lauantai 6. lokakuuta 2018

Tunnustuksia aamu-usvassa




 
Tää viikko on ollut aika kamala. Ei oikeastaan mistään erityisestä syystä, mutta jotenkin vaan kaikki on ahdistanut ja suututtanut ja itkettänyt. Kattoremontti ja vesisade, uusi laina, teini ja koulun vaihto, kolea sää, valvotut yöt ja ainainen kiire. Eli kaikkea pientä, vaikka ei oikein mitään. Töissä olen valittanut ihan kaikesta, vaikkei olisi ollut mitään syytäkään. Torstai-iltana tulin onneksi jotakuinkin järkiini ja toivoin, että voisin kelata takaisin viime maanantaihin ja aloittaa viikon alusta tehdäkseni asiat toisin ja valitakseni sanani paremmin. Vaan kun se ei onnistu, niin vein sitten perjantaina töihin pullaa pyytääkseni anteeksi ja hyvittääkseni menneen viikon marinat.

Vaikka sanomisia ei saa peruttua, tuntui että olen velkaa jotain positiivista, kylvettyäni ympärille niin paljon negatiivista. Auttoi se ainakin vähän. Syntyi naurua ja muutama muukin tunnustus ja anteeksipyyntö leppoisan pullakahvittelun lomassa. Ne lähimmät ja tärkeimmät työpaikalla tietää ja ymmärtää, muut ehkä ihmetteli sitä anteeksipyytelyä ja silmät kyynelissä hihittämistä. Onneksi työyhteisö on sellainen kun on: rento ja vapautunut <3

Rasittavan viikon päätteeksi oli helpotus tajuta, ettei viikonloppuna ole pakko tehdä mitään. Aamulla olinkin jo puoli kahdeksan jälkeen ulkona pöpelikössä. Kadut oli jäisiä ja liukkaita, mutta pysyin sentään pyörällä pystyssä. Arkiaamuisin olen junan ikkunasta ihaillut paksua sumua, joka peltojen yllä viipyilee ja haaveillut, että jonain aamuna ehtisin sinne sumun sekaan kulkemaan. Nyt oli sitten se hetki. Olihan se ihan huiman kaunista, kun taivaanranta hohti punertavana ja sumu aaltoili pellon yllä ruskan väreissä hehkuva metsä taustanaan. Maisema oli aamuvarhaisella aika täydellinen ja sai muut asiat loksahtelemaan oikeisiin mittasuhteisiinsa. Ehkä elämä taas ensi viikolla onkin ihan mukavaa ja seesteistä :)

3 kommenttia:

  1. Joskus kaikki vaan harmittaa ja negatiivisuus saa yliotteen!
    Hienosti toimit, kun otit asian puheeksi ja saitte asian puitua leppoisasti!
    Parempaa kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mamma <3 Tämä viikko on sujunut jo paljon paremmissa tunnelmissa :) Joskus tosiaan negatiivisuus saattaa vallata mielen ja pitää oikein pysäyttää itsensä, että saa kierteen katkaistua. Nyt kuitenkin on suunta parempaan. Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  2. Tuollaisia alakuloisuuksia tulee minullekin silloin tällöin, että juuri tuntuu, että pieniä asioita paljon kerääntynyt sillä hetkellä mieleen. Meilläkin oli juuri kattoremontti ja se tuntui todella suurelta projektilta, mutta se olikin ihmetyksekseni ohi ihan hujauksessa. Usein alakuloisuuteen ainakin omalla kohdalla liittyy, että on nukkunut huonommin tai stressaantunut, johon olen huomannut avuksi sen, että ottaa vaan vähän omaa aikaa.

    VastaaPoista