Ihana karmiva Halloween

Mun ihana pieni haamulapseni nautti Vanhiksen halloweenista täysin siemauksin! Karkin etsinnästä, silmämunien syömisestä ja hauskan karmivasta tunnelmasta. Lapsen ilo on lopulta niin pienen vaivan takana. Ja oikeastaan meidän aikuistenkin. Me isot vaan usein luullaan, että pitäisi olla jotain ihmeellisen hienoa, vaikka lopulta hyviin hetkiin vaaditaan aika vähän.

Tänään ihanan karmivaan tunnelmaan päästiin hienon ympäristön, kivojen koristeiden ja ystävällisten ihmisten ansiosta. Niin ja pullan tuoksun! Huomasin tänään, että tuoreen pullan ja kanelin tuoksu sopii juhlaan kuin juhlaan; se kuuluu juhannukseen ja jouluun ja näköjään myös halloweeniin. Me ollaan ihan fiiliksissä päivän touhuista! Eikä aiota lopettaa halloweeniä vielä...!

Ikävä

"Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?  Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?"

Niin tutut sanat vuosien takaa ja yht'äkkiä tajusin, etten koskaan ole kuullut mitä Pave Maijasen Ikävä-kappaleessa sanotaan. Siinä kerrotaankin ohi menneestä elämästä ja toteuttamatta jääneistä haaveista. Ihan järkyttävän surullinen ja koskettava tarina. Kun se aukeaa, ei enää käsitä miten ei ole aiemmin ymmärtänyt sen sisältöä.

"Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee ettet huomaakaan? Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista et koskaan saanut otettakaan."

Kenellekään ei saisi käydä niin. Omien unelmien ja tavoitteiden toteuttamista ei saa jatkuvasti lykätä pidemmälle tulevaisuuteen tai lopulta havahtuu päivään, jolloin on liian myöhäistä. Jos huomaa odottaneensa turhaan ja haaveilleensa tyhjästä, saattaa tuntea elämänsäkin turhaksi ja arvottomaksi. Silloin vaihtoehdot on vähissä. Voi joko masentua tai voi tarkistaa haaveensa uudelleen ja miettiä onko sittenkin onnellinen, vaikka käytännössä valitsikin jotain muuta kuin haaveidensa toteuttamisen. Ehkä ne haaveet olikin jo matkan varrella muuttuneet, mutta sitä ei ole tietoisesti tullut ajatelleeksi. Joskus voi olla oikein hyvästellä joku haave ja todeta, ettei sen saavuttaminen ollutkaan tärkeää. Tilalle on voinut tulla jotain merkityksellisempää ja kauniimpaa.

Liian usein ihmiset elää sitku-elämää: sit ku on rahaa, sit ku lapset on isoja, sit ku on loma, sit ku on töitä, sit ku sitä ja tätä. Unelmointi on hienoa, eikä kaikki unelmat ole edes tarkoitettu toteutettaviksi. Välillä voi vaan hetkeksi paeta pilvilinnaansa tietäen ettei koskaan edes halua sen muuttuvan todeksi. Kaikista haaveistaan ei kuitenkaan saa luopua tai elämä ajaa ohi ja jää tyhjin käsin.

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään mitä oikeasti haluaa. Haluaako enää sitä, mitä on uskonut haluavansa. On hyvä nauttia tästä hetkestä. On hyvä miettiä mistä nauttisi huomenna ja kulkea sitä kohti. Joskus on hyvä jättää täyttämättä muiden odotukset, jos ne ei tunnu oikeilta. On turha täyttää niitä, jos se johtaa omien tarpeiden hylkäämiseen ja pahimmillaan katkeruuteen.

"Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan..."

Tähän on todettava: mene ja etsi se paikka!!! Jos jäät odottamaan oikeaa hetkeä, olet jo väärällä reitillä; suunnan voit muuttaa vain sinä.

Ruumis jätesäkissä

Olen pussittanut tänä iltana koulun halloween-diskoa varten 53 pussia popcornia. Ja tietenkin ne piti ensin poksutella. Väsyttää. Parikymmentä pussillista odottaa vielä pussitusta. Saavat odottaa huomiseen...

Kesken popcorn urakan päätin kokeilla millaisen jätesäkki-ruumiin saisin aikaiseksi. Inhan idean olen pongannut joskus Pinterestistä ja se oli jäänyt mieleen muhimaan ja odottamaan sopivaa hetkeä toteutukselle... Koulun halloween juhlien kammokujalle se on varmaan ihan sopivaa rekvisiittaa. Ruumista tehdessä mua nauratti lopulta niin paljon, että lapset tuli kysymään itkenkö mä. Ennen jätesäkkiin laittamista vartalo alkoi näyttää niin oikealta, etten meinannut enää uskaltaa koskea siihen...

Hienohan siitä tuli; mun hienoin askartelu pitkään aikaan! Tarvikkeet "ruumiiseen" löytyy kotoa keneltä tahansa. Vartalona on tyyny ja jalkoina farkut, jonka lahkeisiin työnsin löyhästi rullatut kylpypyyhkeet. Tyynylle puin hupparin, jonka hihoihin laitoin myös pyyherullat. Pää on pallo, jonka laitoin t-paidan sisään ja paidan helmat työnsin hupparin kaula-aukosta sisään, jotta pää pysyy paikoillaan. On se kyllä hieno. Mun tekisi niin mieli nostaa se auton takapenkille huomiseksi ja odottaa huomaisiko kukaan sitä työpaikan parkkipaikalla!

Hui kauhistus!

Eemelillä ei ole koskaan ennen ollut juuri häntä varten ostettua halloween-asua. Aina tarvittaessa kaapista on kaivettu esiin jotain isoveljelle pieneksi jäänyttä. Nyt haave toteutui ja poika pääsi valitsemaan ihan oman puvun! Mustia kaapuja on ilmeisesti käytetty tarpeeksi, kun valinta osui valkoiseen luurakohaamuun. Onhan se ihanan karmaiseva! Alkavalla viikolla onkin tiedossa niin paljon halloween-hulinaa, että puvulle todella tulee käyttöä. Saa nähdä montako käyttökertaa se säilyy valkoisena. Hih!

Vanhankylänniemi

Jos Järvenpään liepeiltä etsii mukavaa ulkoilupaikkaa, suosittelen ehdottomasti käymään Vanhankylänniemessä. Maisemat on kauniit varsinkin näin syksyisin ruskan aikaan. Järven rannoilla on mukava käydä kävelyllä, lapsille löytyy pieni leikkipaikka ja isommille frisbeegolf-rata. Lapsia jaksaa kiinnostaa myös aitauksessaan laiduntavat lampaat, jotka tosin ovat varmaan pikapuoliin muuttamassa talveksi sisätiloihin.

Jos nälkä tai jano yllättää, vanhassa kartanorakennuksessa palveleva kahvila-ravintola Uusi Vanhis on viihtyisä pistäytymispaikka. Kesäaikaan myös aurinkoinen terassi järvimaisemineen houkuttaa istumaan hetkeksi. Ja toki kesäisin on käytössä uimaranta. Rohkelilot pääsee kyllä uimaan talvisinkin, jos avanto houkuttaa. Rantasaunasta pääsee pulahtamaan hyiseen veteen se ken uskaltaa! Järvenpään ladun sivuilta kannattaa tarkistaa ajat, jolloin sauna on lämpimänä. Nyt myös Järvenpään käsintekijät on muuttanut majapaikkansa Vanhikseen: yläpytingissä myydään paikallisten tekemiä käsitöitä.

Niin kuin kuvistä huomaa, me tyydyttiin tällä kertaa ihan puhtaasi ulkoiluun; kiipeiltiin kaatuneissa puissa ja käveltiin rannalla auringon alkaessa laskea. Ensi kerralla voisikin taas nauttia myös kahvilan antimista.

Keltainen keittiö?

Toinen askel kohti uutta keittiötä on otettu ; erilaisista keittiöhaaveista huolimatta uskaltauduttiin yhdessä Järvenpään Keittiömaailman myymälään. Keittiömaailma myy sekä A la Carte-, että Petra keittiöiden malleja ja vaikka myymälä ei suuren suuri olekaan, siellä on kuitenkin ihan mukava valikoima näytillä. Mallikeittiöitä tutkiessa saatiin vahvistus pariin asiaan. Mä tykkään betonista ja rapatuista pinnoista. Mika ei. Mika tykkää kiiltävästä metallista, nappuloista ja siitä että niitä nappuloita painelemalla tapahtuu asoita. Mä en. Paitsi jos ne yhdistää betoniin ja rapattuihin pintoihin!

Vasta jälkeen päin huomasin, että ovimalleista me ei puhuttu vielä sanaakaan. Mun ensisijainen päämääräni olikin tutustua ensin kaapistojen toiminnallisuuksiin (eli sisälmyksiin). Niistä me todennäköisesti päästään helpommin yhteisymmärrykseen kuin siitä keittiön ulkonäöstä. Ehkä kartoittamalla rauhassa vaihtoehtoja ja ideoita saadaan lopulta aikaiseksi keittiö, johon molemmat on tyytyväisiä. Ja saatiin me lupa tulla tutkimaan ja fiilistelemään kaapistoja vaikka joka päivä...

Mutta tuo keltainen väri! Johtuukohan se ulkona loimottavasta ruskasta, kun keltaiset asiat mallikeittiöissä sai mun sydämeni sykkimään vähän kiivaammin? Ihanaa aurinkoista pirteyttä!

Perheen musta jänis

Kävin etsimässä kirpputorilta vanhoja pitsiliinoja yhteen diy-testiin. Ei löytynyt liinoja, mutta jotain tarttui kuitenkin mukaan. Hinnat oli kohdillaan, kun kaikki löydöt oli 50 sentin kpl-hintaan. Kuparisesta maljakosta tosin pulitin huimat 3,- euroa.

Wc-remontista oli jäljellä mustaa maalia, jolla sudin punasavisen pupun heti kotiin päästyäni. (Tai oikeastaan uitin sen maalipurkissa...) Kuivumisen jälkeen musta pupu pääsi heti käyttöön! Illalla se oli jo kynttilän vahtina ja tänään sai siirtyä koristamaan terassin sammal-asetelmaa. Söpöhän siitä tuli <3