Lauantaina ajeltiin Hämeenlinnaan. Olen kuullut jonkun sanovan, että sikäläisestä Popinosta saa läänin parhaat pizzat ja niitähän oli sitten testattava. Valinta oli heti selvä lukematta listaa edes läpi, kun silmiin osui omaa nimeäni kantava pizza. Sen numerokin sattui vielä olemaan syntymäpäiväni, niin olisi ollut melkeinpä hulluutta jättää sellainen sattuman oikku tilaamatta. Vankkumaton usko kohtalon johdatukseen palkitsi: söin elämäni parhaan pizzan!!! Siinä oli ainakin fetaa, tonnikalaa, jalapenoa ja jotain käsittämättömän hyvää juustoa. Slurp!
Vatsat täynnä kuin turusen pyssyt lähdettiin tutkimaan
Hämeen linnaa. Edellisestä käynnistä oli jo aikaa, eikä Eemeli ollut käynyt siellä koskaan. Eemelille käynti olikin huikea seikkailu sokkeloisessa linnassa ja Santerikin tuntui viihtyvän. Tosi hiljaista siellä kyllä oli; saatiin kiertää saleissa todellakin ihan rauhassa.
Kolmelta aikuiselta ja kahdelta lapselta lysti kustansi 24,- euroa, eli hintakaan ei ollut päätä huimaava. Hintaan olisi kuulunut tasa tunnein lähtevä opastettu kierros, mutta me ei maltettu jäädä odottamaan seuraavaa kierrosta, vaan kierreltiin omin päin pelkän opasvihkosen varassa. 5-vuotiaalla riitti intoa juosta joka paikkaan ensimmäisenä ja kokeilla joka ikistä vastaan tulevaa ovea. Sain oikein tosissani pysytellä Empun perässä, kun en uskaltanut päästää poikaa silmistäni vanhassa linnassa. Vaikka siellä olikin kaiteita ja lukittuja ovia, oli siellä myös monta paikkaa, mihin pieni poika voi hävitä.
 |
| Tykkitornissa |
 |
| Pieni mies ja linnan sisäpiha |
 |
| Monsteri suunnittelee linnan valtausta |
 |
| Täällähän olis voinut asua! |
 |
| Ei hullumpi näköala |
 |
| Ritaripajalla pääsi testaamaan varusteita |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti