Siemennäkkäriä rauhoittumiseen

Pari päivää on pitänyt pysytellä kotona turvonneen polven takia. Tai no, kotona ja kotona... Kolmena päivänä olen joutunut ramppaamaan lääkärissä. Kummallista touhua tämä nykyinen sairaanhoito, mutta kaikelle on syynsä. Kai. Tulipahan tuettua paikallisia takseja, kun en niitä yleensä käytä :)

Vaikeaa on ollut pysytellä kotona paikoillaan. Yleensä sairastaessa olen niin reporankana, etten mitään jaksaisikaan tehdä, mutta nyt vointi oli muuten hyvä, mutta jalka piti pitää levossa ja mieluiten koholla. Aurinko porotti ikkunan takana ja houkutteli ulos... ööh, no luistelemaan! Vaan enpä taida tänä talvena enää luistimia jalkaani vetää, olkoon sää mikä tahansa.

On siis pitänyt keksiä tekemistä paikoillaan istuen. Kudoin sukkaa, luin kirjan saippuan valmistuksesta, luin pinon lehtiä, päädyin harjoittelemaan makramen tekoa, ihastelin maljakossa kukkaan puhjennutta omenapuun oksaa, ihmettelin meditaatio-appin toimintaa... Ja sitten vasta tajusin, että se on LEIPOMINEN, joka rauhoittaa mut paikoilleen.

Siemennäkkärissä ei kauaa nokka tuhise, eikä tarvi seisoskella taikinaa vaivaamassa, joten se oli sopiva valinta. Valmista tuli nopeasti ja lopputulos oli mukavaa rouskuteltavaa loppujen lukemisten seuraksi. Tällä kertaa lisäsin taikinaan ruisjauhoja ja näkkäristä tulikin aika tummaa. Mutta ah, niin hyvää!

2 dl salaattisiemensekoitusta (Pirkka)
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl rypsiöljyä
2 dl kuumaa vettä
Pinnalle sormisuolaa halutessasi

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää öljy ja kiehautettu vesi. Anna taikinan seistä vartin verran. Levitä tasaiseksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle. Halutessasi ripottele vähän sormisuolaa pinnalle. Paista 150 asteessa n. 1,5 tuntia. Jäähdytä ritilän päällä.

Niin hullunkuriselta kuin se saattaa kuulostaakin, minua leipominen rentouttaa ja rauhoittaa. Eihän sillä ole väliä, mikä se juttu kullekin on, mutta se oma juttunsa kannattaa löytää. On se sitten meditaatio, lukeminen, juokseminen, puutarhanhoito, onkiminen tai mitä ikinä!

-Hanna