Matkailun ikävin puoli on se, ettei pääse kotikeittiöön leipomaan silloin kun tekee mieli. Matkan jälkeen sitten jauhopeukaloa syyhyttääkin enemmän kuin laki sallii :D Oikeasti viimeinen viikko on ollut sellaista hulabaloota, että välillä on pitänyt muistuttaa itseään että ehtii edes hengittää. Siinä ei ole jäänyt paljon aikaa leipomiselle. Tai lähinnä on pitänyt valita, että käyttääkö vapaat hetket liikkumiseen vai leipomiseen ja näillä säillä luistelu on sitten vienyt voiton.
Mutta kun sitä jauhopeukaloa syyhyttää tarpeeksi, saa aikaa kyllä järjestymään. Voisiko sitä nyt sitten pitää multitaskaamisena, että lapsen äikän läksyjen teko muuttuu suklaisiksi pikkuleiviksi? Luetun ymmärtämisestä siinä oli kyse: reseptejä vertaamalla piti päätellä, missä kuvassa on mikäkin pikkuleipä. Mun piti vaan auttaa läksyissä, mutta kun tarpeeksi lueskelin niitä reseptejä, ryhdyin tuumasta toimeen. Eemeli hoiti kirjallisen osuuden, minä noudatin reseptiä ja lopputulos tyydytti kaikkia osapuolia. Tai no... Eemeliltä tuli palautetta mun luetun ymmärtämisestä, kun menin sekoittamaan sulatetun suklaan taikinaan, vaikka ohjeen mukaan se piti käyttää koristeluun. Mutta opetinpa samalla myös soveltamisen tärkeää taitoa!
Meillä pojat saa tuhottua aikalailla kaiken mitä vaan leivon :)
VastaaPoistaMun mielestä on hyvä jo lapsena oppia, että hyvään lopputulokseen voi päästä, vaikkei noudattaisi ohjeita ihan kirjaimellisesti. Joissain tilanteissa se voi kyllä kostautua mulle itselle, kun lapsilleni sellaista opetan!
Onpas muuten äikänläksyt muuttuneet! :) Ei taidettu meidän aikoina luetun ymmärtämistä opettaa reseptejä vertailemalla, josko opetettiin ollenkaan. Ja hyvin toimi näköjään myös inspiraationlähteenä! Herkuilta näyttää!
VastaaPoistaNo niin on! Itse muistan ala-asteen äikän tunneilta lähinnä kaunokirjoituksen opettelun ja sanaluokkien tankkaamisen :) Ihan hyvä, että asiat muuttuu ja maailma menee eteenpäin.
Poista