Pikkuhousut puntissa ja muita kuulumisia

Kuvan rintaliivit eivät liity tapaukseen

Niin se vierähti, täsmälleen kuukausi edellisestä postauksesta. Ei se mitenkään tietoisesti tapahtunut; tämä täsmällisyys on ihan silkkaa sattumaa. Olin jo välillä ihan varma, etten palaa tänne enää koskaan. Mulle iski joku selittämätön someahdistus ja tarvitsin pienen irtautumisen. Eikä se ahdistus sitten poissaollessa ja asiaa tarkemmin miettiessä enää niin selittämätöntä ollutkaan.

Kun some-elämä oli tauolla, vapautui oikeaan elämään yllättävän paljon aikaa. Tilastojen mukaan yli 2 tuntia päivässä. Siinä ajassa olen ehtinyt lukea useamman kirjan, jäädä koukkuun pariin sarjaan, liikkua normaalia enemmän ja vilautella pikkuhousuja Helsingin rautatieasemalla. Jep. Luit oikein. Mutta ennen kuin luulet mitään muuta, oikaisen heti, että se oli vahinko. Eikä siihen liity mun takapuoleni mitenkään.

Luulin, että sellaisia asoita käy vain Bridget Jones -tyyppisille ihmisille, joille aina sattuu ja tapahtuu. Ei tällaisille järkeville, ennakoiville ja (melkein) järjestelmällisille äiti-ihmisille. Mutta voi kuulkaa, kaikki on mahdollista!

Aivan tavallisena ja ehdottomasti arkisena keskiviikko-aamuna matkasin junalla töihin, kuten usein arkipäivisin teen. Olin jo ehtinyt juosta kotoa junalle, kuten myös usein arkisin teen (ai muka ennakoiva). Astuin Helsingissä junasta ulos satojen muiden työmatkalaisten tavoin, enkä ehtinyt kävellä pitkällekään, kun tunsin olallani koputuksen. Vanhempi herrasmies oli hengästymisestä päätellen kirinyt minua kiinni jo jonkun matkaa ja kohteliaasti kysyi, että "onko nuo punaiset tarkoituksella näkyvillä". Nostin laukkuani ja vilkuilin ympäriinsä ihmetellen, että mistä punaisista hän puhuu. "No siis NUO. Housun lahkeessa." Anna mun kaikki kestää sitä nolostuksen määrää, kun tajusin, että housun lahkeesta pilkisti pikkuhousut. Ja ettei vaan keltään jäisi huomaamatta, oli kohtalo päättänyt valita punaiset pitsipöksyt korostaakseen muuten mustaa pukeutumistani. Enhän mä edes käytä punaisia alusvaatteita! Tämä herra vain totesi tyynesti ajatelleensa varmistaa asian, kun ei koskaan voi tietää mikä muoti naisilla milloinkin on menossa! Herra katosi väkijoukkoon ja mä yritin hillitä hihitystäni tunkiessani pikkupöksyjä läppärilaukkuun. Seuraava kauhistuksen aihe olikin, että olisin nykäissyt ne läppärin mukana neukkarin pöydälle, mutta siltä sentään vältyin.

Vaan mitäpä tuosta! Kun asiat on hyvin, pienet kommellukset vain piristää päivää. Sitä paitsi itselleen nauraminen tekee ihan hyvää ja karistaa elämästä turhan totisuuden. Samaa en kuitenkaan halua toista kertaa kokeilla, joten jatkossa saatan tutkailla pyykkejä hieman tarkemmin ennen kaappiin viikkaamista!