perjantai 20. helmikuuta 2015

Lomalla viimeinkin (aion ottaa iisimmin)

Olen todennut tämän ennenkin: mennään me lomalle mihin vaan, saadaan vesisade aikaiseksi. Viimeksi järjestettiin vettä kesän kuivuudesta kärsineeseen Espanjaan ja silloin totesin, että joku Afrikkalainen valtio voisi maksaa meille paikalle tulosta. No, kukaan ei meille maksa, mutta Afrikassa ollaan! Ensimmäiset vesipisarat putoilivat taivaalta samalla hetkellä kun astuttiin ulos lentokoneesta. Onnea Egypti, perheeni on taas täyttänyt tehtävänsä! 

Eka päivä meni sitten vilusta värjötellessä ja vähän huolestuneena siitä, että jos sää jatkuu samanlaisena, meiltä loppuu pitkät vaatteet alkuunsa. Onneksi huoli näyttäisi olleen turha: tänään on päästy uimaan ja alettu muutenkin päästä lomatunnelmaan pienen alkukankeuden jälkeen. Sitä paitsi tää hotelli on ihan mahtava! Eilen kierrettiin aluetta pienessä tihkusateessa ja ankeassa harmaudessa, mutta todettiin, että kun sää olisi kohdillaan, tää paikka olisi ihan täydellinen. En keksi mitään mitä voisin lisäksi kaivata (no okei, toimivaa nettiyhteyttä). Ei olla vielä keksitty myöskään mitään, mihin saisi kulumaan rahaa, kun meillä on all inclusive ja ostaminen on tinkimisen takia niin työlästä. Ostettavaa täältä kyllä löytyisi: kauniita käsitöitä, nahkaa, kiveä ja papyrusta, mutta kun en edes tarvi mitään. Rahaa on kuitenkin jossain välissä pakko käyttää, että paikallisille jää jotakin. Muuten jää liian huono omatunto täällä oleilusta.

Just nyt kaikki mitä ympärillä näen, on niin kaunista, että en voi muuta kuin vain olla onnellinen tästä hetkestä. Vähäksi aikaa yritän unohtaa mitä on hotellialueen ulkopuolella ja kuitata syyllisyyden tunteen sillä, että matkailu tuo tänne tuloja ja on paikallisille tärkeä elinkeino. Vaikka mä olen kyllä ihan hirveän huono unohtamaan sellaista...








maanantai 9. helmikuuta 2015

Ekat pisamat hankittu!

En kyllä ymmärrä miten ne pisamat onnistui ilmaantumaan, vaikka hirmuisen tuulen takia olin melkein koko ajan kasvot peitettynä. Aurinko kyllä porotti niiiiiin kirkkaasti, että näköjään se teki tehtävänsä nopeasti. Eemeli treenasi hiihtämistä, mutta se oli kyllä hirveän vaikeaa, koska latu oli ihan peilikirkasta jäätä. Siihen yhdistettynä navakat tuulenpuuskat takasivat sen, että kaatumiskertojen määrä oli lukematon. Vakuutin kyllä Eemelille, että kaatuilu johtui pelkästään olosuhteista. Sukset otettiinkin pois jalasta melko lyhyen matkan jälkeen ja jatkettiin molemmat kävellen.

Viimasta huolimatta oli mukava ulkoilusää. Maisema on edelleen uskomattoman kaunis, vaikka tuuli onkin jo tiputtanut enimmät lumet alas puiden ja pensaiden oksilta. Auringon hehku oli sitä luokkaa, että se lämmitti tuulesta huolimatta. Pitkän pimeän kauden jälkeen huikaiseva kirkkaus saa muitenkin olon ihmeen energiseksi. Vaikkakin muutaman kuukauden hämärässä elämisen jälkeen silmillä oli totuttelemistä, kun lumihankikin loisti kuin peili. Kyllä ulkoilu vaan on mukavaa!












keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Lumitöillä bikinikuntoon




Joulusta lähtien elämä on ollut sellaista sutinaa, että huhheijaa! Tiesin kyllä mitä odottaa ja olin psyykannut itseäni sitä varten, että tästäkin taas selvitään. Hyvin on selvitty, mutta pikkuhiljaa alkaa puhti loppua. Onneksi loma lähestyy...

Myös tämän viikon sää on tuonut kummasti virtaa: meillä on ihan uskomattoman kaunista!!! On aika kummallista miten paljon maisema voi muuttua tuossa parinkymmenen kilometrin työmatkan varrella. Vantaallakin on lunta maassa, mutta se ei ole mitään verrattuna tänne meille maalle. Eilen aamulla tuli melkein liikutuksen kyyneleet pelkästään auton ikkunasta katselemisesta. Voi kun tämä ei loppuisi!

Olen sitä mieltä, että hyvään oloon ja onnen tunteeseen vaikuttaa paljon myös se liikunnan määrä, jonka tuo lumimäärä väkisinkin aiheuttaa. Lunta on tullut viime päivinä lykittyä tunti jos toinenkin; niin paljon, että oikea olkapää alkoi kipeytyi niin, että loput lumihommat oli jätettävä Mikan vastuulle. Hikeä on kyllä virrannut vähintäänkin zumbatunnin verran kerralla. Ja onhan lumitöiden jälkeen tietenkin pitänyt kiirehtiä vielä jumppaan. Huomasinkin aamulla, että painoa on huomaamatta tippunut pari kiloa. Mikäs sen hassumpaa, kuin saada itsensä lumitöillä bikinikuntoon!



perjantai 26. joulukuuta 2014

Vihdoinkin valoa!








Muutaman päivän löhöämisen ja herkuttelun jälkeen tuntui ihanalta kaivautua esiin vällyistä ja lähteä ulos auringon paisteeseen! Vasta satanut lumi oli niin puhtaan valkoista ja keveää kuin olisi tomusokerissa kahlannut. Vanhankylänniemen maisemat tarjosivat lumipeitteessään mieltä hivelevän näkymän. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen tämä valo ja kirkkaus tekee ihmeitä sielulle! Täytyy myöntää, että sielunhoito tuli tarpeeseen kuluneen syksyn jälkeen. Rankka työrupeama, pimeys ja terveysongelmat on vieneet motivaation tehdä mitään ylimääräistä. Nyt kun takana on viikko lomaa ja valkeus on vallannut ympäristön, mieli kuplii taas täynnä iloa ja ideoita. Saisipa tämän olotilan säilymään vielä loman jälkeenkin!






lauantai 13. joulukuuta 2014

Ja valkeus tuli!

Tänä aamuna kaihtimien avaaminen aiheutti innostunutta hihkuntaa: lunta oli satanut ainakin 10 cm! Vihdoinkin!!! Tarkoitus oli ollut siivota, mutta lumi aiheutti välittömän suunnitelman muutoksen: lumiukko oli tehtävä, hinnalla millä hyvänsä. Suuri pelko nimittäin on, että huomenna herätessä kaikki on jo sulanut pois...

Kun avasin ulko-oven, hämmästyin ensin ihan pieneksi hetkeksi. En ensin muistanut, kuinka pehmeä lumikerros vaimentaa kaikki äänet! Hetken aikaa maailma kuulosti oudolta ja ihmeelliseltä, kunnes se tuntuikin taas ihan normaalilta. Niin kaunista! Syysmasennus alkoi väistyä välittömästi lumen ja valon vaikutuksesta.

Minä konttasin pihalla ja sain aikaiseksi muhkean lumiukon sillä aikaa, kun Mika ja Eemeli teki lumitöitä. Niin, todellakin: äiti konttaamassa hangessa ja lapsi lumitöissä... Eemelissä elää vanha sielu, joka on välillä järkevämpi kuin minä...







torstai 6. marraskuuta 2014

Hurjimuksia tivolissa











Suomen Tivoli oli saanut loistavan idean pystyttää tivolilaitteita Halloweenin kunniaksi! Laitteita ei ollut kovin montaa, mutta ne oli valittu hauskasti teemaan sopivaksi, kuten kummitusjuna ja kurpitsakaruselli. Lisäksi koko henkilökunta oli pukeutunut halloween-asuihin.

Lauantaina olisi ollut upea auringonpaiste, mutta silloin ei valitettavasti ehditty paikalle lähteä. Moni muu oli kuulemma ehtinyt ja hyvä niin: nyt saattaa olla toivoa, että ensi vuonna tapahtuma järjestetään taas. Sunnuntain tihkusateessa me saatiinkin sitten olla melkoisen rauhassa. Kun saavuttiin paikalle, ei siellä ollut meidän lisäksi kuin yksi ainoa perhe. Ensin melkein nolotti hengata siellä, mutta sitten otettiin ilo irti ja pääsin itsekin mukaan pomppulinnaan. Heh, no kun ei siellä muitakaan ollut! Eemeli huristeli laitteet läpi ja yhdessä ihailtiin hämärtyvää iltaa ja tivolissa hiippailevia hahmoja. Pienelle  miehelle oli taas yksi jännittävä elämys lisää!







lauantai 1. marraskuuta 2014

Dinovember!!!


Aamulla kun herättiin, meillä oli tapahtunut jotain kummaa: vanhat dinosauruslelut löytyivät olohuoneesta tussien kanssa. Outoa. Peiliin oli teipattu lappu, jossa luki jotain Dinovemberistä... Kukaan ei tunnustanut tietävänsä asiasta mitään. Mietittiin, että jos Romeo osaisi puhua, sillä saattaisi olla tiedossaan ratkaisu arvoitukseen. Oltiin meinaan aamulla kuuden maissa kaikki havahduttu siihen kun se paukutti takajaloillaan, eli pelästyi jotain. Olisi pitänyt silloin jaksaa nousta ja mennä katsomaan!

Päivä sujui ihan normaalisti ja oltiin jo unohdettu koko dinosaurus-episodi, kunnes saunasta tultaessa yllätyttiin taas. Olin jättänyt muutaman kuppikakun pöydälle odottamaan ja saunomisen aikana sen ympärille oli kerääntynyt lauma dinosauruksia! Siinä vaiheessa oli pakko alkaa tehdä pientä salapoliisityötä Googlen avustuksella. Selvisi, että viime vuosina ympäri maailmaa marraskuisina öinä leludinoja on herännyt henkiin ja sen vuoksi kuun nimi november on saanut uuden nimen: Dinovember. Pikku hiljaa alkoi hahmottua mistä on kyse. Nyt sitten jännitetään jatkuuko tämä koko kuukauden, vai oliko kyseessä vain outo sattuma! 




Ja ohjetta kuppikakkuihin:

Valkosuklaa-appelsiini kuppikakut

1 appelsiini (kuori ja mehu)
100 g margariinia
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
200 g kermaviiliä

Kuorrutus:
200 g valkosuklaata
200 g vaniljatuorejuustoa

Pese appelsiini hyvin. Raasta kuori ja purista mehu. Sulata margariini ja jäähdytä hetki. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Sekoita joukkoon margariini sekä appelsiinin kuori ja mehu. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää taikinaan. Sekoita lopuksi joukkoon myös kermaviili. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuorrute:
Sulata suklaa mikrossa välillä sekoittaen. Vatkaa joukkoon tuorejuusto. Pursota kuorrute kuppikakkujen päälle. Koristele halutessasi.