Kesäpesä 2017

Meillä on pihan lisäksi parveke, joka on aika vähän käytössä, pihalla kun on enemmän puuhaa. Kesäisin parvekkeelle on viritetty "kesäpesä". Siihen kuuluu kuormalavoista rakennettu sänky, jossa on mukava ottaa päiväunia, nauttia auringosta ja joskus sateestakin. Kesäpesään voi vetäytyä lueskelemaan ihan rauhassa, eikä sinne edes kuule, mitä sisällä tapahtuu. Pojat tykkää köllötellä siellä vielä syksyn pimeinä iltoinakin viltteihin kääriytyneinä tabletilta Netflixiä katsellen. Odotan jo, että minäkin pääsen lomalla katsomaan elokuvan ulkosalla!

Pesään ei ole ostettu mitään uutta. Kuormalavojen lisäksi löytyy betoniharkkoja, kirpputorilöytöjä tai jo roskistuomion saaneita tavaroita, jotka ovatkin vielä löytäneet paikkansa parvekkeelta. Tällä viikolla kyllä innostuin yhdestä asiasta niin, että teki mieli ostaa, mutta se olisi ehkä ollut liian iso. Ja liian hullu! Olisin nimittäin halunnut ostaa puolikkaan kirahvin. En tiedä mistä kummasta se meidän naapurin vanhojen tavaroiden kauppaan oli ilmestynyt, jonkun huvipuiston tai sirkuksen jäämistöstä ehkä? Siellä se ressukka retkotti tavarakasan päällä uutta kotia odotellen. Mä niin toivon, että joku pelastaa sen ennen kaatopaikalle joutumista!

Mulla on tänä keväänä/kesänä kaikki asiat viivästyneet (niin kuin ulkona luonnossakin). Tästä johtuen myös kesäpesän järjestely venyi juhannukseen saakka. Eikä itse parveke ole valmis vieläkään: toisessa päässä on lasten kalusto, joka on jo ihan liian pieni kenellekään meidän perheestä. Siitä pitäisi siis hankkiutua eroon, mutta taitaa jäädä lomaan ennen kuin sen ehdin tehdä. Itse pesä on kuitenkin jo käyttökelpoinen! Kun köllähtää sinne ja laittaa silmät kiinni, ei toisen päädyn keskeneräisyys haittaa!  Ja voi itsekseen haaveilla kirahveista ja muista omituisuuksista ;)

Keskikesän kauneus

Juhannusaaton sää on vaihdellut kylmästä viimasta sateiden kautta auringon lämpöön ja takaisin. Ja kaikkea siltä väliltä. Ei sentään lunta satanut! Kylmyydestä huolimatta uskaltauduin uimaan. Talviturkki on siis heitetty keskikesän yöttömässä yössä!

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sitä paitsi mulla on mielessä vain yksi sana: kaunista!

Itse tehtyä jäätelöä

Jäätelö kuuluu kesään, vaikka taivaalta tulvisi rakeita tai mitä tahansa. Lehdissä vilisevät jäätelöohjeet on houkutelleet jo pidemmän aikaa ja nyt lomaillessa ehdin vihdoin tarttua toimeen. Tein kermaista vaniljajäätelöä omenahillo- ja kinuskiraidoilla. Viime kesän omenapaljouden jäljiltä hilloja on edelleen jäljellä vaikka kuinka paljon. Jäätelömassaan käytin turkkilaista jogurttia, kun en halunnut jäätelöstä liian imelää. Omenahillon ja kinuskin yhdistelmä teki lopputuloksesta kuitenkin tosi makean. Omaan makuuni niin makean, että pieni annos kerrallaan riittää hyvin.

Kotitekoista jäätelöä auringonpaisteessa nautiskellessa ihastelin, miten kauniin kermansävyinen juhannusruusu onkaan! Ja täydessä kukassa juuri juhannuksena! Harmi vaan, että juhannusruusun kukinta menee ohi niin nopeasti. Nyt täytyy ottaa ilo irti näistä päivistä, kun koko kotipiha tuoksuu ruusulle.

Omena-kinuski kotijäätelö

2 dl kuohukermaa 

2 dl turkkilaista jogurttia

1 purkki kondensoitua maitoa

Omenahilloa

Kinuskikastiketta

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon jogurtti ja kondensoitu maito. Kaada massaa leipävuokaan kerroksittain vuorotellen hillon ja kinuskikastikkeen kanssa. Peitä vuoka kelmulla ja laita pakastimeen yön yli (tai vähintään 4 tuntia), jotta ehtii jähmettyä kunnolla.

Itse tehty jäätelö on rakenteeltaan kovaa suoraan pakastimesta otettuna, joten sen kannattaa antaa pieni hetki pehmitä huoneen lämmössä.

Ja koska ihana juhannusruusu ansaitsee kaiken huomion sen lyhyen hetken kukkiessaan, osallistun näillä kuvilla myös kukkailotteluun Mansikkatilan mailla. Siis jos vaan kohtaan vielä tietokoneen, että pääsen linkkaamaan :)

Ruusuntuoksuista juhannusta itse kullekin!

Majoitusvinkki Tallinnaan

Nyt on ihan pakko kertoa, millaiseen majoitukseen Tallinnassa sattumalta päädyttiin. Oli niin loistava paikka, että on vinkattava muillekin Tallinnan kävijöille, vaikka melkein tekisi mieli pitää omana pikku salaisuutena, jotta paikka olisi meille vapaana toistekin :)

Tallinnasta hotellia varatessa todettiin, että kaikki hotellit on täynnä. Tai siis kaikki tilavat perhehuoneet oli varattu; meitä kun on kolme aikuisen kokoista ja yksi natiainen, niin tavalliseen hotellihuoneeseen ei enää mahduta. Mika sitten ehdotti, että mitä jos varataankin asunto, ettei tarvi muuttaa aikataulua. Olin vähän epäluuloinen, kun ehdotetun asunnon sijaintikin oli niin pitkällä Toompean mäellä, etten ollut koskaan siellä saakka käynyt.

Asunto osoittautui ihan loistavaksi meidän kokoonpanolle! Siinä oli 2 viihtyisää makuuhuonetta, valtava olohuone, keittiö, 2wc:tä ja kylpyhuone isolla ammeella varustettuna sekä sauna. Melkein piti miettiä, raaskiiko sieltä huoneistosta poistua ollenkaan ennen kotiinlähtöä!

Asuntoon pääseminenkin oli pieni seikkailu osoitteineen ja numerokoodeineen, mutta perille päästiin ja saatiin ovikin auki ilman että tavattiin yhtään ihmistä.

Lopulta asunnon sijainti olikin ihan huippu! Vanhassa upeasti remontoidussa talossa Patkulin ja Kohtuotsan näköalatadanteiden välissä. Molemmista oli upeat näkymät yli kaupungin merelle saakka.

Kartalta löydettiin asunnolle vain yksi reitti, mutta huomattiin sitten, että yhden tunnelin läpi kävellen tultiinkin muutamassa minuutissa raatihuoneentorille. Eli ei ollenkaan liian pitkä matka!

Liikuntarajoitteisille tai rattaiden kanssa matkaaville en voi kuitenkaan paikkaa suositella. Ylös Toompean mäelle ja ihan viimeisimpään nurkkaukseen oli melkoinen kipuaminen mukulakivisiä katuja ja portaikkoja. Lisäksi kadut oli niin tupaten täynnä turisteja, että liikkuminen siellä ei ole erityisen näppärää.

Itse ihastuin ikihyviksi sekä asuntoon, että sen sijaintiin historiallisessa ympäristössään. Pojatkin totesi, että tuntuu ihan "oikealta ulkomaalta" :D kun kaikki on niin erilaista ja vanhaa.

Eli jos kaipaa tilavaa majapaikkaa perheelleen tai isommalle porukalle ja pitää vanhasta linnamaisesta ympäristöstä, kannattaa tsekata Tallinn City Apartments (Toompea Old Town). Ainakin mä olen pikkuisen rakastunut paikkaan! ❤️

Idänunikoita mummilan pihalla

Mummilan piha vaatii kesäaikaan aina pienen kierroksen, jotta saan päivitettyä mitä milloinkin on puhjennut kukkaan. Parhaillaan kukkii iki-ihanat idänunikot, jotka lukeutuu mun lempikukkiin.

Kukkaloiston lisäksi jatkettiin ruuasta nautiskelua. Ennen mummilavisittiä juhlittiin nimittäin kesän kolmannet sukujuhlat; tällä kertaa rippijuhlan muodossa. Ennakoitu sade jätti tulematta ja lohisoppa ja mansikkakakku päästiin nauttimaan puutarhassa lämpimässä kesäsäässä. Kerrankin voi iloita siitä, ettei sääennuste pitänyt paikkaansa! Lohisoppa on kyllä aina hyvää, mutta ehkä kuitenkin vielä pikkuisen normaalia parempaa, kun sen saa syödä ulkona.

Ja kukkii siellä mummilassa muutakin kuin unikot. Päivänliljat ja värililjat on kukassa ja pionit lupaavasti nupulla.

Mahtaakohan kukaan tietää, mikä on tuo koko nurmikon peittänyt pikkuinen vaaleanpunertava kukka? Lehdet kasvaa ihan maanpinnassa ja kukkavarsi on n. 10 cm korkea. Kukka on ilmeisesti tullut pihaan lainassa olleen ruohonleikkurin mukana siemeninä ja leviää joka puolelle. Kiinnostaisi kovasti tietää mikä se lienee, joten uteliaana odottelen, jos joku osaisi vinkata!

Taste of Loma; Helsinki

Ollaan opittu Mikan kanssa yksi juttu. Kun loma alkaa, kannattaa tehdä HETI jotain normaalista poikkeavaa, jotta pääsee irti arjesta. Kyllähän työviikon jälkeen väsyttää, eikä millään viitsisi ja flunssakin teki tuloaan (tai ehkä jo menoaan?). Mutta vanhasta oppineena pyristeltiin väsymyksestä eroon ja hypättiin junaan suuntana kesäinen ruokafestari Taste of Helsinki.

Ja kyllä kannatti. Aurinko paistoi, ruoka tuoksui ja skumppa kupli! Siitä kuplimisesta on kyllä kiittäminen Electroluxia, jonka kutsuvieraana oltiin. Isäntäväen teltassa oli alkupalaksi tarjolla haukitäytteinen focaccia. Kerrassaan hyvää! Muuten Electrolux keskittyikin sitten monipuoliseen juomatarjoiluun. Kesäinen fiilis valtasi mielen heti loman alkajaisiksi ja se oli tavoitekin. Ja ei, se ei johtunut juomatarjoilusta! Toinen tavoite oli maistella sellaisia ruoka-annoksia, joita normaalisti en ravintolassa tilaisi. Sekin tavoite täyttyi.

Ensimmäisenä maistoin Shelterin 24h haudutettua karitsaa. Karitsaa syön muutenkin ja tämä oli The Annos, jolla halusin aloittaa. Hyvää, mutta pieni pettymys, koska odotukset oli niin korkealla.

Seuraavaksi siirryttiin Pastoriin; Mikalle Black Angus härkää, minulle grillattua mustekalaa, perunaterriiniä ja kylmäsavustettua lohenmätiä. Oh my! Nyt päästiin asiaan ja pääsin ihmettelemään, mikä onkaan syy, että välttelen mereneläviä...

Ja sitten Bistro O Mat; Mikalle grillattua porsasta, minulle savustettua punajuurta, rapeaa ruista ja vuohenjuustoa. Ja... tattadaaa! Yllättäen punajuuri oli illan suosikkiannokseni! Suunnittelenkin jo punajuuri-kokeiluja grillissä.

Mika maistoi vielä Passion lammasmakkaraa ja veripalttua uusilla perunoilla, minä siirryin jälkiruokaan. Kaikista houkuttelevista jälkkäreistä huolimatta päädyin Vanhan Porvoon jäätelötehtaan kojulle. 4 markan annokseen sai valita useampia makuja ja pidin edelleen illan periaatteesta kiinni: maku, jota en normaalisti valitse. Niinpä annoksessa oli makuina ruskistettu voi, pistaasi ja kotoinen mustikka, koska valkoinen basilika ehti loppua juuri ennen vuoroani. Hyviä oli kaikki, ja taaskin yllätys: suosikiksi nousi ruskistetun voin makuinen jäätelö!

Aikamoinen herkkukooste tuli illan aikana nautittua. Lopulta kotonakin odotti yllätys. Santeri oli palkattu vahtimaan pikkuveljeä ja oli sovittu, että pojat vuokraa leffan ja tilaa pizzaa. Pizzat olivat saapuneet, mutta ihan vääränlaiset! Santtu oli soittanut ja ilmoittanut asiasta ja uudet pizzat oli luvattu tehdä ja toimittaa heti. Oikeanlaiset pizzat oli saapuneet pahoitteluiden kera; alkuperäiset oli toimitettu väärään osoitteeseen. Niinpä sitten pojilla oli lopulta 4 pizzaa, joista kaksi ylläri-täytteistä oli jätetty odottamaan meidän kotiin paluuta. Ja kyllä muuten maistui yöpalana makoisalta! Siitä huolimatta, että täytteitä sai vain arvailla... Tai ehkä juuri siksi!