lauantai 27. elokuuta 2016

Omena, omena omenaomena



Naurakoon joka uskaltaa, mutta nyt alkaa omenahepuli viedä voiton. Olen puhki, väsynyt ja uupunut ja silmissä vilisee pelkkiä omenoita. Keräsin niitä tänään 8 tuntia (yksin!) ja välillä nauratti ja itketti yhtä aikaa! No, pidin toki ruokatauon ja pari kahvitaukoa. Nyt selkä on jumissa ja hauiksia särkee, mutta piha on siistitty... Kunnes huomenna herään ja löydän myrskyn pudottamat seuraavat 100 kg!

Meillä ei ole aiemmin ollut omenoita omasta takaa, joten me ei ollenkaan tajuttu, että mehustamoon pitäisi varata aika viikkoja etukäteen. Se siitä sitten tämän vuoden osalta, vaikka oltiin ajateltu, että suurin osa olisi mehustettu. Omenoita on monta sataa kiloa, niin eihän me mitenkään niistä omin avuin selvitä. Onneksi on olemassa some, jonka kautta laitoin sanaa kiirimään ja tänään onkin omenalahjoitusten hakijoita käynyt. Vielä huomenna ja maanantainakin tulee pari hakijaa, mutta ei tämä urakka vielä siihenkään pääty. Puut notkuu edelleen...

Syömisen ohessa pyöräytin pikaisen omenapiirakan tyylillä "kaikki kulhoon ja sekoitus". Meillä keittiötöiden jako menee niin, että minä tykkään kokata ja mies on kiinnostunut niistä laitteista mitä keittiöön voi hankkia. Tänään olin kyllä iloinen härpäkkeistä, joiden avulla piirakka valmistui melkein yhtä nopeasti kuin ajatus. Taikina hurrutti itsekseen sillä välin kun surautin omenoista kuoret ja kodat pois! Sitten vaan taikina vuokaan, omenat päälle sikin sokin, pintaan kanelia ja sokeria ja uuniin. Toimii!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti