Se on Miun!

Ihana Miun mekko tuntui heti jotenkin omalta. (Vai pitääkö sanoa Miunin? Mie haluun sanoa Miun!) Mekko on jotenkin justiinsa oikean kokoinen. Kerrankin voi sanoa, että ihan kuin mulle tehty! Kaikki saumat ja leikkaukset menee ihan niin kuin mitat olis otettu multa. Ihanaa käyttää sellaista vaatetta! Ja tämänkin nappasin Vaatepuusta lainaan sovittamatta! Kyllä vaatelainaamo vaan on ihan parasta❤️

Alan olla aika taitava valitsemaan itselle istuvia vaatteita ilman sovitusta. Jotenkin se pukukopissa äheltäminen on alkanut tuntua niin tympeältä, etten viitsi vaatekaupoissa juuri edes käydä. Vaatepuusta kun voi hakea vaihtelua päällensä vaikka viikottain ja jos ei ole sopiva, sen kun vien takaisin ja otan jotain kivempaa tilalle. Ihan loistavaa! Tietysti sielläkin saa sovittaa, mutta itse sovitan mielummin kotona omassa rauhassa.

Olen kuitenkin päättänyt, että kaikkea mitä lainaan myös käytän, ainakin kerran! Joskus vaate ei tunnu ollenkaan omalta ja silloin tuttavuus jää kertalainaukseksi. Joskus taas kohdalle osuu niitä "omia", joista sitten tulee kestosuosikkeja ja niitä tulee lainattua aina kun osutaan Vaatepuuhun yhtä aikaa :)

Alussa harkitsin useammin kivan vaatteen hankkimista omaksi. Enää en juurikaan. Nautin siitä, ettei vaatekaappiin kerry mitään turhakkeita roikkumaan. Mun ajatusmaailmassa nimittäin melkein jokainen vaate muuttuu turhakkeeksi, kun se on aikansa roikkunut omassa kaapissa. Mukavampaa on, että vaatteet on käytössä ja kun johonkin kyllästyy, se voi jollekin muulle olla juuri sen hetken The Vaate. Kätevää ja ekologista!

Ja nuo sukkahousut sitten! Mika inhoaa niiden keltaista väriä, lapset sanoo mua Simpsonien mutsiksi ja minä hymyilen hiljaa ja ajattelen auringonkukkia :D Ajatelkoot muut mitä tykkäävät!

Syksyinen valkosuklaa-juustokakku

Syyskuun taitteessa meillä juhlitaan synttäreitä. Emppu täytti jo 9 vuotta ja pikkulapsiaika on nyt lopullisesti ohi. Empun osalta se on ollut ohi jo aikaa sitten, mutta nyt totuus on kirkastunut myös täällä äidin päässä. Toisaalta haikeaa, toisaalta ihan mahtavaa!

Synttäripäivä oli aurinkoinen ja lämmin, täynnä iloa, jälleennäkemisiä ja pientä herkuttelua juhlapäivän kunniaksi! Synttärisankarin herkkua on valkosuklaa ja siksipä synttärikakku sisälsi sitä. Valkosuklaan makuinen juustokakku mangokiilteellä teki hyvin kauppansa myös muille. Tätä herkkua en voi väittää terveelliseksi enää millään keinolla, niin kuin niitä, joihin olen lisännyt reilusti porkkanaraastetta. Sokeria ei kuitenkaan tuon suklaan lisäksi ole kuin 2 tl. Eli kakussahan on melkein pelkästään rahkaa, tuorejuustoa ja hedelmää!😇 No ei vaiskaan, eikä lasten syntymäpäivillä kuulu kaloreita laskeakaan. Kakku on hyvää, eikä ollenkaan liian makeaa, kun ei sitä lisättyä sokeria juurikaan ole.

Valkosuklaa-juustokakku

Pohja:

200 g Digestive keksejä

70 g margariinia

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g rahkaa

220 g valkosuklaata

5 dl vispikermaa

2 tl vanilljasokeria

5 liivatelehteä

Kiille:

250 g mangososetta

1 dl hedelmä-tuoremehua

4 liivatelehteä

Pohja: Sulata margariini ja murskaa keksit hienoksi muruksi. Sekoita keskenään ja tasoita irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka, tuorejuusto ja sulatettu suklaa. Lisää vaniljasokeri. Kuumenna tilkka mehua ja liuota liivatelehdet siihen. Kaada ohuena nauhana seokseen. Kaada täyte vuokaan ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Kiille: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita mangososeen joukkoon mehu. Kiehauta taas tilkka mehua ja liuota liivatelehdet siihen. Kaada ohuena nauhana mangososeen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kaada vuokaan täytteen päälle ja nosta taas jääkaappiin jähmettymään.

Koristele hyytynyt kakku haluamallasi tavalla.

Porkkanakakku-pannari

Porkkanat on pop! Vasta vähän aikaa sitten sekoitin porkkanaraastetta puuroon, nyt on sitten vuorossa pannukakku. Ohje ei ole oma, mutta kun näin sen K Ruoka-lehdessä, tiesin heti, että testiin menee. Kannatti! Rakastan tämän pannukakun syksyisen mausteista makua! Tämä maistui mukisematta lapsillekin, vaikka ne yleensä haluaa tuttua ja turvallista ja näyttivät kauhistuneilta, kun kerroin laittavani pannariin porkkanaraastetta. Ja eikös sillä verukkeella pannaria voi pitää melkein terveellisenä? Eihän siihen laiteta sokeriakaan kuin nimeksi!

Pakko tallettaa ohje muistiin, ettei unohdu tehdä toistekin:

4 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

1 l maitoa

2 dl porkkanaraastetta

50 g margariinia

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

2 tl kanelia

2 tl inkivääriä

1 tl kardemummaa

Sekoita munat ja jauhot. Lisää maito vähitellen ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää porkkanaraaste, sula margariini, sokeri, suola ja mausteet.

Paista pannaria 200 asteessa n. puoli tuntia.

Leikkaa paloiksi ja nauti! K Ruoka-lehdessä oli lisäksi ohje tuorejuustovaahtoon, mutta itse sekoitin kermavaahtoa ja creme fraichea. Vaahdon lisäksi lorautin päälle vaahterasiirappia ja rouhittuja saksanpähkinöitä. Ihan hitsin hyvää!!!

Sen verran täytyy vielä vinkata, että kannatta suosiolla ottaa käyttöön tarpeeksi ISO kulho taikinaa tehdessä. Mä käytin mun normikulhoa, johon yleensä mahtuu mitä vaan, mutta en tiedä miten tässä näin kävi:

Mutta mitäs pienistä. Rapatessa roiskuu ja lopputulos oli niin herkullinen, ettei pieni siivousoperaatiokaan haitannut. Makoisan mausteisia ja kuulaan kirkkaita syyspäiviä odotellen!

-Hanna

Rocky road, Kaunotar ja Hirviö

Silloin kun vietetään lasten kanssa leffailtaa, tarvitaan makeita herkkuja! Usein irtokarkit ja/tai suklaa on helpoin vaihtoehto, mutta joskus se vaan on liian... perussettiä. Australian lahja herkkuhanureille on ehdottomasti rocky road, jossa saakin sitten samassa paketissa suklaat, karkit ja pähkinät. Ja ainahan voi soveltaa ja sekoitella sulan suklaan joukkoon mitä mieli sattuu tekemään.

Mun reseptikin vaihtelee vähän sen mukaan, mitä kaapista milloinkin sattuu löytymään. Tällä kertaa näitä:

200 g Fazerin sinistä

Kourallinen vaahtokarkkeja

1 dl suolapähkinöitä

1 dl suklaamuroja

0,5 dl rusinoita

Paloittele suklaa ja sulata mikrossa. Paloittele vaahtokarkit. Sekoita suklaasulan joukkoon pähkinät, rusinat ja vaahtokarkit (jätä muutama koristeeksi).

Levitä seos leivinpaperilla vuorattuun kapeaan vuokaan ja ripottele koristeet päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa jähmettyneenä kuutioiksi.

On se vaan niin hyvää ja rouskuvaa ja taltuttaa makean himon taatusti!

Kun suklaapalat oli jähmettyneet sopivasti, päästiin katsomaan illan leffa. Disneyn Kaunotar ja hirviö oli yhteistuumin sovittu katsottavaksi, vaikka se ei teinipoikien leffamaun top 10:een sijoitukaan. Arvelin jo, että saadaan katsoa elokuva Eemelin kanssa kaksin, kun Santtu alkoi tuskailla jo ensimmäisen 5 minuutin aikana. -Mä en kestä tätä laulamista! -Miksi Disneyn leffat on aina tälläsiä? -Eikö noi vois vaan puhua normaalisti!?!? Melkein muakin alkoi jo ärsyttää se loilottaminen, mutta olihan leffa kuitenkin hyvä ja laulamiseenkin tottui. Lopulta leffa oli niin hyvä, että Santtukaan ei malttanut jättää sitä kesken. Osittain taisi olla kyse jostain lapsuuden nostalgiasta: tarina oli tuttu satujen ja vanhan piirrosversion ansiosta. Ja olihan se piirretty aikanaan huikea: ensimmäinen piirretty ikinä, joka oli Oscar-gaalassa ehdolla parhaaksi elokuvaksi.

Kyllä noista Disneyn piirretyistä on varmaan kaikilla muistoja lapsuudesta ja nostalgia kohottaa ne sitten arvoasteikossa ihan omalle tasolleen. Itse olen rakastanut Disneyn animaatioita aina; ja ehdottomasti animaatioita enemmän kuin oikeita filmatisointeja. Mutta kyllä vaan nämä vanhoihin satuihin perustuvat leffat on nähtävä, näköjään iästä viis ❤️

KokoNainen, minäkö?

"...ja siihen sinä olet lupautunut malliksi. Iso kiitos!"

-Mitääääh! Malliksi? En ole luvannut! Mitä mitä MITÄ?!?!

Harvoin tulee vastattua sähköpostiin ääneen huutamalla, mutta kerta se on ensimmäinenkin😄 Sana "malli" aiheutti välittömästi kauhua ja hermostunutta sähköpostin pläräämistä, että mihin ihmeeseen mä suostuinkaan, kun omasta mielestäni lupasin vaan laittaa mekon päälle ja vastata pariin kysymykseen. No, samasta asiasta oli kyse, mun ajatus malleilusta oli vaan niin pikkusievä ja sliipattu, että siihen kuvaan en saanut itseäni mahtumaan millään.

Hommahan lähti liikkeelle enneagrammista, siis siitä persoonallisuustyyppien luokittelusta yhdeksään eri päätyyppiin. Olen törmännyt aiheeseen muutaman kerran aiemminkin ja pidin sitä tosi kiinnostavana. Kun Vaatepuusta sitten tuli viesti, jossa pyydettiin tekemään testi, määrittelemään oma tyyppinsä ja tulemaan KokoNainen tapahtumaan kertomaan lyhyesti omasta persoonallisuustyypistään, innostuin heti! Mutta se oman 6-tyyppini epäileväinen ja pohdiskeleva puoli puski pintaan, enkä ilmoittautunut. Ja niin kävi varmaan kaikille muillekin 6-tyypeille, koska kukaan meistä ei ilmoittautunut. Koska kaikkeahan voi sattua ja onkohan se nyt ollenkaan viisasta kuitenkaan ja mitäs jos sittenkin...😄

Vasta toisella kyselykierroksella vastasin ja eilen oli aika lunastaa lupaus Studio 123:n estradilla. Yleensä pidän kauhistuttavana yleisön eteen joutumista, mutta eilen en jännittänyt yhtään. Ensinnäkin on helppo olla, kun päällä on upea vaate: eilen se oli Vaatepuusta lainattu Katri Niskasen petrolin sininen shoulder dress. (Kuvassa en siis tosiaankaan ole minä! Kuva on napattu netistä, kun en niissä tohinoissa ehtinyt saada itsestäni yhtään kuvaa ja mekko kyllä ansaitsee päästä näytille. Täälläkin!) Toiseksi rinnalla oli kahdeksan ihanaa naista ihan samassa veneessä❤️. Ja kolmanneksi aihe oli niin mielenkiintoinen ja Sari Hämäläinen kouluttajana niin hauska, rento ja mukaansatempaava, etten ehtinyt edes ajatella olevani jotenkin esiintymässä. Eli todellakin vedin vaan mekon päälle ja vastasin kun kysyttiin 😂

KokoNainen luennon aikana saatiin tietoa itsetuntemuksesta ja opittiin ymmärtämään toisten ihmisten täysin erilaisia lähestymistapoja asioihin. Samalla nähtiin kotimaisia design-vaatteita meidän tavallisten käyttäjien päällä ja kuultiin mitä erilaisempia syitä siihen, miksi vaatelainaamon jäsenyys on niin siistiä❤️ Ja lopuksi vielä ihana elokuvaelämys: Ranskalaista häähumua. Jos jollain on näkemättä, suosittelen katsomaan. Mun mielestä parhaita leffoja on ne, jotka saa nauramaan ääneen ja tirauttamaan  muutaman kyyneleen. Tämä teki molemmat! Ihana hyvänmielen elokuva!

Lähiaikoina pääsen aloittamaan myös Sarin Toimiva arki - itsensä johtamisen verkkovalmennuksen. Odotan mielenkinnolla!

Suklainen porkkanakakkupuuro

Porkkanakakkupuuro oli kuulemma edellisvuoden somehittejä. Multa se syystä tai toisesta meni silloin ohi, mutta nyt inspiroiduin porkkanasta, kun raastan sitä hammasvaivaiselle Romeolle. Kokeilin soveltaa puurosta suklaisen version laittamalla nesteeksi suklaan makuista soijamaitoa. Meidän miesväki on tykästynyt suklaamannapuuroon, joka mun mielestä on vähän ällöä. Arvelin, että josko tämä terveellinen versio voisi upota meille kaikille, mutta kokeilumielessä tein ensin vain kahdelle riittävän annoksen.

2 dl porkkanaraastetta
2 dl kaurahiutaleita
5 dl suklaista soijamaitoa
0,5 dl rusinoita
0,5 tl kanelia
1 rkl hunajaa

Sekoita porkkanaraaste, kaurahiutaleet ja rusinat keskenään. Lisää puolet soijamaidosta ja jätä suljettuun purkkiin jääkaappiin päiväksi.

Kaada seos kattilaan ja lisää loput nesteet. Mausta kanelilla ja hunajalla. Keitä puuroa pienellä lämmöllä n. 10 minuuttia kunnes kaurahiutaleet kypsyvät.

Pinnalle ripottelin vielä muutaman rusinan ja mustikan sekä himppusen kaurahiutaleita. Marjat tuntui sopivan mukaan oikein hyvin, mutta varmasti myös pähkinät olisi loistava lisä.

Tuo annoksen tekeminen kahdelle osoittautui oikeaksi ratkaisuksi: kumpikaan poika ei suostunut edes maistamaan! Ulkonäkö ilmeisesti oli sen verran epämääräinen :D Mika sitä vastoin söi mukisematta ja itse tykästyin saman tien. Eikä ihme, sillä tässä puurossahan yhdistyy kaksi asiaa, joita ruokavaliooni kaipaan: terveellisyys ja suklaa! Nam nam!

Punaherukoiden parissa

Vetkutin melkein liian pitkälle ennen kuin ryhdyin tositoimiin herukoiden kanssa. Tähän saakka olin poiminut niitä vain suoraan käyttöön: vispipuuroon, kiisseliin ja juustokakun koristeeksi. Tänään ryhdistäydyin ennen kuin marjat tippuu pensaista. Puin punaisen sadetakkini ja pujahdin pensaiden väliin. Lievä punahilkkafiilishän siitä tuli. Ja mitä terapiaa! Kirkkaan punaisina hehkuvat marjat, pilvien läpi pilkistelevä aurinko ja omenapuiden lehdillä hiljalleen ripsivät sadepisarat, niin rauhoittavaa❤️ Ja se loppukesän pehmeä lämpö! Mikä onkaan ihanampaa kuin kesäsade, joka on niin lämmin, että ulkona pärjää hyvin paljain säärin. Rakastan iholla lämpimänä helmeileviä sadepisaroita ja kosteudesta pörhisteleviä hiuksia 😊

Marjapensaat alkoi tyhjentyä hyvää vauhtia. Paikalle ilmaantunut poiminta-apu ja juttuseura edisti asiaa mukavasti. Tänään keitin ensimmäisen maijallisen mehua. Operaatio saa jatkoa huomenna. Vihanneskuivuri jää yöksi puhisemaan sisällään annos punaista kesän satoa. En ole koskaan ennen kuivannut marjoja, mutta aina voi kokeilla. Hyvällä onnella Romeolle riittää kuivattuja marjoja pitkäksi aikaa. Ja vielä paremmalla tuurilla seuraavaksi valmistuu granolaa, jonka seassa on oman pihan marjasatoa. No, vielä en siitä intoile, aamu näyttää mitä kuivurista löytyy.

Oi elokuu, olet paras!❤️