Kätevän emännän diy-vanulaput

Kun vanulaput on loppu, eikä sairaana pääse kauppaan hakemaan lisää, mitä tekee kätevä emäntä? No kaivaa esiin virkkuukoukun ja puuvillalankaa ja tekee itse! Oikeastihan mä en edes osaa virkata, mutta tiedän sentään mitä ovat ketjusilmukka ja pylväs. Enempää ei sitten tarvinutkaan tietää, kun valmista alkoi jo syntyä. Nämä ekologiset kesto-vanulaput on niin helppo ja nopea toteuttaa, että melkein voisin opetella virkkaamaan jotain muutakin. Ainakin näistä oli hyvä aloittaa ja muutama tarvii vielä tehdä lisää, jos toimivat käytössä toivotulla tavalla. Eka käyttökerta ainakin vaikutti ihan lupaavalta. Kyllähän tuo puuvilla imaisi kasvovettä itseensä vähän enemmän kuin vanulappu, mutta muuten tuntui kivalta käytössä.

Ohjetta lappuihin en kehtaa kertoa. Tai en edes osaa :D Lähinnä vaan yhdistelin niitä  ketjusilmukoita ja pylväitä niin, että tuli sopivan kokoinen pyörylä.

Sairauspäivän piristykseksi sain sentään hankittua kotiin kimpun tuoreita kukkia. Pitkäsen kukkakaupan "puketti" eli vaihtuva viikkokimppu pitää sisällään valikoiman leikkoja ja sopivasti vihreää. Eukalyptuksen oksien tuoksua mun on vaikea vastustaa ilokseni tämän viikon puketista niitä löytyi. Niinpä keittiötä koristaa nyt raikkaan tuoksuinen leikkokimppu :)

Porkkanakakku-kääretorttu

Syksyllä yhdistin porkkanakakun pannukakkuun hyvällä menestyksellä. Nyt päätin risteyttää porkkanakakun yhteen kääretortun kanssa ja lopputulos oli juuri sitä mitä pitikin. Mehevän makea rulla, jossa maistuu pehmeästi kinuski. Rouhittu manteli tuo joukkoon mukavasti pureskeltavaakin.

Kääretortusta tuli ihan huippuhyvää ja pelkäsin jo, että mutustelen sen yksinäni Netflixin ääressä, kun nautiskelin rauhallisesta lauantai-illasta. Muu perhe oli omilla teillään ja odotin harvinaista yksinäistä iltaa niin tohkeissani, että menin joogaankin puoli tuntia liian aikaisin. Ehdinpä sitten sen ansiosta käpertyä hetkeksi uuden ihastukseni hierottavaksi: hierontatuoli on osoittautunut tänä viikonloppuna loistavaksi keksinnöksi! En ole aiemmin malttanut siihen istahtaa, mutta perjantain salitreenin jälkeen upposin tuolin hellittäväksi ja launtaina en sitten enää malttanutkaan pysyä erossa :D Ja saattaa meillä olla tapaaminen tänäänkin...

Pelkkää hierontatuolissa istuskelua ei viikonloppu ole ollut. Ohjelmaan on mahtunut siis salitreeniä, joogaa, potkukelkkailua ja kävelylenkkejä ja edessä olisi vielä tunti lattareita. Kääk! Tanssimisestakin on vierähtänyt tovi ja vähän jänskättää, miten tunnista selviän. Todennäköisesti jalat solmussa, mutta suupielet korvissa :)

Noh, se torttu ei sitten kuitenkaan yhdellä istumalla kadonnut. Kahden palan jälkeen siirsin sen suosiolla jääkaappiin tekeytymään ja tänään olikin sitten sunnuntai-lounaalle valmis jälkiruoka odottamassa. 

Porkkana-kääretorttu

3 munaa

1,5 dl sokeria

2 dl porkkanaraastetta

75 g margariinia

1 dl mantelirouhetta

2 dl vehnäjauhoja

0,5 dl maissitärkkelystä

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 tl kanelia 

0,5 tl inkivääriä 

Täyte:

200 g Viola kinuski-tuorejuustoa

100 g voita

1 dl tomusokeria

Sulata margariini ja raasta kuoritut porkkanat. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon porkkanaraaste, sula margariini ja mantelirouhe. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.  Sekoita taikina tasaiseksi. Paista uunipellillä 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Kumoa kypsä taikinalevy leivinpaperille ja irrota paistopaperi. Annan taikinalevyn jäähtyä ja valmista täyte.

Vatkaa pehmeä voi, tuorejuusto ja tomusokeri tasaiseksi. Levitä kakkulevyn päälle ja kääri rullalle. Anna vetäytyä jääkaapissa.

Vihreää lasissa ja lautasella

Kalenterin mukaan keväästä ei ole vielä tietoakaan, mutta lisääntyvän valon myötä mieli vaeltelee jo keväisissä asioissa. Tänään yllättäen huomasin, että töistä lähtiessä oli valoisaa! Kivaahan valo pimeän jakson jälkeen on, vaikka tykkäänkin ihan hirveästi myös siitä pimeydestä. Mun mielestä se on vähän sellainen etuoikeus täällä pohjoisella pallonpuoliskolla ja pieni ylpeyden aihe. Eipä vaan kuka tahansa tällä pallolla selviäisi kuukausia vaeltaen aamuin illoin työmatkaansa pilkkopimeässä nähden ainoan vilahduksen auringosta silloin tällöin ikkunan takaa. Mun mielestä se on upeaa, vaikka saatan kahelilta kuulostaakin :)

Olisko sitten tämän keväisen olotilan aiheuttamaa vai mitä, mutta sekä lautasella että lasissa on viime päivinä vihertänyt. Jääkaapissa majailee nytkin sekä lehtikaalia, että pinaatinlehtiä. Pikkuhiljaa molemmat on hiipineet mun lemppareiden joukkoon, vaikka vielä muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään moisia vihreitä kummallisuuksia ostaa. No nyt ostan ja ehkä ensi kesänä saan aikaiseksi kasvattaa niitä itsekin. No, nähtäväksi jää, kun viime kesänä kasvimaalla oli jokseenkin hiljaista.

Lehtikaali maistuu parhaiten pannulla paistettuna ja suolalla ja mustapippurilla maustettuna. Herkullisen rapsakan salaattipohjan siitä saa aikaiseksi, mutta tykkään napsia suolaisia kaalilastuja myös sellaisenaan.

Tämän viikon uusi yllätys oli kuitenkin pinaatilla terästetty mehu! Kuulostaa ällön terveelliseltä, mutta onkin hyvää kuin mikä! Olen muutenkin tänä talvena kokeillut alkoholittomia moctaileja ja tykästynyt. Niitä kun voi hyvillä mielin juoda useamman peräkkäin ja vaikka kaikkea sekaisin :)

Vihreä pinaattipommi

2 dl kuuden hedelmän nektaria (Pirkka)
Kourallinen pinaatinlehtiä
1/2 sitruuna
Jääpaloja

Sekoita sauvasekoittimella nektari ja pinaatinlehdet mehuksi. Laita lasiin jääpaloja ja kaada mehu niiden päälle. Pese sitruuna ja leikkaa kuoresta suikaleita koristeiksi. Purista sitruunan mehu lasiin juoman sekaan.

Valmiina on drinkki vailla vertaa: jäätävän kylmä, sitruunaisen raikas ja lisäksi terveellinen. Kippis ja kivaa perjantai-iltaa!

Kaupungin kuumin possu

Viime viikonloppuna käveltiin järvelle ja pieni pyrähdys jäälläkin. Vähän kuitenkin hirvitti jään kestävyys ja käännyttiin pian takaisin kohti rantaa onnekkaasti samaan aikaan päiväkävelyllä olevan Juti-possun kanssa. Jutista on tullut paikallinen julkkis; niin erikoinen ilmestys puistossa ulkoileva possu meidän kulmilla on. En ollut aiemmin tavannut Jutia ja mietinkin, että miten possun kanssa toimitaan. Juti heilutti häntäänsä niin vilkkaasti, että piti oikein kysyä tarkoittaako se samaa kuin koiran hännän heilutus. No kuulemma ei tarkoita oikein mitään. Juti heiluttelee häntäänsä milloin mistäkin syystä. Ihan huomaamattani kyykistyin samalle tasolle Jutin kanssa, niin kuin yleensä teen koirien kanssa ja se tuntui toimivan. Juti röhki ja vinkui innokkaasti, antoi rapsuttaa ja kuvata ja oli muutenkin kovin sosiaalinen epeli! Possu-herra poseerasi kameran edessä kuin vanha tekijä, mutta taitaakin olla jo tottunut siihen, että vastaantulijat haluaa kuvata. Tai sitten siihen, että kuvauspalkkioksi emännän tassusta löytyi herkkuja :) Niin tai näin, Juti on aika mahtava tyyppi!

Hetkessä valmis appelsiinikiisseli

Appelsiinisesonki on nyt kuumimmillaan! Ja kaikkien muidenkin sitrushedelmien. Tältä ilosanomalta ei ole voinut välttyä, jos on avannut minkä tahansa aikakauslehden. Ja eipä siinä, hyvähän sitrusten puolesta onkin hehkuttaa: on niissä niin paljon hyviä ominaisuuksia pakattuna pieneen pakettiin. Verigreippi on mun tän hetkinen suosikki, mutta kyllä se appelsiini on kuitenkin tutumpi ja yleisemmin käytetty. Ja vieläkin enemmän kannattaisi syödä, koska se suojaa syövältä ja sydäntaudeilta, helpottaa masennusta ja stressiä, puhdistaa ruuansulatuskanavaa, uudistaa ihoa ja korjaa vahingoittuneita kudoksia. Siinäpä sitä onkin yhdelle hedelmälle hommaa! Voisi ajatella, että appelsiinejä syömällä ei lääkkeitä enää tarvitsekaan :)

Tästä kiisselistä on kyllä käsittelyiden myötä suurin osa terveysvaikutuksista hävinnyt, mutta hyvää se kuitenkin on. Ja jos kaipaa jälkiruokaa, niin ainakin mun vatsa tykkää tästä vaihtoehdosta enemmän kuin leivonnaisista.

5 dl appelsiinitäysmehua
1 dl vettä
4 rkl perunajauhoja
1-2 appelsiinia

Kiehauta appelsiinimehu kattilassa ja siirrä kattila pois levyltä. Sekoita perunajauhot kylmään veteen ja lisää suurus ohuena nauhana kuumaan appelsiinimehuun koko ajan hyvin sekoittaen. Siirrä kattila takaisin levylle ja kuumenna, kunnes kiisseli pulpahtaa muutaman kerran. Kaada kulhoon jäähtymään.

Leikkaa appelsiinin palat kalvottomiksi ja lisää sopivina paloina kiisselin sekaan.

Aika retrolta tämä näyttää ja maistuu, mutta väliäkös sillä! Alkoi muuten just nyt tehdä ihan sikana mieli appelsiinia...

Talvi tuli: huopatossuja ja lämpöpusseja

Päivät pitenee miltei kohisten. Etelä-Suomeenkin viimein levittäytynyt lumipeite tekee oman osansa siihen, että maailmassa tuntuu taas olevan valoa. Talvi alkaa olla upeimmillaan, vaikkakin järven jään vahvistumista vielä odotellaan ja ladutkin puuttuu lähireiteiltä, kun lunta ei ole vielä ihan riittävästi. Luistelemaan kuitenkin jo pääsee, vaikkei sinne järvelle vielä. Molemmat pojat on ehtineet viettää luistimilla tunteja ja itsekin olen ehtinyt jäälle jo pari kertaa.

Eemeli tuli eilen kotiin niin märkänä ja jäisenä, että päästiin ottamaan käyttöön Dermosililtä hankitut lämpöpussit. Toimii! Lapsena meillä oli lämpöpusseja aina kotona ja niillä sai nopeasti lämmitettyä palelevat sormet ja varpaat, mutta en ole vuosikausiin nähnyt niitä missään myynnissä. Niinpä tilasinkin niitä heti, kun huomasin ne Dermosilin esitteessä. Pussit on pieniä yksittäispakattuja pussukoita täytettynä rautajauheella. Kun pakkauksen avaa, pussi alkaa kuumeta ja sen voi sujauttaa vaikka lapasten tai villasukkien sisään. Pussi pysyi kuumana yllättävän pitkään; illasta seuraavaan aamuun saakka riitti lämpöä. Kun kohmeinen lapsi oli sulatettu, käytin pussia yön yli itselläni selkäsärkyyn ja lämpö auttoi kyllä siihenkin. Aiemmin viikolla käyty zumba-tunti sai parin päivän viiveellä selän vihoittelemaan, mutta ei onneksi kovin pahasti.Yksi huonosti nukuttu yö on vielä pientä!

Onneksi itse pysyn yleensä lämpimänä ulkonakin. Harvemmin tulee siihen malliin hangessa rymyttyä, että kengät, lahkeet, hihat ja huput olisi täynnä lunta niin kuin noilla lapsilla välillä. Nyt sain vielä onnekkaasti lainattua Vaatepuusta Arctips huopatossut, jotka on ihan täydelliset näihin pakkaspäiviin. Olen jo pitkään himoinnut testikäyttöön keltaisia huopatossuja, mutta koskaan ne ei osu kohdalle oikealla säällä. Nyt nappasin sitten mukaani harmaat, mutta yhdistin ne kuitenkin keltaiseen asuun. Eli melkein sama asia ;D Huopikkaissa kävin perjantaina töissäkin ja aion käyttää niitä nyt niin paljon kuin sää sallii. Vaatteet on siis valittava sen mukaan, että asun pystyy yhdistämään huopatossuihin. Parin päivän käyttökokemuksella mä olen jo ihan myyty: nää on mukavat jalassa, lämpimät, kevyet, eikä joudu liukastelemaan. Mutta auts, minkä hintaiset! Onneksi on Vaatepuu ja ihanat kanssasisaret, joidan kanssa voi käyttää yhteistä vaatekaappia!

Pikkupakkasessa purolla

 

Ihana päivä! Loistava viikko! Mä olen ollut koko viikon niin täynnä energiaa etten pitkään aikaan. Ehkä se johtuu tekemistäni lupauksista tälle vuodelle. Tai ennemminkin niiden pitämisestä: olen syönyt suklaata ja katsonut Netflixiä IHAN JOKA PÄIVÄ. Ja päässyt aloittamaan jumpat, kun tauolla ollut kuntokeskuksen jäsenyys on taas voimassa. Vaikka ajatus oli aloittaa rauhalliseen tahtiin, näyttää HeiaHeia tämän viikon saldoksi reilut 9 tuntia liikuntaa. Eli oikeasti se energinen olo taitaa johtua siitä liikunnan määrästä, sekä siitä ilosta, että liikunta on taas mahdollista. Liikunnan laadun nyt kuitenkin pidän hyvin rauhallisena näin alkuun ja kuulostelen miten kroppa reagoi.

Pitkän odotuksen jälkeen pieni pakkanenkin saatiin tänne Etelä-Suomeen. Lunta ei ole kuin sentti, mutta pääasia että sitä on. Auringosta ja valkoisesta maisemasta innostuneena käytiin Eemelin kanssa metsäretkellä. Hyvin pienellä, mutta kuitenkin. Kaakaot termarissa ja muutama pipari mukana. Niin pienillä asioilla rakennetaan niitä isoimpia muistoja! Puron vartta kulkiessa nähtiin aika upea luonnon taideteos. Puro pärskii vettä sen varteen kallistuneille oksille ja pakkanen on jäädyttänyt ne ihmeellisiksi puikkomuodotelmiksi. Oli kyllä kaunis näky! Harmi, ettei auringon säteet ihan yltäneet metsän takaa purolle saakka, mutta hienolta näytti näinkin.