Porkkanapiirakka

Aamupäivällä Emppu vaikutti niin nuhaiselta ja yskäiseltä, että annoin pojan rauhassa hautautua sohvalle tv:n ääreen. Sillä aikaa sain leivottua hirmu hyvän porkkanakakun. Vaikka piirakkaa se enemmän muistuttaa...

Porkkanakakku
300 g porkkanoita
100 g margariinia
4 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Kuorrutus:
50 g margariinia
180 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl tomusokeria
1 appelsiinin raastettu kuori

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sulata sillä aikaa margariini. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon porkkanaraaste ja sula margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sulata kuorrutusta varten margariini ja anna jäähtyä. Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään tasaiseksi massaksi ja levitä kakun päälle. Anna jähmettyä hetki ja leikkaa kakku/piirakka paloiksi.

Syömisen jälkeen Emppukin jo vähän piristyi ja jälkiruokaa nautittiinkin jo sitten pihalla. Aurinkoi paistoi, tuuli suhisi puissa, kahvi ja piirakka maistui ja naapurista kantautui laulu ja kitaransoitto. Oli ihan huikean ihana fiilis nauttia kesäpäivästä! Pihalla istuskellessa pusikoista tulla tuhisteli siili, jolle myös tarjottiin evästä: kissanruokaa onneksi löytyi kaapista. Se oli aikamoinen arkajalka, mutta ruuantuoksun houkuttamana palasi kupille aina takaisin, vaikka oli jo pari kertaa pelästyttyään lähdössä.

Illalla pyöräiltiin vielä Rantapuistoon syöttämään sorsia. Vaikka aurinkoi paistoi, kävi varjossa jo viileä tuuli, eikä enää tehnyt mieli jäädä pitkäksi aikaa paikoilleen. Sorsatkin oli jo rannoilla nukkumassa, mutta heräsivät kyllä syömään Empun tarjoaman iltapalan.

Ja juhannusruusu kukkii!

Ja mun hiukset lyheni eilen niin paljon, että Mikalla on varsin pahoja sopeutumisvaikeuksia :D :D :D. Mulla itsellä on nyt ihanan kevyt olo, kun selässä ei koko ajan ole se kuuma peite. Ärsyttävintä oli, kun tukkaa sai nykia jostain selän ja tuolin välistä, että pystyi edes kääntämään päätä. Ja kuivattaminen kesti ikuisuuden. Nyt tuntuu hyvältä, mutta saa nähdä, tuleeko pitkiä hiuksia vielä ikävä. Onneksi se on uusiutuva luonnonvara! Eikä tämä nykyinenkään nyt NIIN lyhyt ole, ettei sen kanssa voisi elää!



Raparperikakkua kotiinpaluun kunniaksi

Tänään haettiin Santtu leiriltä ja kotiin paluuta juhlittiin Pirkan raparperikakulla.

Raparperikakku 

150 g margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
ripaus kanelia
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 dl raparperia pieninä paloina

Päälle:
1,5 dl vispikermaa
2 tl sokeria
mansikoita

Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka (24 cm). Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Jatka vatkaamista vielä hetki. Lisää ripaus kanelia. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon. Sekoita jauhoseos taikinaan ja kaada taikina vuokaan.

Levitä raparperinpalat tasaisesti taikinan pinnalle, painele osa paloista taikinaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia, kunnes pinta on saanut vähän väriä. Anna kakun jäähtyä.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, mausta sokerilla ja levitä jäähtyneen kakun pinnalle. Koristele mansikoilla.



Santun poissaollessa viikko vierähti tooooosi nopeasti! Niin kuulemma leirilläkin... Se on kummallista, miten ihanaksi ja kiltiksi lapsi muuttuu, kun saa olla viikon erossa perheestä. Yleensä meidän pojilla on jatkuva nahina päällä milloin mistäkin, mutta tänään kaikki sujui tappelutta. Mitä nyt Eemeli kerran pamautti Santtua kaukosäätimellä, kun ei mielestään päässyt tarpeeksi nopeasti vessaan, mutta se olikin sitten ainoa yhteenotto. Santulta saatiin vaan kuulla, kuinka kivoja ollaan ja kuinka mukavaa kotona on. Ja ruokakin on hyvää ;).

Vikaa kertaa kanoilemaan... vai mitä se nyt oli?

Waterzone ja oma ase!

Paikallinen biojätelaitos

Hiljaa nyt!

Veljekset kuin ilvekset! Santtu osti viimeisillä rahoillaan Empulle jäätelön ja jalomielisenä Emppu lupasi kotona antaa Santulle lisää rahaa. Ei antanut. Meni jo!

Vielä hetki miekkailua...

Trullien telttakylä on jo tyhjä

Leirin parrakas nainen?

Eksynyt kumiankka

Kamat kasaan ja kotiin!

Viimeinen käytännön pila seuraaville leiriläisille: jos se teltta vaikka romahtais...

Kesä on kaunis!









Karkumatka!!!; Tampere

Onnistuttiin Mikan kanssa järjestämään helatorstain yhteyteen pikkuinen miniloma. Mummo oli lasten kanssa meillä ja päästiin lähtemään kahdestaan jopa kokonaiseksi kahdeksi yöksi! Meillä sellainen ihme tapahtuu hädin tuskin kerran vuodessa, joten silloin on otettava ilo irti joka hetkestä... Mun tapauksessa se tarkoittaa myös nukkumista ja oleilua tekemättä mitään... :)

Helatorstaina suunnattiin kohti Tampereen kylpylää. Päivä vietettiin kaikessa rauhassa uiden, saunoen, lukien ja leväten. Illalla käytiin Haraldissa syömässä ja takaisin päin kävellessä leikittiin turistia kuvaten kummallisia Tampere-asioita ja ihasteltiin Panimoravintola Plevnaa.

Perjantaina ihanan rauhallisen ja runsaan aamiaisen jälkeen shoppailtiin Koskikeskuksessa ja lounastettiin Daddy´s Dinnerissä. Siellä ranskan ja suomen sekainen palvelu oli jotenkin niin hauskaa, että jo pelkkä tilaaminen alkoi naurattaa. Meni madamit ja mösjööt iloisesti sekaisin! Keskustakierroksen jälkeen vietettiin iltapäivä uiden ja saunoen sekä poreissa lilluen. Ja mä nukuin päikkärit sillä aikaa kun Mika kävi lenkillä :). Eli ihan täydellinen lomapäivä, eikä se edes päättynyt tähän!

Kaikin puolin virkistäytyneenä lähdettiin TAAS syömään! Me oltiin menossa Tampereen työväenteatteriin, joten syömäänkin päädyttiin siihen ihan naapuriin. Frankly se paikka taisi olla nimeltään... Teatterin TTT-klubilla oli Friday Night Live, jossa on yhdistetty stand uppia ja musiikkia. Paikka oli kiva, stand up hauskaa ja musiikki jees, eli homma toimi hienosti ja lomapäivä sai arvoisensa päätöksen.

Lauantai-aamuna hyödynnettiin vielä viimeiset vapaat hetket ja laitettiin sviitin sauna lämpeämään siksi aikaa kun käytiin aamiaisella. (Ja nyt on pakko myöntää: mulla pimahtaa jotain päässä aina kun tarjolla on kermavaahtoa, joten laitoin sitä myös jogurtin päälle... letuista nyt puhumattakaan :d). Aamiaisen jälkeen rentouduttiin siis vielä saunan rauhassa ennen kuin laitettiin kamat kasaan ja suunnistettiin kotia kohti. Oli niin rentouttavaa ja kivaa, että parin päivän karkumatka Tampereelle melkein veti vertoja jopa viime kevään Pariisin pyrähdykselle. Tällaisia pikkulomia pitäisi ehdottomasti järjestää useammin!!!

Raakalaiset

Joku kevään viimeinen flunssanpoikanen oli vielä liikkeellä ja  yritti iskeä muhun kyntensä, mutta onneksi selvisin siitä yhden illan potemisella. Vappuaatto kyllä meni ohi sohvan nurkassa viltin alla. Kun Mika haki illan viihdykkeeksi leffan ja kaappi oli täynnä karkkia, niin ei se ollut kuitenkaan ollenkaan huonompi vaihtoehto. Filmtownin hyllyt oli olleet melkein tyhjät, mutta löytyi sieltä sentään Savages. Joku muukin oli vissiin päätynyt viettämään vappua kotisohvalle elokuvan ääreen.

 

Vaikka illalla nukahdinkin kesken leffan, oli syy kuitenkin flunssaisessa olossa eikä elokuvassa, jonka sitten seuraavana päivinä ahnehdin loppuun. Mun mielestä se oli hyvä, vaikka netissä olevien arvostelujen perusteella muiden mielestä ei niinkään. Mä olin halunnut jo aiemmin nähdä tämän pelkästään siksi, että siinä on Blake Lively. (Joo, totta se on: olen Gossip girl-koukussa, enkä yhtään paljon häpeä tunnustaa sitä...). No, Ophelia kumppaneineen olikin sitten koukussa johonkin ihan muuhun. Ja nyt joku vois varmaan repiä pelihousunsa siksi, että kehtaan mainita samassa lauseessa Raakalaiset ja Gossip Girlin!

Yleensä mä en tykkää väkivaltaisista elokuvista yhtään, mutta Raakalaisissa en pystynytkään sitä tuomitsemaan. Alun kohtaukset kaikessa ällöttävyydessään jotenkin kuului asiaan: niiden avulla mun sisällä virisi viha sitä pahuutta kohtaan ja lopussa sitten pystyikin melkein hihkumaan riemusta, kun Ophelia jakoi oikeutta omalla tavallaan.

Tykkäsin myös elokuvan jyrkästä vastakkain asettelusta. Toinen puoli letkeän rentoa hippeilyä ja hyväntekeväisyyttä, rauhaa ja rakkautta, ikuista auringonpaistetta. Ja toinen puoli ahneutta, julmuutta, vallankäyttöä, vihaa ja pelkoa. Ja molempien puolien virranlähteenä maailman paras marijuana. Se sai taas ajattelemaan, että ei asiat ole pahoja, vaan pahat ihmiset tekee niistä pahoja.

Vappumunkkeja ja hyvää mieltä

Mun flunssailun takia munkkien paisto jäi tänä vuonna vappupäivään. Ja vielä pitkälle iltapäivään, kun aamupäivä vierähti makkaraa grillaillessa Eemelin kaverin syntymäpäivillä. Menoa ja melskettä riitti, kun lapset hihhuloi keskenään, mutta sehän kuuluu asiaan!

Vappumunkit

(20 kpl)

2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
vajaa 1 tl suolaa
n. 500 g jauhoja
125 g margariinia

Kypsennykseen:
500 g munkinpaistorasvaa

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää munat, sokeri, suola ja osa jauhoista. Vatkaa taikina tasaiseksi. Alusta loput jauhot taikinaan. Lisää viimeisenä sulatettu margariini. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa. Pyöritä taikinasta 20 pyöreää pikkupullaa ja anna niiden kohota liinan alla.

Sulata ja kuumenna munkinpaistorasva kattilassa. Kokeile rasvan kuumuutta vaalealla leipäpalalla: jos leipä tulee kauniin ruskeaksi noin minuutissa, on rasva sopivan kuumaa. Kypsennä munkit öljyssä muutama kerrallaan ja nosta paperin päälle jäähtymään. Sokeroi munkit lämpiminä kierittelemällä ne ympäriinsä sokerissa.

Munkit oli niin nopeita ja helppoja tehdä, että jäin miettimään miksi ihmeessä teenkään niitä vain kerran vuodessa. No, nähtäväksi jää, tuleeko niitä jatkossakaan tehtyä muuten kuin vapuksi. Tuskin?

Munkkien kanssa maistui Lapsimessujen tuliaiset: messutarjouksena Forsmanin osastolta sai teetä kolme pussia 5,- eurolla. Olen nykyään täysin ihastunut jasmiiniteehen ja messuilta toin siitä vihreän version. Lisäksi ostin kolesterolia alentavaa Villi-Mansikkaa ja Royal Earl Greytä terästettynä ruiskukan ja ruusun terälehdillä.

Grillaamisen ja makeiden herkkujen lisäksi synttäreiden ohjelmassa oli lennokin rakennus- ja pituusheittokisa, aarteenetsintää ja tietenkin leikkimistä ja lahjojen avaamista. Mikäköhän kumma siinä onkaan, että muiden lelut on aina mielenkiintoisempia kuin omat?


Lennokkikisan alus nro 2 valmiina lähtöön

Meidän perhe VOITTAAAAAAA!

Vapaapäivinä ehtii vaikka mitä!

Kahdeksassa päivässä 5 kertaa zumbaa! Aaaaah! Ihan super-hauskaa!!!!! Jos voisin jättää kaiken sikseen, kävisin zumbassa joka päivä. Valitettavasti se ei oikein onnistu, vaikka aika tottunutta tuo miesväki alkaa olla. Saa nähdä koska ne alkaa valittaa, kun äiti ramppaa vähän väliä jossain....

Ihan pelkkä zumbailua ei tämä päiväkään ollut. Päivällä syötiin lehtipihvien kanssa uunijuureksia, jotka oli sika hyviä ja sika helppoja. Pirkan pakastepussi pääsi yllättämään tosi positiivisesti. Kaadoin koko pussillisen kulhoon, lorautin sekaan rypsiöljyä ja lisäsin suolaa ja mustapippuria. Sitten pellille ja uuniin n. 20 minuutiksi. Tosi hyvää!

Jälkkäriksi tein mokkamuffineja, joiden reseptin nappasin pääsiäisenä Me naisista. En kylläkään tehnyt ohjeen mukaista liköörikuorrutetta. Muutaman kuorrutin appelsiini-kuorrutteella, mutta nämä oli oikeastaan parempia ilman.

Mokkamuffinit 

175 g margariinia
200 g suklaata
3 tl pikakahvijauhetta
4 munaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

Sulata voi kattilassa. Paloittele suklaa joukkoon ja anna sulaa miedolla lämmöllä. Lisää kahvijauhe ja sekoita hyvin. Anna seoksen jäähtyä hetkï. Vatkaa muna ja sokeri kevyesti. Sekoita ne suklaaseokseen. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää seos taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinivuokiin. (Taikina on löysää, joten kannattaa käyttää muffinipeltiä.) Paista uunin alaosassa 175 asteessa n. 20 minuuttia. Muffinit saa jäädä keskeltä vähän tahmeiksi.

Myös Eemeli onnistui tänään yllättämään. Eemeli on poika, joka ei koskaan pienen ikänsä aikana ole ollut kovin kiinnostunut kirjoista, toisin kuin koko muu perhe. Tänään nuori mies istahti Aku Ankka kädessä sohvalle ja hiiskahtamatta "luki" koko lehden läpi. Näytti siltä, että jokainen kuva tuli tutkittua varsin tarkkaan läpi. Toivottavasti innostus lukemiseen nyt alkaisi viritä!