Suussa sulava kinderpiirakka

Hui-jui! Melkein alkoi paniikki iskeä, kun en meinannut löytää aiemmin käyttämääni kinderpiirakan ohjetta. Vaan turhaan; onhan noita ohjeita pilvin pimein ja löytyi se tuttu ja turvallinenkin pienellä etsimisellä. Maitosuklaan ja valkosuklaan liitto on vaan niin herkullinen, etten muita suklaamunia syökään (uudenvuodenlupaus!) ja sama makupari toimii myös piirakassa. Vähän kuin mokkapalat ilman mokkaa ja valkosuklaalla täydennettynä. Nam! Pääsiäisen herkutteluputki huomioiden on varsin hyvä, että olen tänään joogan lisäksi käynyt jo kolmesti kävelyllä, kiitos mahtavan sään.

Aurinkoiset vapaapäivät on saaneet siirtymään aika lailla lomafiiliksiin. Ihan kuin tässä olisi pidempäänkin lomalla, kun lapsetkin on olleet poissa kotoa. Eilisilta menikin Mikan kanssa kaksin leffan ja irtokarkkien parissa. Uuuups! Sokerikiintiö alkaa pikkuhiljaa täyttyä, mutta pääsiäisen pyhinä en moisesta välitä. Vielä on lupa herkutella, mutta arkena saa taas sokeri jäädä.

Kinderpiirakkaa oli tänään leivottava, kun lapset palautui kotiin; toinen bileistä, toinen kummien luota kyläilemässä. Jatkossa ohjekin on niin hyvässä tallessa, ettei toiste tarvi hätäillä :D

Kinderpiirakka (pellillinen)

Pohja:
3 kananmunaa
3 dl sokeria
150 g margariinia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
2 dl maitoa
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon sulatettu margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Vaalea kreemi:
150 g margariinia
1 tl leivinjauhetta
5 dl tomusokeria
1 rkl vettä
Pehmitä huoneenlämpöinen margariini vatkaimella. Mausta vaniljasokerilla ja lisää tomusokeri erissä. Lisää lopuksi vesi ja vatkaa tasaiseksi. Levitä kreemi pohjalevyn päälle.

Suklaakuorrutus:
200 g maitosuklaata
50 g valkosuklaata
Sulata maitosuklaa mikrossa ja levitä jähmettyneen kreemin päälle. Sulata valkosuklaa mikrossa ja valuta tai pursota koristeeksi piirakkalevyn pinnalle.

Tää tahmaisen suklainen piirakka on vaan  niin hyvää, että puolivahingossa tulee syötä vähän liikaa. Saattaa olla, ettei varsinaisia kindermunia tämän jälkeen teekään mieli enää ollenkaan :)
Mutta hei, huomenna paistaa vielä aurinko ennen maanantaiksi ennustettuja lumisateita. Nautitaan siis auringosta, keväästä ja suklaasta. Ihanaa pääsiäistä!

-Hanna

Vuokasämpylät valkosipulilla

Aurinkoinen palmusunnuntai vetelee viimeisiään. Meillä ei enää nuorimmainenkaan lähtenyt virpomaan, paitsi viime hetken paniikissa kävi yhdessä naapurissa ja tuli onnellisena hymyillen takaisin: vitsaa vastaan oli palkkaa tullut. Selvästi pientä luopumisen tuskaa oli aistittavissa, kun yksi rakkaista lapsuuden perinteistä piti jättää pienemmille noidille ja velhoille.

Pääsiäisen kolkutellessa jo nurkan takana lisäsin sämpylöihinkin ripauksen pääsiäisen makuja. Ainakin mun mielestä valkosipuli ja rosmariini liittyy pääsiäiseen. Ja juusto nyt kuuluu jokaiseen juhlaan, niin kuin arkeenkin :D Sämpylöistä tuli aika hyviä, pitkälti tuon ihanan, pehmeän ja venyvän mozzarellan ansiosta. Ne täyttikin vatsaa mukavasti bataattikeiton lisänä.

2,5 dl vettä
25 g hiivaa
5 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl rosmariinia
0,5 dl öljyä
1 mozzarellapallo

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Lisää erissä jauhot ja kaurahiutaleet, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja on kimmoisaa. Anna kohota liinalla peitettynä puolisen tuntia.

Murskaa valkosipuli kippoon ja lisää rosmariini ja öljy.

Pyörittele taikinasta 6 sämpylää vuokaan ja voitele valkosipuli-öljyllä. Kaada loput öljyt mausteineen sämpylöiden päälle. Viipaloi mozzarella ja asettele viipaleet sämpylöiden väleihin. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.


Melkein sanoisin, että nämä onkin parhaimmillaan jonkun ruuan lisänä; varsinkin keiton. Valkosipuli ei välttämättä ainakaan mua esimerkiksi aamupalalla houkuttele :)

-Hanna

Muraaleja, graffiteja, seinämaalauksia; kannatan!

Meidän hoodeilla rakennetaan tällä hetkellä paljon uutta. Tosin myös puretaan vanhaa pois alta. Vanhan purkamisessa on yksi erityisen paljon mieltä ilostuttava juttu. Se on purkutaide! En ole pannut merkille, onko tämä nykyisin ihan normikäytäntö, että vanhoihin taloihin saa taiteilla ennen kuin rysähtää, mutta kyllä ainakin pitäisi olla. Niin paljon maalaukset ilahduttavat katukuvassa!

Selailin kännykästäni vanhoja kuvia ja ihailin kotikaupunkia viime kesänä piristänyttä katutaidetta. Nyt niistä suurin osa on jo poissa ja jäljellä on pelkkää betonipölyä purettujen talojen jäljiltä, mutta kivalta näytti edes sen hetken <3

Seinämaalaukset on iät ja ajat jakaneet mielipiteitä aika vahvistakin. Niitä on pidetty töhrimisenä ja sotkuna, mutta kuka tällaisia kuvia voisi pitää töhrynä? Nykyaikaisissa kuvissa näkyy kauneutta, herkyyttä, hauskuutta, väriä, kanannottoja, mutta ennen kaikkea taitoa! Asenneilmasto selvästi lämpenee maalausten suhteen, kun niitä nykyisin ilmaantuu katukuvaan enemmän ja enemmän ja ihan luvan kanssa. Minä tykkään!

Siemennäkkäriä rauhoittumiseen

Pari päivää on pitänyt pysytellä kotona turvonneen polven takia. Tai no, kotona ja kotona... Kolmena päivänä olen joutunut ramppaamaan lääkärissä. Kummallista touhua tämä nykyinen sairaanhoito, mutta kaikelle on syynsä. Kai. Tulipahan tuettua paikallisia takseja, kun en niitä yleensä käytä :)

Vaikeaa on ollut pysytellä kotona paikoillaan. Yleensä sairastaessa olen niin reporankana, etten mitään jaksaisikaan tehdä, mutta nyt vointi oli muuten hyvä, mutta jalka piti pitää levossa ja mieluiten koholla. Aurinko porotti ikkunan takana ja houkutteli ulos... ööh, no luistelemaan! Vaan enpä taida tänä talvena enää luistimia jalkaani vetää, olkoon sää mikä tahansa.

On siis pitänyt keksiä tekemistä paikoillaan istuen. Kudoin sukkaa, luin kirjan saippuan valmistuksesta, luin pinon lehtiä, päädyin harjoittelemaan makramen tekoa, ihastelin maljakossa kukkaan puhjennutta omenapuun oksaa, ihmettelin meditaatio-appin toimintaa... Ja sitten vasta tajusin, että se on LEIPOMINEN, joka rauhoittaa mut paikoilleen.

Siemennäkkärissä ei kauaa nokka tuhise, eikä tarvi seisoskella taikinaa vaivaamassa, joten se oli sopiva valinta. Valmista tuli nopeasti ja lopputulos oli mukavaa rouskuteltavaa loppujen lukemisten seuraksi. Tällä kertaa lisäsin taikinaan ruisjauhoja ja näkkäristä tulikin aika tummaa. Mutta ah, niin hyvää!

2 dl salaattisiemensekoitusta (Pirkka)
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl rypsiöljyä
2 dl kuumaa vettä
Pinnalle sormisuolaa halutessasi

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää öljy ja kiehautettu vesi. Anna taikinan seistä vartin verran. Levitä tasaiseksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle. Halutessasi ripottele vähän sormisuolaa pinnalle. Paista 150 asteessa n. 1,5 tuntia. Jäähdytä ritilän päällä.

Niin hullunkuriselta kuin se saattaa kuulostaakin, minua leipominen rentouttaa ja rauhoittaa. Eihän sillä ole väliä, mikä se juttu kullekin on, mutta se oma juttunsa kannattaa löytää. On se sitten meditaatio, lukeminen, juokseminen, puutarhanhoito, onkiminen tai mitä ikinä!

-Hanna

Itku pitkästä ilosta

Nyt ei naurata. Iloitsinko liikaa liikunnan ilosta ja hehkutin niitä hohtavia hankia? Onko tämä kohtalon tapa napauttaa ja näyttää, että ei pidä innostua liikaa? Tässä sitä nyt istun koipi oikosenaan tyynyillä tuettuna ja anelen palveluksia perheeltä. Polvea särkee kipulääkkeestä huolimatta niin paljon, että julkaisukelvotonta tekstiä sinkoilee kielen päällä.

Että mitäkö kävi? Lähdin yksikseni järven jäälle nauttimaan viimeisistä luistelukeleistä. Luistin kulki ja hyvällä fiiliksellä pistin sitten menemään ihan kunnon vauhtia. Yht'äkkiä kolmen kilometrin jälkeen luistimen kärki tökkäsi johonkin ja tein valtaisan ilmalennon jäälle! Refleksinomaisesti sitä näköjään suojaa päätään kun tietää, että kohta mätkähtää kovalle alustalle. Liukuessani rymähdyksen jälkeen vatsallani pitkin jäätä ehdin jo huokaista helpotuksesta, ettei käynyt kuinkaan: pää ei saanut tälliä. Pääsin itse ylös ja pikkuhiljaa jatkoin matkaa. Huomasin kyllä heti, että oikea ranne alkoi mustua ja kyynärpäitä ja polvea kivistää, mutta pakkohan sieltä keskeltä järveä oli poiskin tulla.

Kotiin päästyä alkoi mustua jo muutakin kuin ranne ja lisäksi polvi alkoi turvota. Muutaman tunnin seurailin tilannetta, mutta kun turpoaminen jatkui eikä kävely enää onnistunut, oli lähdettävä lääkäriin. Pahoja vaurioita ei ole, mutta röntgenissä vielä varmistetaan polvilumpion tilanne. Lääkäri varoitteli, että pariin päivään en tuolla polvella kävele ja seuraavan vuorokauden aikana kipu vielä lisääntyy. Ellei turvotus ala laskea, tyhjennetään huomenna nestettä neulalla pois. Paitsi jos multa kysytään, niin neulat pidetään kaukana, kiitos vaan!

Nyt ottaa päähän aika raskaasti. Mutta toisaalta olen ihan hirveän kiitollinen, kun katselen tuota sinisen kirjavaa rannettani. Jos oikea ranne olisi murtunut, olisi asiat paljon huonommalla tolalla. En halua edes ajatella, mitä siitä olisi seurannut. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt otan iisisti ja nuolen haavojani.

Ja ehkä maistan vielä vähän tuota eiliseksi jälkiruuaksi tekemääni piirasta, josta ei tullut ihan sitä mitä piti. Suklainen pohja onnistui, suklainen kuorrutus onnistui, mutta kinuskitäyte siellä välissä ei tyytynyt osaansa, vaan halusi valua näkösälle. Makuun se ei vaikuttanut, mutta ulkonäkö on ehkä vähän koominen. Sitä paitsi piiras on niin ällömakea, että toista kertaa en tätä edes yritä, joten jääköön epäonninen reseptikin unholaan.

Toivottavasti muiden viikonloppu on sujunut onnekkaammissa merkeissä. Muistakaa olla varovaisia ulkona liikkuessanne; sitä liukasta jäätä kun on nyt kadut ja parkkipaikat täynnä! Kivaa seuraavaa viikkoa!

-Hanna

Lauantain parhaat: liikuntaa, lohta ja lehtikaalia

Samoissa aurinkoisissa tunnelmissa mennään nyt, kuin viikko sittenkin. Valoa hehkuva hanki houkuttelee viettämään aikaa ulkona aina kun mahdollista. Perjantaina lähdin työpäivän jälkeen hiihtämään (tai kuvittelin lähteväni), mutta se yritys ei mennyt ihan putkeen. Torstain kova tuuli oli tiputellut metsässä kulkevalle ladulle niin paljon neulasia, ettei hiihtämisestä tullut mitään. Jäinen latu luisti, mutta havut sai sukset tökkimään niin, että meno alkoi tuntua jo melkein vaaralliselta, kun joka toisella potkulla meinasin tuiskahtaa nenälleni. Luovutinkin sitten jo puolen kilometrin jälkeen ja hiihtäminen vaihtui suksien ulkoilutukseksi kantaen. Eipä siinä, käyhän se ulkoilu niinkin :D

Lauantai sujuikin sitten jo letkeämmin aloittaen pitkällä aamiaisella ja joogalla. Välilevyn repeämisestä aiheutunut kehon toispuoleisuus tulee eniten ilmi juuri joogassa. Vasemmalla jalalla en meinaa pysyä tasapainossa ja monissa liikkeissä vasemman jalan lihaksia jo polttelee, kun taas oikealla puolella ei tunnu vielä mitään. Kummallisella tavalla tunnen kuitenkin olevani tilanteen herra eniten juuri silloin kun hahmotan tarkasti heikon kohdan. Silloin tiedän myös miten tapella vastaan! Ja täältähän pesee kaiken kärvistelyn jälkeen :)

Sinnikkäästi suoritetun joogasession jälkeen päästiinkin sitten tositoimiin, eli nauttimaan siitä auringosta. Järven jäällä oli upeaa kulkea, kun koko maailma näytti hohkaavan taivaan sinistä. Ja se hankikanto... Mika pitää mua ihan pimahtaneena eikä voi olla ihmettelemättä ääneen mitä mä hankikannossa hehkutan, mutta musta se vaan on upeaa! Vähän kuin voisi kävellä vettenpäällä! Ja niinhän järvellä tänään pystyikin. Aurattuja reittejä ei tarvinut seurailla, kun hankikannon ansiosta koko järvi oli yhtä suurta mahdollisuutta rannasta rantaan. Tuli samalla tsekattua myös luistelureitin ja latujen kunto ja hyvältä näytti edelleen. Ulkoilua on tiedossa siis myös huomiselle.

Koska virtaa on pitänyt riittää liikkumiseen, ei ole tehnyt mieli syödä raskaasti. Tänään nautittiinkin kohtuullisen kevyesti lohta ja lehtikaalia. Se oli oikeastaan vähän sattuman kauppaa, kun mietin mitä kaapista löytyisi lohen kaveriksi. Sitruuna ja lehtikaali olikin sitten varsin herkulliset seuralaiset kalan kanssa.

Sitruunainen uunilohi ja lehtikaali

Kirjolohi file
1/2 sitruuna
1 dl yrttikermaa
Suolaa
Mustapippuria
Lehtikaalia
1/2 dl rypsiöljyä

Nypi kalasta ruodot ja nosta uunivuokaan. Purista pintaan puolikkaan sitruunan mehu. Mausta suolalla, pippurilla ja raastetulla sitruunankuorella. Lorauta kermaa päälle. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Huuhdo sillä välin 4-5 isoa kaalinlehteä ja revi pieniksi paloiksi. Kaada rypsiöljy kulhoon, mausta suolalla ja pyörittele kaalisilppu öljyssä. Nosta lehtikaali kalan kanssa uunivuokaan paistoajan lopussa 10 minuutiksi. Kevyttä, hyvää ja helppoa!

Loistavaa loppuviikkoa ja nautitaan elämän pienistä iloista <3

Ruokaisa couscous-salaatti ja talven tunnelmointia

En malttaisi millään päästää irti talvesta. Ennen matkalle lähtöä pelkäsin hirveästi, että takaisin tullessa talvi on ohi ja lumet sulaneet. Onneksi niin ei ollut! Kireänä paukkuva pakkanenkaan ei palatessa haitannut, kun päällimmäisenä mielessä oli helpotus ja ilo siitä, että saa vielä nauttia parhaimmista talvikeleistä. Sillä sitähän helmi-maaliskuu hyvällä tuurilla on! Parasta talvea! Kun valo lisääntyy, hanki hohtaa, linnut livertää ja aurinko alkaa lämmittää. Luopumisen tuska kauhistuttaa ja yritän tankata varastoon pakkaskelejä. Ei voi tietää montako vuotta taas vierähtää, ennen kuin seuraavan kerran lumi riittää hiihtämiseen ja pulkkamäkeen tai järven jää kantaa luistelijaa.

Ulkona liikkuminen ja valon lisääntyminen on saanut ruokavalionkin kevenemään ihan huomaamatta.  Jos pimeät illat ja joulun läheisyys sai rapistelemaan suklaalevyn kääreitä, on kevät saanut keräilemään kaupasta värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia. Ruokaisa couscous-salaatti olikin mukavan täyttävä mutta keveä lisäke sunnuntain lounaalle siinä jääretken ja hiihtolenkin välissä.

1 dl couscousta
1 dl vettä
Ripaus suolaa

1/2 punasipuli
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl appelsiinimehua
Ripaus sokeria

Pehtoorinsalaattia
Puolikas paprika
Kirsikkatomaatteja
1 Apetinan feta-oliivi snackpack

Kiehauta vesi, nosta kattila liedeltä ja lisää suola ja couscous. Sekoita ja anna hautua kypsäksi kannen  alla n. 6 minuuttia. Sekoita uudelleen ja jäähdytä.

Leikkaa puolikas sipuli ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon. Kaada päälle öljy, appelsiinimehu ja sokeri ja sekoita. Jätä marinoitumaan.

Revi salaatit ja pilko paprikat ja tomaatit salaattikulhoon. Sekoita mukaan kypsä couscous ja marinoituneet sipuliviipaleet.