sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Koekeittiössä tapahtuu taas


Kun kesällä muutettiin kotiin, jossa on aina valmis kiuas, on saunomisesta tullut viikonloppuaamujen luksusta. On mahtavaa, kun lämpimään saunaan voi mennä vaikka suoraan sängystä! Viime sunnuntaina laitoin saunomisen ajaksi puuron porisemaan ja päästiin saunasta suoraan aamupuurolle. Tänään aamu aloitettiin appelsiini-kardemumma-pannareilla. Ohje on napattu viimeisimmästä Ruoka-Pirkasta. Ohjeen mukaan tästä piti tulla n. 6 kpl, mutta mulla 16 kpl oli kyllä lähempänä totuutta.

Mausteiset pikkupannarit


1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa
2 kananmunaa
1 appelsiini 
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemumma
1 tl ruokasoodaa

Lisäksi öljyä paistamiseen ja valmiiden pannareiden keralle vaikka vaahterasiirappia, rahkaa ja hedelmäpaloja.

Sekoita jogurtti ja maito ja vatkaa joukkoon munat. Raasta appelsiinista kuori ja sekoita taikinaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan tasaiseksi seokseksi.

Paista öljyssä lettupannulla paksuja pannareita pari minuuttia per puoli. Nauti suosikki lisukkeiden kanssa!

Minä lorautin päälle vaahterasiirappia, pari lusikallista vaniljarahkaa ja appelsiinin kuutioita.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Elossa!







Ihan meinaa tuntua siltä, että voisin kesän jäljiltä taas heräillä eloon. Kuulostaa kummalliselta, mutta kesä oli pitkä ja raskas. Onneksi se on ohi! Vuosi vuodelta huomaan pitäväni syksystä enemmän ja enemmän. On ihanaa, kun illat alkaa hämärtyä, puut ja pensaat notkuu hedelmien ja marjojen painosta ja luonto muuttuu päivä päivältä värikkäämmäksi. Ja tuoksu! Syksyinen metsä tuoksuu kypsältä ja valmiilta, raikkaalta ja kostealta. Olen kuullut sanottavan, että kevät on uusi alku, mutta mun mielestä se ei mene niin; syksy on uusi alku! Syksyllä saa karistaa harteiltaan kaiken vanhan ja käpertyä villasukissa sohvan nurkkaan ja olla rauhassa itsensä kanssa. Saa vihdoin rentoutua kesän jäljiltä, eikä ole pakko yhtään mitään. Kun vihdoin saa pysähtyä, mieli lähtee liikkeelle. Mulla syksy on vuoden luovinta aikaa. Vasta kun kroppa pysähtyy, mieli alkaa pulputa uusia ideoita...

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Raparperikiisseli


Voiko kesäisempää ja perinteisempää makuyhdistelmää ollakaan? Tänään päivä päätettiin raparperista ja tuoreista mansikoista tehdyllä kiisselillä. Maistui ihan lapsuudelta...

Mansikkainen raparperikiisseli

1 litra vettä
1,5 dl sokeria
3 raparperin vartta pilkottuna
2 dl mansikoita
4 rkl perunajauhoja

Keitä raparperikuutiot pehmeäksi sokeroidussa vedessä. Nosta kattila liedeltä. Sekoita perunajauhot lasilliseen kylmää vettä ja kaada ohuena nauhana keittoon hyvin sekoittaen. Nosta kattila takaisin liedelle ja anna kiehahtaa. Muussaa mansikat ja sekoita kiisselin joukkoon. Anna jäähtyä ja nauti kesästä!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Niin kauniilta näyttää hän taivasta vasten





Jos huvipuistoista puhutaan, maailmanpyörä on tylsin laite, jonka tiedän. Jokin niissä silti viehättää... Ehkä eniten se miltä ne näyttää taivasta vasten: ne värit ja se korkeus. Yleensä alan haukotella jo ensimmäisen nousun aikana, mutta tänään näkymät jaksoi sentään vähän kiinnostaa, kun en ollut suostunut moiseen kyytiin pitkään aikaan.  Tajusin samalla, etten ollut käynyt Linnanmäellä moneen vuoteen ja viimeksi kun olen käynyt, olin ilman ranneketta lapsen vahtina. Nyt olikin sitten monta laitetta, joissa en ollut aiemmin käynyt.
Kaikkiin en päässyt nytkään, kun yksin se ei ole kivaa, Santtu karkasi kaverinsa kanssa ja Eemelillä ei vielä pituus riitä hurjimpiin laitteisiin. Maaginen 120 cm pituus on kuitenkin saavutettu ja pikkulasten laitteet voitiin unohtaa, jeeeee! Ihan mahtavaa, että Eemelin kanssakin pääsee jo moneen "oikeaan" laitteeseen! Ja Santun sain seurakseni Ukkoon ja Rakettiin, wu-huu! Esitinkin pojille lahjatoiveen loppuelämää varten: pyysin, että kun ne on isoja, eikä mulla ole enää ketään lasta huvittelukaveriksi, ne veisi mut äitienpäivä-lahjaksi huvipuistoon ja kierrettäisiin yhdessä kaikki laitteet! Sitä odotellessa...!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Näytä munkit!




Vappupäivänä oltiin matkalla ystäväperheen luo grillailemaan, kun moottoritiellä meidät ohitti hauska ilmestys. Auto. En tiedä minkä merkkinen tai edes minkä värinen, kun kaikki ne vappukoristeet vei huomion kokonaan! Takaikkunassa oli koko ikkunan kokoinen teksti: näytä tissit! Sitä naureskellessa ehdotin Mikalle, että laittaisivat seuraavan päivän turnausmatkalle vapun kunniaksi takaikkunaan tekstin "näytä munkit!", mut ei ne uskaltaneet. Epäilivät, että joukkueen poikien vanhemmat näkee ja nousee meteli. Tai ainakin saa kyseenalaisen maineen!

Munkkeja kuitenkin paistelin (vai keittelin? Miksi sitä sanotaan paistamiseksi?) muutaman päivän myöhässä eli vasta tänään. Vappu tuli vietettyä teemalla pihakämppä tanssii ja soi, niin ei ollut munkit ihan ensimmäisinä mielessä. Eemelin mielestä kookosrasva haisi niin pahalle, että homman olisi voinut jättää kokonaan väliin! Poika sanoikin, että äiti keittää munkkeja niin, että silmät kirvelee ja poistui meidän eteiseen syömään! Olihan ne munkit itse tehtynä kuitenkin ihan järjettömän hyviä! Joka vappu mä ajattelen tekeväni niitä muulloinkin kuin vappuna, kunnes huomaan seuraavan vapun olevan käsillä. Eli turha luulo: itse tehdyt munkit kuuluu vappuun ja piste!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Salaattia: all green everything


Vappuna syötiin grillatun kanan kanssa salaattia, kohon oli koottu vain vihreitä asioita. Helppoa ja hyvää, mutta kuitenkin vähän erilaista kuin perussalaatti.

Vihreä salaatti


Salaatin lehtiä
4 vihreää parsaa
1 kiwi
1 avocado
vihreitä viinirypäleitä

Suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä, sitruunaa.

Kuori parsat nupun alapuolelta lähtien ja leikkaa tyvi pois. Keitä kypsäksi. Revi sillä välin salaatin lehdet ja levitä ne vadille. Salaatin päälle asetellaan muut ainekset: pätkitty parsa, viipaloitu kiwi ja avocado, sekä viinirypäleet. Ripottele päälle vähän suolaa ja pippuria. Purista päälle puolikkaasta sitruunasta mehu ja pirskota vielä vähän oliiviöljyä.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Katsokaa, maailmanpyörä!!!






Jälleen on koittanut se aika vuodesta, kun Suomen Tivoli valtaa Järvenpään Sirkuskentän. Hip hip huraa! Ainakin lasten mielestä... Pojat hurvitteli taas rannekkeineen koko rahan edestä. Onnekas sattuma on se, että Järvenpään mukavin terassi (Huili) on siinä ihan kohdalla, niin aikuiset pääsee välillä hengähtämään. Ja hyvää ruokaakin saa!

Me oltiin tivolissa kummipojan perheen kanssa ja noudatettiin perinteitä:  käytiin äitien kesken terassilla kilistimässä kuohuvalla kevät tervetulleeksi sillä aikaa kun isät paimensi poikia. Vaihdettin me sentään vuoroja isien kanssa ja lasillisten jälkeen värjöteltiin tivolin viilenevässä illassa loppuun saakka. Aurinkoinen ja lämmin päivä oli saanut meidät kaikki liikkeelle turhan kevyissä vaatteissa, joka huomattiin vasta kun aurinko alkoi laskea ja ilma viiletä. Kotona olikin sulatettava itsensä päivän päätteeksi saunassa, aaaah!