sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kuukauden ostolakko




Pidin jokunen aika sitten kuukauden ostolakon. Syy ei lähtenyt taloudenhallinasta, vaan tavaranhallinnasta. Mä en kestä tavaroita, joita meidän kotona on. Ja joita koko maailma pursuaa yli äyräidensä. Mä haluaisin heittää kaiken pois, mutta toinen osapuoli haluaa jatkuvasti ostaa jotain lisää ja tekee samalla hankinnoillaan mut hulluksi. Meidän varastoon en mahdu astumaan edes ovesta sisään. Puhuminen ei auta ja olen jo sen suhteen luovuttanut: niinhän se on, että toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Niinpä päätin kokeilla, miltä tuntuu olla kuukausi ostamatta mitään. Ruoka ja lääkkeet jäi ostolakon ulkopuolelle, samoin lasten mahdolliset tarpeet. Lisäksi annoin itselleni kolme vapaalippua hätävaraksi yllättävien tilanteiden varalta, joskaan en tiennyt mitä ne tilanteet voisi olla.

Ensimmäiset päivät oli vaikeimmat. Ei sen takia, että olisi tarvinut ostaa jotain, mutta huomasin miten helppoa ajattelematon ostaminen oli ollut. Jatkuvasti jäin itselleni kiinni ajatuksista, että tuonhan voisi ostaa ja tuollaisen haluaisin ja onpas tuokin halpa. Vastaan tuli ihan koko ajan pieniä kivoja juttuja, jotka normaalisti olisin ostanut sen enempää ajattelematta; ihan vaan koska mä voin. Välillä olin jo tuote kädessä menossa kassalle, kun tajusin etten voikaan tätä ostaa, koska on ostolakko. Viikon jälkeen alkoi helpottaa, enkä enää ollut automaattisesti ostamassa kaikkea mitä teki mieli. Samalla myös blogien lukeminen alkoi ahdistaa: tuntui, että blogimaailma pyörii kauhean paljon erilaisen kuluttamisen ympärillä. Ja miksi ei pyörisi, sitähän meidän elämä on: yksi iloinen kulutusjuhla. Siinä kohtaa tuntui kuitenkin helpommalta jättäytyä blogimaailman ulkopuolelle ostolakon ajaksi. Tunsin itseni lähinnä pahanilmanlinnuksi ajatuksineni ostamisen minimoinnista.

Vapaalipuista käytin kuukauden aikana kaksi. Viimeisellä viikolla kirpputorilla tuli vastaan 2 asiaa, joita en voinut jättää ostamatta. Nyt tiedän, että olisin hyvin voinut jättää nekin ostokset tekemättä, koska toista niistä en ole käyttänyt kertaakaan. Järjetön minä! Ostin siis vain pelkän mieliteon ja halvan hinnan takia. Olin luvannut itselleni, että jos selviän kuukauden ostolakosta, voin käydä kuukauden päätyttyä ostamassa ne asiat, jotka jäi kaihertamaan mieltä. En muistanut yhtäkään asiaa, jonka olisin halunnut ostaa! Voin siis päätellä, että ne kaikki mieliteot olisi olleet ihan turhanpäiväistä roinaa, jotka ostoinnostuksen jälkeen olisi jääneet kaapin perälle. Ihanaa, etteivät ne nyt ole kotona pölyä keräämässä :)

Kuukauden aikana säästöön jäänyt summa sen sijaan oli iloinen yllätys. Mistään en kokenut jääneeni paitsi ja päätin vielä palkita itseni ostamalla uudet aurinkolasit. Niinpä niin: ojasta allikkoon, kun ostolakon palkkio on ostaminen! Kuulostaa pahalta, mutta nyt mulla on krääsämäärän sijaan yhdet kunnolliset aurinkolasit, jotka joka tapauksessa olisi pitänyt hankkia.

Tänä viikonloppuna ei sitten ostolakosta ole ollut tietoakaan. Molemmat pojat tarvitsi uusia kesävaatteita ja lauantai vierähti Willassa perheen kesken. Mutta jotain mä olen ostolakosta oppinutkin: vaikka ostoksia eilen kertyi, ne oli lasten todelliseen tarpeeseen. Itselleni hankin vain uudet bikinit ja kesäläpsyttimet jalkaan, joten kesä voi alkaa!


6 kommenttia:

  1. Ihanan rehellinen analyysi ostolakosta, ja pakko sanoa, että hyvä sinä. Pärjäsit mielestäni hyvin! Itse en ole ihan varma miten selviäisin, vaikka olen näin työttömänä ihan luonnostaan vähentänyt kulutusta.

    Hyviin aurinkolaseihin kannattaa panostaa, joten synninpäästö sinne. Tosi coolit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kiinnosti kokeilla, miten vähällä ostamisella voisi pärjätä vai voisiko edes. En kyllä alun alkaen uskonut, että pysyisin kovana kokonaisen kuukauden, mutta se onnistui sittenkin. Aion jatkossakin vähentää kuluttamista harkitsemalla tarkemmin, mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä pelkkää haluamista.

      Ja kiitos! Olen tyytyväinen laseihini :)

      Poista
  2. Oletpa ollut järkevä! Nuo ostolakot on ihan paikallaan välillä. Pitäisi varmaan itsekin ryhdistäytyä.
    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua itseäni tavaran määrä ahdistaa, mutta silti kaikkea pientä tuntuu kertyvän jatkuvasti lisää. Ostolakko on ihan hyvä keino ravistella vähän omia kulutustottumuksiaan.

      Aurinkoista viikkoa myös sinulle! Nautitaan lämmöstä :)

      Poista
  3. Aplodit sulle, hyvin suoriuduttu! Tosiaan täällä blogistaniassa on vaikea olla saamatta ideoita tai inspiraatioita milloin mistäkin tosi tai vähemmän tärkeästä
    tarpeellisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta! Inspiraatio on ihana asia ja tykkäänkin enemmän lukea muiden käyttökokemuksia kuin yritysten mainostekstejä. Ostolakkoni aikani olikin helpompaa olla inspiroitumatta ollenkaan, ettei tullut liian suuria houkutuksia :D

      Poista