tyyppiä!

Pyyhetaidetta hotellissa

Viikon siivoojamme Tariq jaksoi joka päivä yllättää meidät pyyheluomuksillaan. Varsinkin Eemeli oli niistä innoissaan ja ryntäsi aina huoneeseen palatessa ensimmäisenä sisään nähdäkseen mikä siellä odottaa. Ehkä viikon hienoin viritys oli norsu, joka ehti hajota ennen kuvaamista... Muutaman kyyneleen vuodattamisen jälkeen Eemeli piti päivittäin huolen valokuvan otosta ennen kuin hotellihuoneessa sai tehdä mitään muuta.

Turistin pakollinen shisha

Egyptissä shisha-piipun polttelu kerta kaikkiaan kuuluu asiaan. Alkoholia ei käytetä, vaan drinkit sekoitetaan erilaisista hedelmämehuista ja päivittäin istuskellaan kahviloissa ja terasseilla mehuja siemaillen piipun kiertäessä ringissä. Myös piippu ladataan hedelmäisillä mauilla. Minä INHOAN tupakkaa, enkä polta IKINÄ. Silti hedelmäinen shisha kelpaa, kylläkin vain muutamat savut ja useamman vuoden välein. Illalla hämyisällä terassilla istuskellessa tilattiin sitten pöytään kaunis valkoinen vesipiippu ja tupakkalistalta valittiin mansikka. Ei sillä kyllä varsinaisen tupakoinnin kanssa ollut mitään tekemistä. Tärkeämpää oli tunnelma ja tuoksu.

Kaupunkikierroksella

Vai oliko se sittenkin mukavasti naamioitu pakko-ostoskierros? Alan kallistua siihen, että matkatoimisto huijaa enemmän kuin paikalliset basaarikauppiaat. Paikalliset yrittää saada tuotteistaan parhaan mahdollisen hinnan ja asiakkaat tietää sen, niin ei kai se silloin ole huijaamista? Mutta miksi matkatoimisto veloittaa omista retkistään eurooppalaisen hinnan ja varoittelee maksamasta paikallisille? Eikös se ole iso huijaus, että tuodaan tänne turisteja nauttimaan paikallisista olosuhteista, mutta rahat menee ulkomaisille natkatoimistoille ja hotelliketjuille?

Me oltiin jo Suomessa varattu opastettu kaupunkikierros, kun ajateltiin että niin saa parhaan kokonaiskuvan kaupungista ilman että päätyy lasten kanssa johonkin syrjäkujille. Ensimmäisenä käytiin ihailemassa moskeijaa ulkopuolelta, koska sisään ei saa mennä. Hieno oli. Sitten mentiin basaarialueelle ja käytiin oppaan kanssa paikallisessa maustekaupassa. Sekin oli kiva vierailu; ihana tuoksu, sammioittain mausteita ja halvat hinnat. Jonkun aikaa saatiin myös kiertää basaarialuetta omin päin ennen kuin alkoi painajainen. Me istuttiin lähes kaksi tuntia kuuntelemassa myyntipuheita paikassa, jossa myytiin tuoksuöljyjä ja papyrusta. Ihan hirveää! Kaikki oli olevinaan aidompaa kuin muiden myymät ja hinnat tietysti sen mukaiset. Ajan kuluksi mun kahjo perheeni meni retkuun ja osti 4 pulloa öljyjä, jotka todennäköisesti parin vuoden päästä heitetään käyttämättöminä pois. Kaksi öljyistä on miesten tuoksuja, yksi santelipuuöljyä ja yksi jotain outoa, joka auttaa flunssaan ja avaa tukkoisen nenän. Ja isot pullot tietysti, että tulee halvemmaksi! En kestä!!!

Viimeisenä käveltiin läpi New Marinan satama-alueen. Harmitti, ettei sen hauskan näköisiin ravintoloihin ja kahviloihin jäänyt yhtään aikaa, kun oli pitänyt kupeksia tuntikausia siellä urpolassa menettämässä rahansa. Muuten kierros oli ihan kiva, mutta se öljyputiikki ja siihen käytetty aika oli ihan painajainen!