On taas kevät. Prkl.

Kevät on inspiroivaa aikaa. Kun luonto herää horroksestaan lumipeitteen alta ja puhkeaa uuteen kukoistukseen kuin tyhjästä, alkaa oma mielikin kuplia kaikkea uutta. Toisaalta taas kevät ahdistaa. Pahentuneen siitepölyallergian vuoksi typerä kevät on myös jokavuotinen riesa, joka lääkityksestä huolimatta lopulta päättyy kärvistelyyn poskiontelon tulehduksen kanssa. Siksipä nykyään mieluusti skippaisin koko vuodenajan sen kaikista ihanista puolista huolimatta.

Pakko tunnustaa, että kevät aiheuttaa mulle kiukkua. Pohdittuani syytä olen tullut siihen tulokseen, että se johtuu kateudesta. Ottaa päähän, kun muut saa tehdä mulle rakkaita asioita, joita itse joudun välttelemään. Mies on alkanut omia omenapuiden leikkuun, joka raivostuttaa mua suunnattomasti. Oikeastihan mun pitäisi olla siitä kiitollinen, että valmista tulee vaikka mä vain kannustan grillin ääressä. Olen kateellinen muiden terassin siivoamisesta, pihan haravoinnista ja kukkapenkin kupsutuksesta. Ai miksikö? No kun mä en pysty! Haravointi ja kukkapenkkien tonkiminen kevätaikaan nostaa niin paljon pölyä ilmaan, että puolen tunnin jälkeen en saa henkeä, nenä vuotaa kuin puutarhaletku, aivastelusta ei tule loppua ja silmät kutisee ja turpoaa.

Toki järki sanoo, että kiukun tunne on turhaa ja kevät on ihana asia ja kivaa, että edes jotkut voi nauttia siitä täysin siemauksin. Siitä ärripurri-olosta on kuitenkin vaikea päästä yli. Tunne on sama kuin lapsena, jos kaveri söi karkkia, eikä itse saanut. Harmittaahan se!

No mutta silti, teen niitä asioita joita pystyn ja nautin niistä sitten kaksin verroin! Esimerkiksi Kevätmessuilla pääsi sisätiloissa keväisiin tunnelmiin. Mulla oli kivaa ja miehelläkin melkein. Mä ihastelin kukkia, hän puutarhakoneita. Ja yllättävän monta yhteistäkin ihastelun aihetta löytyi, kuten tynnyrisaunat ja porealtaat taas kerran. Mun haaveilema tulisija pihalle sai uutta potkua alleen, kun pääsin näyttämään haaveeni livenä. Pari vuotta sitten muuttaessamme nykyiseen kotiin yritin kuvista näyttää mitä haluan, mutta silloin ajatukseni sai täystyrmäyksen. Nyt yllättäen löydettiinkin yhteinen sävel, mutta siitä taitaa olla vielä pitkä matka toteutukseen. Eikä se toteutus niin kauhean tärkeää edes ole, melkein kivempaa on haaveilu. Haaveilla kun on taipumusta todeksi muuttuessaan muuttua arkisiksi, joten mukavampaa on säilyttää jotkut asiat kauniina haavekuvina.

Messuilta ei ollut tarkoitus ostaa mitään, lähinnä vain fiilistellä, kun lippuja sattui olemaan. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että mukaan tarttui istutusta odottavia unikoita, iriksiä, päivänliloja ja jaloleinikkejä. Eipä siis muuta, kuin remontista jäänyt hengityssuoja kasvoille ja istutushommiin! Täytyy muistaa pitää kasvot poispäin auringosta, etten saa erikoisia rusketusrajoja kasvoille :D

Huh! Kylläpä olo keveni tämän vuodatuksen myötä! Harmitus katosi ja voin ihan vilpittömästi toivottaa ihania kevätpäiviä kaikille. Nautitaan tästä ajasta juuri siten, kuin se kullekin parhaiten sopii. Toivottavasti en pilannut kenenkään aurinkoista kevättunnelmaa tällä marinalla. Kiitos ja anteeksi! xoxo