Voisiko parempaa uutista tähän aikaan vuodesta kuulla: Tuusulanjärvellä on valmiina 5,9 km hiihto-, kävely- ja luistelureittiä! Juhuuuuuu! Eilen tämän ilosanoman kuulin ja tänään oltiinkin sitten Eemelin kanssa jo jäällä, minä kävellen, Eemeli luistimilla. Aivan mahtavaa!!! Vaikka taivas oli pilvessä, maisemat kuuraisine puineen oli ihan huikaisevan kauniita, lumi hohti puhtaan valkoisena ja jää oli tasaista ja sileää. Mun teki ihan sikana mieli päästä itsekin luistelemaan, mutta ehkä sitten huomenna??? Eemelin taidot on vielä sitä luokkaa, että vaikka olisinkin vetänyt luistimet jalkaan, en olisi siltikään päässyt luistelemaan, koska lähinnä piti keskittyä Eemelin tukemiseen ja pystyyn nosteluun.
Viime talvena homma oli vielä Eemelin mielestä niin vaikeaa, että sitä lähinnä suututti koko touhu, mutta nyt kun sain sen kaatuilusta huolimatta pysymään positiivisella mielellä, Emppu alkoikin saada juonesta kiinni :). Alku vaikutti toivottomalta, mutta sinnikkään äheltämisen jälkeen tasapaino alkoi löytyä. Ja kun pojan naamakin pysyi hymyssä, saattaa olla toivoa, että tänä talvena Eemeli oppii luistelemaan! Ensi viikolla on päiväkodissakin kolmena päivänä tiedossa luistelua. Toivottavasti pakkanen pysyy vähän aikaa, jotta luistelupäivät toteutuu.
Ja hei, pakkohan tämä on kertoa: pojat teki yhdessä meille kaikille hodareita, nam!
 |
| Pieni pyllähdys ei haittaa... |
 |
| Tasapainossa! |
 |
| Luistelun päätteeksi puistoilua |
 |
| Jäiset köydet toi oman haasteensa kiipeilyyn :) |
 |
| Lopuksi Huiliin kaakaolle. Luistelu on kivaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti