Parasta mitä työkaverin kanssa voi tehdä

Takana on mahtava päivä Vauhtifarmilla Perttulassa! Päivän aikana selvisi sekin, mikä on parasta mitä työkaverien kanssa voi tehdä; no ampua niitä!!! Olen vuosia salaa haaveillut värikuulasodasta ja viimein pääsin kokeilemaan. Oli ihan huippuhauskaa! Hiki virtasi ja nyt huomaan, että takareisissä alkaa tuntua jomotusta ja jäykistymistä. Taitaa johtua siitä kyyristelystä ja syöksyilystä? Nautin joka hetkestä! Ainoa ikävä puoli oli se että sen maskin kanssa oli tosi raskasta hengittää, kun olen siitepölyn takia tosi tukossa lääkkeistä huolimatta.

Päivän kruunanneen sodan lisäksi ehdittiin aamupäivällä tehdä muutakin: jousiammuntaa, farmracea tehtävän ratkaisuineen ja vaijeriliukua, joka myös oli kiva kokemus. Muitakin lajeja Vauhtifarmilla on tarjolla ja vaihtoehtoja on sekä railakkaampaan menoon että rauhallisemmasta pitäville; on joogaa, luontopolkua, armyrataa, varjoliitoa ja itsepuolustusta. Välineitä löytyy myös lasten koossa, joten aktiviteetteja löytyy ikään ja kokoon katsomatta.

Ruoka oli hyvää, sää mainio, paikka mukava ja seura... kelpasi ainakin ammuttavaksi! Kaikella ystävyydellä ;)

Työllä on jäätelönsä ansaittava

Meinasin joskus, että pitäis ryhtyä maanviljelijän vaimoksi. Ei löytynyt sopivaa, ei kelvollista eikä edes muokattavissa olevaa. Mutta saattaa olla, että pääsenkin vielä maanviljelijän äidiksi! Sen verran touhukas pikkumies tuolla pihalla kuokkii, haravoi, kylvää ja kastelee. Ja kun on tauon aika, voi heittäytyä selälleen nurmikolle ja katsella taivasta. Ja tietysti syödä jäätelöä!

Äidin kasvimaalla, raparperin alla

Vanhan kodin pihalla raparperi ei jostain syystä viihtynyt. Joka kevät se alkoi kasvaa, teki muutaman pienen varren ja nahistui sitten pois. Ilo oli suuri, kun täällä pihalla rehotti tukeva ja hyvin voiva raparperi! Jo aikaisin keväällä se alkoi tunkea mullasta kirkkaan punaista päätään ja tänään päästiin itse asiaan: nauttimaan sadosta. Ensimmäiseksi tein raparperipiirakan ikiaikaisella lempireseptilläni. Aika makoisaa oli pitää puutarhatöiden lomassa kahvitaukoa auringossa istuskellen ja piirakkaa maistellen!

Lapiohommia

Varma keino tyhjentää aivot turhista ajatuksista on tarttua lapioon ja alkaa hommiin. Viime päivinä olenkin viihtynyt hyvin lapion kanssa. Aika hujahtaa huomaamatta, vaikka juuri mitään ei tapahdu! Maan sisään on päätynyt perunaa, herneitä ja sipulia. Ruohosipulit on vaihtaneet paikkaa ja viime kesän lipstikka onkin tänä vuonna kolme lipstikkaa. Aurinko on paistanut ja vettä on satanut. Siinä ne perusedellytykset kasvulle onkin. Minä vaan valitsen paikat, mihin mitäkin haluaisin kasvavan. Ja heilutan sitä lapiota. Ja asettelen perunoita, sipuleita ja siemeniä sieviin riveihin. Katselen ja ihailen. Hengitän ja haistelen. Olisipa kaikki yhtä yksinkertaista.

Emmä kestä!

Tässä kävelen pihan poikki. Toisessa kädessä muki kuumana tuoksuvaa kahvia ja toisessa kipollinen jäätelöä, jonka aurinko uhkaa sulattaa pikavauhtia. Valkovuokot hohtaa metsän rajassa ja lämmin multa odottaa jatkoa aamupäivän perunan kylvölle. Linnut livertää ja aurinko lämmittää ihoa. Tuli olo, että mulla on kaikki. Nyt just, ihan tässä, käden ulottuvilla. Nuo ihanat pojat, jotka äitienpäivän kunniaksi laittoi mulle aamiaisen valmiiksi ja mies, joka suosiollisesti siinä hommassa avusti myöhään valvotusta yöstä huolimatta. Koti, jonka pihalla on omenapuita, marjapensaita ja ihan kohta myös kasvimaa. Kyyhkynen kujertaa selän takana ja multa tuoksuu tuoreelta. Emmä kestä miten täydellinen päivä!

Kesä yllätti autoilijat

Yllättäen alkanut kesä on saanut ajatukset kääntymään kohti lomaa. Kohta, ihan kohta saa valita lomalukemista ja pakata bikinit ja sandaalit matkalaukkuun. Kukkia pukkaa maasta ja puiden silmut poksahtelee auki niin, että harmaa maailma on äkkiä muuttunut villiksi vihreydeksi. Naapurustossa tuoksuu tirisevä grilliruoka, ruohonleikkurit pärisee ja linnut livertää kuin viimeistä päivää.

Lapset on kasvaneet talven aikana niin paljon, että viime kesäiset vaatteet on jääneet pieniksi. Oli pakko hankkia jotain säähän soveltuvampaa vaatetusta, ettei lapsiparat tikahdu kuumuuteen. Poikien kanssa tehtiin Willa-retki ja hankittiin uusia kesävaatteita ja käytiin pitsalla. Ohimennen löysin itsellenikin jotain; bikinit, rantahatun ja aurinkolasit. Jei, kesä on täällä!

Syypää mun hymyyn

Oih! Loppusuora häämöttää! Ihana uusi keittiö valmistuu muutaman päivän päästä ja päästään taas elämään normaalisti. Tämä vappu jää varmasti ikimuistoisena mieleen. Onneksi on ymmärtäväisiä ystäviä, joiden kanssa ei haittaa istua vappuaattona pahvilaatikoiden keskellä syömässä kertäkäyttöastioista. Ilta menikin naureskellessa sitä, että se mikä parikymppisenä oli ihan normaalia, on nyt melkoista extremeä! Sovittiin, että leikitään mökkeilyä, mutta ilman ulkovessaa ja hyttysiä, joten oikeastaan puitteet oli ihan loistavat!

Loistavalta alkaa näyttää myös tuo keittiön tilanne. Istuin katselemassa sitä, enkä voinut olla hymyilemättä: tänään seinälle laitetut laatat muutti työmaan ilmeen monta astetta valmiimmaksi, vaikka laatat on vielä saumaamatta. Kaikki projektin aikana sattunut kompurointi alkaa sumentua ajatuksissa jonnekin taustalle ja tekisi mieli hihkua ilosta tuota keittiötä ihaillessa! Mä niin tykkään siitä!!!