Sitruunainen juustokakku

Mikähän siinä on, että sitruuna tuntuu kuuluvan kevääseen; vappuun ja pääsiäiseen, vaikka eihän se meillä kasva, olkoot vuodenaika mikä tahansa. Mutta kyllähän sen värikin on niin pirteän raikas, että mikäs siinä, antaa olla vaan keväthedelmä.

Sitruunajuustokakku

200 g Digestive keksejä

75 g margariinia

200 g sitruuna tuorejuustoa

2,5 dl creme vanillaa

2 rkl sitruunan mehua

4 liivatelehteä

Sulata margariini ja murskaa sillä välin keksit. Sekoita keskenään ja taputtele seos irtopohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Vatkaa Creme Vanilla vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto. Mausta sitruunan mehulla (ja halutessasi lisää sokeria). Liota liivatelehtiä 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kiehauta pieni tilkka vettä ja liuota liivatteet siihen. Lisää ohuena nauhana täytteeseen ja sekoita. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli (tai vähintään 4 tuntia). Koristele haluamallasi tavalla.

Helppoa ja hyvää!

Luvassa hyvää tuulta

Tiedättekö sen tunteen aamulla, kun elämä hymyilee yhtä kirkkaasti kuin taivaalla loistava aurinko? Tänään oli se tunne. Piti avata ovi ja astua pihalle katsomaan onko se todellakin aurinko. Siihen aikaan aamusta? Kaikkien näiden pimeiden kuukausien jälkeen? Oli se!!! Aurinko hohkasi, maa tuoksui kostealle mullalle, ilma oli kosteaa ja kevyttä hengittää. Piti levittää kädet ja huutaa ilosta. Mutta en huutanut... Naapurit nukkui vielä, niin kuin oma perhekin. Osaisinpa vielä tehdä kärrynpyörän!

Siitä se ajatus sitten lähti: jos tuntuu hyvältä, sitä pitää jakaa muillekin. Ainakin sille omalle perheelle. Eli kohti keittiötä ja sen yli! Jos muutkin heräisi hyvillä mielin, kun nenässä alkaa tuoksua tuore kahvi, munat ja pekoni, omena-siemenpaistos. Ja onnistuihan se: alkoi kuulemma heti hymyilyttää, kun näki sydämen muotoiset kananmunat.

Pidä kii sun unelmistas

Katsoin eilisen aikana kaksi elokuvaa. Eemelin kanssa käytiin leffassa katsomassa Disneyn animaatio Zootropolis ja illalla katsoin kotisohvalla The Judgen. Tykkäsin molemmista ja niiden täydellisestä erilaisuudesta huolimatta löysin niistä yhteisen teeman. Molemmat sai mut miettimään miten suuri vaikutus vanhemmilla on lastensa unelmien toteuttamiseen ja mielikuvaan omasta itsestään ja omasta pystymisestään.

Kaikilla lapsilla on haaveammatteja ja jotkut niistä kuulostaa täysin mahdottomilta ja ehkä suuruudenhulluiltakin. Mutta mikä oikeus meillä aikuisilla siltikään on teilata niitä?   Jokainen haave voi toteutua, joidenkin eteen on vaan tehtävä pirusti enemmän töitä!

Zootropoliksessa isä sanoi poliisin urasta haaveilevalle puputytölleen, että on hyvä kun on unelmia kunhan ei usko niihin oikeasti. Tytär taisteli silti tiensä vastuksista huolimatta kaikkien aikojen ensimmäiseksi pupu-poliisiksi. The Judgessa taas isän ja pojan välit oli katkenneet vuosiksi, kun isä ei uskonut poikaansa. Molempien isien motiivina oli suojelunhalu ja pelko siitä, että huonosti käy kuitenkin. Antakaa hyvät vanhemmat käydä! Kyllä kolhuistakin selviää. Tietää ainakin eläneensä.

Mun vanhemmat ja opettajat saivat mut aikanaan uskomaan, ettei lapsuuden haaveet kannata: ei sillä elätä itseään, olis pitänyt valita pitkä matematiikka, ei Suomessa ole sen alan töitä, ei tytöt pysty. En siis ole taiteilija, eläinlääkäri, arkeologi enkä rekkakuski. Vasta aikuisena olen tajunnut, ettei ne olleet mitään syitä, vaan pelkkiä tekosyitä.

Toivon, että kun minun poikani kertovat unelmistaan, olen tarpeeksi viisas kannustamaan ja rohkaisemaan kohti päämääriä, vaikka ne kuulostaisi kuinka hulluilta. Unelmat voi muuttua ja aikataulut voi pettää, mutta rohkeudella ja uskolla tähän maailmaan saadaan lisää prinsessoja ja astronautteja!

Miten tässä nyt näin kävi?

Hankikanto jäi todella kaihertamaan mielen perukoille. Niinpä iltapäivällä oli lähdettävä uudelleen ulos. Ilman lapsia, joille vapaudenhuuma tarkoittaa jotain ihan muuta kuin mahdollisuutta kävellä pellon poikki uppoamatta kainaloita myöden hankeen. (Äitien ilot voi välillä olla yllättävän pieniä!) Lähdettiin siis miehen kanssa kaksin ulkoilemaan. Mutta kun sitten oli se tuuli. Ja vähän liukasta. Ja tuli se pilvikin. Katsottiin turvallisimmaksi istahtaa terassille nauttimaan minttukaakaota. Voi siitä vapauden huumasta niinkin nauttia!

Hankikanto ja vitsatalkoot

Onhan tällainen päivä kovin vaikea keväänvihaajalle! Hirveän vaikeaa vihata mitään, kun aurinko porottaa siniseltä taivaalta ja hanki hohtaa niin valkoisena, että häikäisee. Ja sitten vielä hankikanto! Mahtavuutta! Sitä puhtaana hohtavaa hankea pitkin voisi kävellä minne vaan. Mikä mahdollisuus! Paitsi ettei voikaan kävellä juuri minnekään, kun lapsi on ihan tulisilla hiilillä menossa koristelemaan virpomisoksia. Ja kivaahan sekin on, mutta silti jäi kaihertamaan tuo hankikanto, joka ihan kohta on taas ohi. Ehkä ensi vuonna taas, tai sitten ei.

Lainaaminen on uusi musta

Mistä ihmeestä se ajatus tauosta edes tuli mieleen? Olen jo puolitoista vuotta ollut tyytyväinen jäsen Vaatepuussa (ihanainen Järvenpääläinen vaatelainaamo) ja yhtäkkiä mietin, että josko pitäisin vähän taukoa: yhteisen vaatekaapin sisältö oli tullut yhtä tutuksi kuin oman vaatekaapinkin. Halusin kuitenkin hetken vielä miettiä ja hyvä niin: no todellakin jatkan jäsenyyttä! Niin monta kivaa kolttua ja korua on koettu jäsenyyden aikana!

Jatkoa harkitessa tuli kuitenkin oikeasti puntaroitua vaatteiden lainaamisen hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia löytyi ehdottomasti enemmän, enkä edes osaa sanoa, mikä on parasta. 1) Ihanaa on se, ettei oma vaatekaappi täyty turhista hankinnoista. Viimeisen vuoden aikana sinne on tullut koko ajan lisää tilaa; heitän pois tarpeettomia, mutta uusia en osta enää niin paljon kuin ennen; ei tarvi, kun voi lainata! 2) Vaihtelunhalun pukeutumisessa voi tyydyttää ostamatta mitään. 3) Tulee kokeiltua kummallisiakin asioita ja samalla  tehtyä ihania löytöjä. (Tai sitten ihan vaan kummallisia...). 4) Juhliin voi hakea vaikka joka kerta uuden mekon ilman että siitä tulee kertakäyttövaate, joka jää kaappiin pölyttymään. 5) Rahaa vaatteisiin kuluu vähemmän. 6) On kiva pukeutua kotimaisiin vaatteisiin. 7) Tuntuu hyvältä, kun on voinut jättää ostamatta vaatteita, joiden tuotannon eettisyys arveluttaa. 8) Kun ostaa harvoin, ostaa harkitummin.

Seuraava lainaamo, johon haluaisin liittyä, olisi sisustuslainaamo. Siinä on toinen asia, jossa haluan vaihtelua, mutta inhoan niitä kaappeihin kertyviä tyynyjä, verhoja ja kippoja. Silti bongailen koko ajan uusia juttuja olohuoneeseen, seinälle, sinne ja tänne. Ja oikeasti haluaisin, että olisi vaan selkeää ja yksinkertaista. Olispa mahtavaa kun voisi perjantaikukkia hakiessa lainata samalla maljakon ja vaikka kukkiin sopivan sohvatyynyn. Ja sitten parin viikon päästä palauttaa ne ja lainata jotain ihan muuta!

Torttu-torstai ja tyhjä pesä

Kun meidän lapset sairastaa, ne pyytää ensimmäisenä, että "teethän äiti pesän?". Pesä on tyynyistä ja peitoista sohvalle koottu myttykasa, johon saa sairaana käpertyä. Sitten luetaan satuja, katsotaan piirrettyjä, nukutaan päikkäreitä ja syödään herkkuja (jos potilas pystyy). Joskus pesän voi saada ihan vaan siksikin, että paha maailma on kohdellut kaltoin. Pesä on maailman paras lohtupaikka. Sitä saa käyttää vain harvoin ja harkitusti, ettei sen oloa helpottava taikavoima heikkene. Kun pikkupotilas tänään hylkäsi pesän ja siirtyi legojen pariin, tiesin, että paha on taas toistaiseksi taltutettu. 

Jäin miettimään mistä kummasta tämä pesän rakentaminen aikoinaan alkoikaan. Taidan paikata sillä jotain, mitä itse kaipasin lapsena. En muista, että vanhempani olisivat koskaan jääneet töistä pois siksi, että olin sairas. Se ei tainnut siihen aikaan kuulua tapoihin? En välttämättä muista oikein, mutta mielestäni apuun kutsuttiin aina isovanhemmat, joilta kyllä sai erinomaista hoitoa. Ja Jaffaa, jota en ole pystynyt juomaan enää vuosiin juuri siksi, että se maistuu sairastamiselta.

Tänään leikittiin koulua, jotta saatiin kolmen päivän läksyt kurottua kiinni. Katseltiin maailmaa Fanta-pullon läpi ja kuviteltiin, että sukelletaan keltaisessa limussa. Todettiin, että kalenteriin pitäisi merkitä torttu-torstai ja paistettiin sen kunniaksi joulutorttuja, vaikka onkin melkein pääsiäinen. Ihmeteltiin, miksi leivonnaisten voitelua sanotaan voiteluksi, vaikka sehän on oikeasti munailua. Päätettiin, että kevät on sittenkin ihan kiva asia, koska tarvitaan kevät, että voi tulla kesä!