Ei liukasta laskiaista eikä iloista lasta

Laskiaissunnuntain Hanki ja sydän tapahtumasta puuttui tänä vuonna hanki, vaikka aamupäivällä sitä kituliaasti satoikin. Sirkuskenttä oli ihan sula, mutta oli sinne pulkkamäki silti saatu tekolumesta rakennettua. Eemeliä kiukutti ihan kamalasti, kun leikit piti jättää kesken ja äiti pakotti lähtemään ulos. Kun päästiin sirkuskentälle, Eemeli kajautti täysin palkein: "MÄ EN OLE YHTÄÄN ILOINEN LAPSI!!!". Ja sitten suuttui vielä enemmän, kun me alettiin Mikan kanssa nauraa...

Onneksi näkemistä oli niin paljon, että iloton lapsikin sai muuta ajateltavaa. Ensimmäisenä me käytiin tutustumassa paloautoon. Vieressä olisi päässyt tähtäämään ja pudottamaan vesiletkulla palloja telineeltä ja Eemeli jonottikin aikansa, mutta kun oma vuoro tuli, ilmoitti topakasti, ettei tommoseen hommaan rupea. Onneksi arpaonni suosi ja kun voitettiin muumipussilakanat ja värityskirja, alkoi mieli piristyä. Kun vielä tankattiin vasta paistettuja vohveleita, alkoi iloton elämä olla takana.

Eemelin mielestä kaikkea oli kiva katsella, mutta tänään ei tehnyt mieli mihinkään kyytiin. Tarjolla olisi ollut pappamopon vetämiä kärryjä, koirien vetämiä vaunuja ja poniratsastusta hintaan 2,-/laji.

Huilin terassilla käytiin räntäsateesta huolimatta katsomassa Järvenpään teatterin Possuesitys. Vaikka paljon ei satanutkaan, penkit oli kuitenkin sen verran märkiä, että paikallaan istumisesta tuli kylmä. Meidän osalta laskiaisen vietto päättyi kotiin vaihtamaan kuivia vaatteita, vaikkei laskemaan päästykään.