Luovia taukoja pimeässä

Aika ihania päiviä on takana ja toivottavasti myös edessäpäin. Mä nautin tästä pimeydestä ihan hirveästi. Tämä on aikaa, jolloin saa hyvällä syyllä hautautua kotiin ja nauttia olostaan. Kotityöt olen jättänyt vähemmälle ja tehnyt enimmäkseen vain kivoja juttuja:kutonut, tehnyt makramee-töitä, piirtänyt, leiponut ja upputunut kirjoihin. Kaikkea sitä mistä mulle tulee hyvä olo ja saan lisää virtaa.

Kun on ollut aikaa pysähtyä, luovuus on alkanut pulputa niin etten millään ehdi toteuttaa lähimainkaan kaikkia ideoita. Ja tosiaan, vuosien tauon jälkeen olen vähän yllättäen tarttunut myös kynään ja kokeillut syntyisikö paperille mitään. Oikeastaan hämmästyin, että piirtäminen olikin edelleen helppoa ja kivaa. Aika ei kuitenkaan anna myöten virittää ruosteisia taitoja entiselleen, tai ehkä ennemminkin en malta keskittyä yhteen asiaan niin paljon, kun on kaikkea muutakin kivaa tekemistä!

Tiedän kyllä kokemuksesta, että loppuvuoden valottomat päivät voi olla myös raskaita ja väsyttäviä. Arjen kiireet voi viedä kaikki mehut, eikä ulkoilemaankaan tee mieli kun on märkää ja pimeää. Juuri siksi olenkin opetellut nauttimaan siitä mitä on tarjolla, kun ei olosuhteita muuksikaan voi muuttaa. Mutta oman asenteensa voi, ehkä :)

   

Valoa kaipaisin oikeastaan vain siihen, että näkisi käydä metsässä. Työpäivän jälkeen sinne ei enää tee mieli mennä, kun iso osa luonnossa kulkemisen ilosta tulee juuri sen näkemisestä. Mutta onneksi on viikonloput! Jotenkin meille kotiinkin on kertynyt pala luontoa: on pikkuruinen kuusi ja käpyjä, oksia ja heiniä on ripoteltu sinne tänne. Ehkä vähän liikaakin, kun tarkemmin katsoo, mutta just nyt on hyvä näin. Ihan kohta on joulu ja sen jälkeen elämä alkaa taas suuntautua kodin seinien ulkopuolelle. Yhtä lailla kuin nautin tästä ajasta, odotan jo innolla päivän pitenemistä, kirkkaana hohtavia hankia ja hiihto- ja luistelusäitä. Siihen saakka mä kuitenkin aion nauttia just tästä hetkestä: pimeistä illoista, kynttilänvalosta ja käsillä tekemisestä.

Lämpöisiä iltoja kotisohvalle myös sulle <3

-Hanna-