Jakkaran tuunaus

Appiukon autotallista sain kerran mukaani vanhan jakkaran. Tiedättehän ne 70-luvun peilipöydät, joita ennen oli joka kodissa? Ja sen edessä sellainen pehmustettu kulmikas palli. Appiukko on kuulemma aikoinaan tehnyt jakkaran itse, mutta halusi päästä siitä eroon. Jakkara oli päällystetty ihanan retrolla punaisella kankaalla. Autotallivuosien takia se oli kuitenkin sellaisessa kunnossa, etten edes yrittänyt poistaa kankaassa olevia tahroja; mitä lie moottoriöljyä ja suksivoidetta! Siispä pintaan uutta kangasta. Kangas oli ollut kaapissa jo muutaman vuoden. Tykästyin pitsikuvioiseen kuosiin heti kun näin sen Eurokankaan palakorissa ja nappasin mukaan, vaikken tiennyt mitä sillä tekisin. Nyt selvisi sekin. Pientä ähellystä, yritystä, onnea ja hyvähän siitä tuli!

Pieni retkipäivän kooste; Hyvinkää

Oli aika huippua viettää aikaa naperon kanssa kahden kesken. Tänään oltiin vielä Sveitsin maauimalassa, jonne ei eilen ehditty. Oikeastaan parempi näin; tämänpäiväinen helle oli omiaan vietettäväksi auringossa altaiden äärellä. Iltapäivällä kotiin palatessa mittari näytti varjossa vaatimattomat +29 c. Nyt on väsy, kuuma ja vatsa täynnä. Matkan varrella napsitut kuvat puhukoot puolestaan!

Syömässä Pancho Villassa.

Kippis ja kulaus!

Me syötiin kaikki. Ihan kaikki.

Reissussa oli seikkailua meille molemmille!

Kumpi eka hotellihuoneessa!?!?

Eväitä kotimatkalle.

Yllätys meidän talon sillä aikaa vallanneilta miehiltä.

Kesäpäivä Seikkailusveitsissä; Hyvinkää

Viimeistä lomapäivää viedään. Sen kunniaksi lähdin nuorimmaisen kanssa naapurikaupunkiin kahdenkeskiselle  "matkalle". Tuntuihan se vähän hullunkuriselta varata hotellihuone 30 km päästä kotoa, mutta miksi mennä merta edemmäs kalaan. Lähimatkailu kunniaan!

Meidän matkasta kehkeytyikin ihan huippureissu. Tarkoitus oli aloittaa seikkailupuisto Seikkailusveitsistä ja jatkaa siitä vielä maauimalaan nauttimaan auringosta ennen hotellille menoa. Meillä oli kuitenkin Seikkailusveitsissä niin kivaa, ettei maltettu lähteä uimaan ollenkaan! Hotellille ehdittiin nipin napin kuudeksi lunastamaan huone.

Seikkailusveitsi on kyllä huippupaikka viettää aktiivista kesäpäivää! Aluksi saatiin varusteet (turvavaljaat ja kypärät) ja sen jälkeen selkeä opastus varusteiden käyttöön ja seikkailuradoilla liikkumiseen. Lyhyt kokeilukierros harjoitusradalla varmisti vielä, että ohjeet meni perille.

Pienille lapsille sopivia perheratoja oli kolme erilaista. Ensimmäinen rata tuntui ensin vaikealta seitsemän-vuotiaalle. Turvavaljaiden koukut piti kiinnittää niin korkealle, ettei Eemeli ylettänyt niihin kiipeämättä pölkyn päälle. 

Ja yhdellä radalla niitä koukkuja siis irrotetaan ja kiinnitetään parisenkymmentä kertaa sitä mukaa kun edetään. Alussa Eemeli myös pelkäsi putoavansa, kun ei vielä luottanut valjaisiin. Ekan radan jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua: Eemeli alkoi luottaa valjaisiin ja uskalsi heittäytyä niiden varaan ja minulta alkoi sujua kaksien valjaiden irrotus ja kiinnitys väylillä. Näin eteneminen sujui nopeammin, eikä Eemelin tarvinut enää kiivetä lepotasanteillakin ylös alas. Niissä radoissa oli ihan tarpeeksi tekemistä muutenkin.

Joissain jutuissa askelmien välit oli niin suuria, että hirvitti miten poika selviää. Niin sinnikäs tuo ipana kuitenkin on, ettei kertaakaan edes epäröinyt. Puri kyllä hammasta ja joutui paikoittain pinnistelemään kovasti, mutta selvisi läpi kaikki radat, joille mentiin. Lasten radat kierrettiin kahteen kertaan ja bonuksena aikuisten "liukumaraton", jossa oli useampi aika pitkä liuku. Nyt mulla on käsivarsien lihakset ihan hellänä kaikesta kiipeämistä, kiskomisesta ja roikkumisesta.

Seikkailusveitsiä voin kyllä suositella kaikille, joiden päätä ei huimaa kiipeily tai korkeilla paikoilla tasapainoilu. Samassa paketissa on tarjolla ulkoilua, liikuntaa, haasteita, itsensä ylittämistä ja yhdessä tekemistä. Radat on kuitenkin oikeasti sen verran haastavia, että korkeita paikkoja kammoavaa lasta (tai aikuista) sinne ei kannata viedä. Kyllä siellä muutamia itkuisia kauhumomentteja näkyi sattuvan ja heidän osaltaan seikkailut taisi jäädä siihen. Itseäni jäi vielä kovin kaihertamaan ne haastavammat radat. Onhan nekin vielä päästävä kokeilemaan!

Tervanokan satama

Kylläpä siinä kesti, että saatiin Järvenpään keskustan uimarantaan toivottu kioski! Monta vuotta ehti kulua. Mutta saatiinkin sitten kerralla kunnollinen! Terassilla on tilaa ja on vielä kattoterassikin. On wc:t ja suihkut rannalla kävijöille. Saa jäätelöä, leivonnaisia, kahvia ja kylmiä juomia. Ja minigolf valmistuu lähipäivinä! Luultiin kyllä että se olisi jo auki ja haluttiin pelaamaan, mutta työt oli vähän viivästyneet. No, ehkä ensi viikolla sitten. Sitten saa myös burgereita, jotka taatusti tulee maistumaan ainakin rantapäivän viettäjille. Tähän saakka rannalle on täytynyt varustautua omin eväin tai lähteä muualle syömään.

Kun ei sitä minigolfia päästy pelaamaan ja aamukahvit oli vielä juomatta, jäätiin sitten kahville ja limulle. Hinnat oikeastaan vähän yllätti; oli nimittäin edullisempaa kuin osasin arvata. Kahvi, limu ja mehevä pala porkkanakakkua maksoi alle 7,- euroa. Rantakiska-hinnat siis, vaikka puitteet on keskiverto rantakiskaa paljon paremmat. Niitä muiden juomien hintoja en tosin tullut vilkaisseeksi.

Kattoterassille me kakkuinemme tietysti kiivettiin, kun kaikki piti nähdä. Minusta siellä oli ihanan kuuma, lapsen mielestä kamalan kuuma. Eli keskiarvo oli ihan vaan kuuma! Terassi on viihtyisä ja aurinkoinen. Puuta niin kuin suomalaisen järven rannalla kuuluu. Katolta näkee järvelle, Rantapuistoon ja minigolfradalle. Ja melkein siihen soutuvenelaiturille, jonka ansiosta paikan nimessä mainitaan "satama"? Mä en voi sille mitään, että toi nimi vähän huvittaa mua: yhdistelmä Järvenpääläistä huumoria ja ulkopaikkakuntalaisten harhaanjohtamista :D :D Nyt voi täälläkin viedä vieraat satamaan kahville!

Sade muutti suunnitelmat

Terassi valmistui eilen, ilman kattoa kylläkin vielä. Mun tämän päivän projekti piti olla kalusteiden siirtäminen paikoilleen. (Niin, kyllä se pöytä on palaamassa tuolta omenapuiden alta, vaikka aiemmin sitä epäilin :D.) Sade sai kuitenkin suunnitelmat muuttumaan ja homma jäi puolitiehen. Rankkasade oli kuitenkin erinomainen apu terassilautojen pesussa. Mahtoi naapureilla olla ihmettelemistä, jos sattuivat ikkunasta näkemään, kun touhusin pihalla sadetakki päällä ja naama kurassa. Kura johtui siis siitä, että en malttanut sateesta huolimatta olla istuttamatta terassille tulevia tuijia uusiin ruukkuihinsa. Ja tietäähän sen mitä seuraa yhtälöstä vesisade + kukkamulta. Jep, kuraa! Ja sitten kun se sade valui otsalta, tuli aina välillä pyyhkäistyä multaisella/kuraisella kädellä kasvoja...

Terassin viimeistely siirtyi siis huomiselle, ellei taas tule jotain yllätyksiä eteen!

Päiväkävelyllä Lopen metsässä

Ihan lähinurkilta löytää hienoja paikkoja, jos vaan viitsii poiketa totutulta reitiltä vähän syrjään ja katsoa asioita uusin silmin. Tänään käytiin päiväkävelyllä ystävien kesämökin lähimetsässä.

Tunnelmointia laiturinnokassa

Tulin tähän laiturille lukemaan kirjaa, mutta jäinkin tuijottamaan kirkkaana väreilevää järven pintaa. Se heijastaa auringon hehkua, taivaan sineä ja valkoisena vaeltavia pilven haituloita. Tuoksuu... kesältä. En osaa eritellä sitä; sekaisin tuulen pehmeyttä, auringon lämpöä ja vihreää metsää. Korvissa linnun liverrystä,  tuulen huminaa ja satunnaisia molskahduksia, kun kalat hyppelee vedessä... Täydellinen raukea iltapäivä!

Juhannusyö kului perinteisesti: grillausta, skumppaa, kokolla istuskelua.