maanantai 30. marraskuuta 2015

Pieni liekki

"Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen."





Tänään vaellettiin hurjana ulvovasta myrskystä huolimatta Jampan joulupolulla. Oksia lenteli, kynttilälyhtyjä kaatuili ja välillä vihmoi vettä, mutta joulumieli löytyi!

Muutama vuosi sitten lumi tuli niin aikaisin, että joulupolun aikaan oli jo paksut kinokset, mutta nyt oli pelkkää pimeyttä. Sään takia ensin vähän epäröin lähtöä, mutta luvattu mikä luvattu... Tuulen, sateen (ja pimeän) kestävissä vaatteissa oli hieno ilta.

Kierros aloitettiin päiväkodin pihalta; päiväkodin aikuiset ja lapset olivat rakentaneet hienon Frozen-teemaisen talvimaailman: kaikkea sitä saakin aikaiseksi pahvilaatikoista, jäästä, hileistä ja kynttilöistä! Ja tuoksupusseista tarttui joulun tuoksu niin vahvasti nenään, että olisi voinut luulla olevansa leipomossa!

Seuraava rasti oli koulun pihalla ja ilmassa oli orastava toive joulupukin tapaamisesta. Hänestä ehdittiin kuitenkin nähdä vain oven raossa vilahtava selkä. Grillimakkarakaan ei meille maistunut, niin luikahdettiin liukkaasti seurakuntasalille.

Siinä vaiheessa tarjolla ollut lämmin glögi ja piparit maistuikin jo ihan taivaallisilta ;) . Niitä maistellessa ja joululauluja kuunnellessa se sitten iski: joulumieli. Ensin hyvänä ja haikeana ja sitten ihan äärettömänä suruna. Viime päivien kammottavat uutiset hirveistä tapahtumista vyöryi mieleen ja haikeat laulut hyvyydestä, toivosta ja rauhasta alkoi itkettää ihan väkisin. Toivon tuiketta sydämeen tällä hetkellä todellakin tarvitaan! Vielä ulkonakin itku meinasi tulla ihan väkisin. Onneksi oli pimeää ja Eemeli höpötteli kävellessä omia juttujaan, niin sain piilotettua sen. Kasvoilla viuhuva tuuli  auttoi saamaan ajatukset muualle ja meidän viimeisellä rastilla ei enää surettanut!

Perhepuistossa oli monta erilaista pikkuihmisille sopivaa liikunnallista rastia. Eemelin kanssa purettiin energiaa oikein kunnolla! Juostessa, keinuessa, kiipeillessä ja temppuillessa unohtui kaikki muu! Mieleen nousi vain vanha totuus: liikkukaa ihmiset, liikkukaa, niin murheet unohtuu!

Olen hirvittävän iloinen siitä, että löytyy ihmisiä, jotka haluaa ja jaksaa järjestää tällaisia avoimia ja maksuttomia tapahtumia. Mulle tämän päivän joulupolku oli juuri se tarvittava "pieni liekki", josta sain pisaran toivoa sydämeen. Vaikka ympärillä tapahtuukin hirveitä, kyllä hyvyyttäkin löytyy. Se vaan meinaa jäädä kaikkien huonojen uutisten jalkoihin. Mut pienempiä pitää puolustaa, eiks niin? Hoidetaan kukin osamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti