Kauhean ihana arki

Hui kauhistus mikä kaksi viikkoinen on takana. On ollut niin kiire, että aika on mennyt hujauksessa. Ilman kalenteria en edes uskoisi, että ollaan tosiaan jo lokakuun puolivälissä! Onneksi ihana syksyinen sää on suosinut, eikä vielä ole tarvinut kärsiä sateista. Aurinko pitää kummasti hyvää mieltä yllä, vaikka pimeys lisääntyy ja kiire painaa päälle.

Nuo mun ihanat pikkumiehetkin on huomanneet, että nyt vauhti on sellainen, että turhasta ei kannata nurista. Torstaina pojat järjestivät mahtavan yllätyksen, kun tulin töistä: olivat yhdessä koulun jälkeen hoitaneet tiskit ja leiponeet mutakakkua. Tai tarkoitus oli ollut tehdä mutakakkua, mutta lopputulos olikin suklaapiirakkaa :) Nimestä viis, hyvää se oli, eikä mulle riittänyt kuin pieni pala, mutta oikeastaan parempi niin. Ajatus oli tärkein ja se todella ilahdutti. Jos totta puhutaan, olen yrittänyt vähentää makean syömistä kun hammastarkastuksen aika lähestyy. Mun hammaslääkärillä on meinaan tapana joka kerta tentata mua makean syömisestä ja saada mut aina potemaan syyllisyyttä. Ja ihan aiheesta!

Hetket unta on vain haihtuvaa

Ei, en ole Suvi Teräsniska fani. Tänään vaan Suvin kappaleen sanat osui ja upposi.

Olin yksin kävelyllä metsässä. Usein se on kivaa lasten kanssa, mutta tarvitsen  myös yksin oloa ja hiljaisessa metsässä se on aika täydellistä. Siellä ei voi alkaa tehdä kotitöitä tai lueskella tai somettaa, niin kuin kotona helposti käy. Metsässä pitää oikeasti olla ajatustensa kanssa keskenään. Tai sitten voi olla ajattelematta mitään. Kuunnella vaan lintujen liverrystä ja tuulen suhinaa puiden latvoissa. Ja nakuttavaa tikkaa.

Se ympäröivän luonnon kauneus on aika mykistävää. Varsinkin näin syksyllä metsän kauneus on vailla vertaa. Kaikki hohtaa kirkkaana ennen kuin talven harmaus valtaa maan. Sammal on kirkkaan vihreää, punaisia puolukoita siellä täällä, puiden lehdet hehkuu keltaisina, kanervat purppuraisina ja hopeanharmaa jäkälä rauhoittaa värileikin.

Mä olen sen verran pöpi, että välillä tekee mieli hihkua ääneen ihan pelkästä ilosta, kun kaikki on niin upeaa. Mun suosikkimetsä tekee mut aina onnelliseksi. Siellä on kaikki pienellä alueella: kallio, suo, valoisa lehtimetsä, synkkä kuusikko ja lampi. Jokaiseen mielentilaan löytyy sopiva kolkka tai halutessaan voi kiertää ne kaikki läpi.

Tänään oli vielä ihan mahtava sää, kun aurinko helotti täydeltä terältä. Vaikea uskoa, että on lokakuu... Olin täynnä energiaa kun kävelin takaisin autolle ajaakseni kotiin. Kun istahdin autoon ja käynnistin sen, kuului radiosta seuraavat sanat: "sinä olet niin kaunis/en henkeä saa/hetket unta on vain haihtuvaa". Ja siihen se loppui. Tuntui kuin kohtalolla olisi ollut sormensa pelissä; niin täydellisesti sanat kuvasi mun sen hetkistä tuntemusta luontoa kohtaan.

Paluu tulevaisuuteen: omenakiisseli

Ne perkuleet sanoi tänään siellä ratiossa, ettei kukaan ole tehnyt kiisseliä viiteentoista vuoteen. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Ja siitä, että omenat alkaa loppua ja mulle tulee viime hetken paniikki, että enhän mä vielä ole mitään ehtinyt tehdä, kun kaikki aika on mennyt siihen keräämiseen. No mietitäänpäs: omenahilloa löytyy kolmea eri väriä ja makua, kuivattuja viipaleita on (ja vielä kuivuri pauhaa viimeisiä), omenaa on lohkoina pakastimessa, kauraomenapaistosta ja piirakoita on leivottu, omenabostonpullaa syöty ja mehua on tiristetty mehumaijalla, kun mehustamoon ei päästy. Nyt kun tajusin miten hyvää tuo omenakiisseli on, harmittaa, etten keitellyt mehua enempää... Mutta kun en ehtinyt!

Käytin siis omenakiisselin pohjana mehumaijalla keitettyä omenamehutiivistettä ja hyvää tuli!

Omenakiisseli

2 omenaa

2 dl omenamehutiivistettä (ite tein!)

4 dl vettä

1 tl kanelia

2 rkl perunajauhoja

0,5 dl vettä

Kuori omenat. Laita kattilaan mehu, vesi, kaneli ja kuutioidut omenat. Keitä viitisen minuuttia, että omenapalat ehtii vähän pehmetä. Sekoita perunajauhot kylmään veteen ja kaada seos kattilaan ohuena nauhana. Sekoita hyvin ja kuumenna niin, että kiisseli pulpahtaa pari kertaa. Valmista on!

Rakkautta ilmassa: häät!

Taisin sanoa kertovani jotain häistä Torreviejan taivaan alla. Paluu arkeen on vaan aiheuttanut vauhtia ja vaaratilanteita siinä määrin, että matkamuistelot jäi taka-alalle. Happy couple ja juhlavieraat jääkööt näyttämättä, kun ei tullut lupia kuvien julkaisuun kyseltyä. Tunnelmapaloihin juhlasta on kuitenkin kiva palata kuvien muodossa.

Häitä edeltävänä päivänä käytiin markkinoilla ostamassa valkoisia kukkia juhlapaikalle: ruusuja, liljoja ja jotain muitakin. Kukkia oli alun perin tarkoitus ostaa enemmänkin, mutta juhlapaikan puutteellinen maljakkotilanne aiheutti pienen haasteen. Äidiltä lainattiin muutama maljakko lisää ja hyvin pärjättiin. Liljojen mahtava tuoksu täytti koko tilan!

Ruuatkin valmisteltiin alustavasti jo edellisenä päivänä. Juhlapäiväksi jäi enää viimeistelyä ja vartaiden grillaus. Takapihalla oli hauska laatoitettu grillitila, jossa ruuat oli tarjolla ja vartaat kypsyi suosiollisen miesväen avustuksella.

Makeanhimoisia herkkuhiiriä oli paikalla useampi, niin kakkujakin oli kolme: mansikkakakku, suklaakakku ja sitruunainen juustokakku; aivan järjettömän hyviä!

Kun oli syöty, juotu ja puheet pidetty, alkoi ilta jo hämärtää. Yö oli ihan huikean kaunis! Palmujen lehdet suhisi tuulessa, suihkulähde lirisi vienosti, pehmeä lämpö viipyili iholla ja se täysikuu... Ihan kuin se olisi tilauksesta mollottanut juuri sinä iltana suurena pallona pikimustalla taivaalla!

Juhlat oli onnistuneet ja sekä paikka että sää ihan täydelliset rentoon hääjuhlaan. Altaaseen ei tosin yön pikkutunteinakaan kukaan päätynyt, vaikka loistava tilaisuus olisi ollut!

Nyt on sitten sisko saateltu avioliiton satamaan. Toivon koko sydämestäni onnellisia hetkiä pariskunnan elämään nyt ja aina!

Ilta Torreviejan ytimessä

Torrevieja keskustassa turistin vakkarinähtävyyksiä on pitkä aallonmurtaja ravintoloineen sekä tivoli. Tivoli tosin syksyä kohden pienenee koko ajan, kun laitteita suljetaan ja viedään talveksi pois sesongin hiipuessa. Harmiksi mun lempilaitteet olivat jo poissa, mutta eipä se menoa haitannut. Ainakaan kun keskittyi nauramaan muiden kustannuksella!

Tivolin jälkeen käytiin vielä aallonmurtajalla drinkeillä näyttämässä paikkaa ensikertalaisille. Niki Beach oli vaihtanut nimensä Marina Nikiksi, mutta näytti muuten ihan samalta kuin ennenkin: paljon valkoista, kultaisia Budha-patsaita ja punertavaa valoa. Oli vaan jo turhan pimeä, jotta mun kännykän kuvat olisi tehneet oikeutta paikalle.

Suunta Torreviejaan

Loma. Aina se tuntuu yhtä hyvältä. Tällä kertaa myös vähän erilaiselta. Torreviejassa odotti tällä kertaa neljän makuuhuoneen villa, johon asettauduttiin suuremmalla kokoonpanolla. Ja häät! Ne antaa reissuun oman säväyksensä! Mutta niistä myöhemmin...

Eemelin kanssa hypättiin sunnuntai aamuna junaan pelkin käsimatkatavaroin varustautuneena. Testattiin Kehärata ja todettiin se oikein näppäräksi tavaksi päästä lentokentälle. Mika ja Santtu tuli matkalaukkujen kanssa kentälle suoraan turnauksesta. Tasapuolisuuden nimissä matkaliput oli mulla ja passit Mikalla :D

Matka sujui mutkitta ja villa oli ihan ennakkoon nähtyjen kuvien veroinen. Huoneet saatiin jaettua sovussa ja keittiö testattiin heti, kun nälkäisinä alettiin paistaa lähikaupan pitsoja. Mikäs sen mukavaa, kun pääsee rentoutumaan matkapäivän jälkeen ruuan ja juoman parissa!

Kaura-omenapaistos de luxe

Kaura-omenapaistos on varmaan kaikille tuttu syksyn omenaherkku. Astetta paremmin siitä saa lisäämällä joukkoon vaahtokarkkeja!

6 isoa omenaa

1 tl kanelia

5 tl sokeria

Kauraseos:

100 g margariinia

1 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1 dl mini-vaahtokarkkeja

Pese omenat ja poista kodat. Lohko omenat ja laita voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle kaneli ja sokeri sekä vaahtokarkit.

Sulata margariini ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja sokeri. Levitä omenoiden päälle. Paista 180 asteessa n. 40 minuuttia.

Paistos on hyvää ihan sellaisenaankin, mutta sopii hyvin myös vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kanssa. Nam nam!