lauantai 28. syyskuuta 2013

Kekrimarkkinoilla!

Ihana lauantai! Eemelin kanssa vierähti Tuusulassa Kekrimarkkinoilla puolet päivästä. Alku oli pieni pettymys, mutta kun päästiin vauhtiin, siellä olikin tosi kivaa ja aika vierähti hurauksessa. Me oltiin sovittu jo kotona, että katsotaan tulishow ja turnajaiset ja niiden välissä kierrellään vähän kojuja. Empun mielestä eläimet oli kuitenkin niin kivoja, että turnajaisten jälkeen käytiin vielä uudelleen kyhnyttelemässä niitä. Siellä oli siis paikalla Hembölen kiertävä kotieläinpiha, jossa pääsi rapsuttelemaan vuohta, kaneja, koiraa, aasia, ponia, minipossua ja lampaita. Ja oli siellä lintujakin, mutta mä pelkään niitä... mutta en viitsi kertoa Eemelille, ettei sekin ala pelätä... Se ihana aasi kyllä vei mun sydämeni! Eemeli tykkäsi eniten kaneista ja olisi halunnut tuoda yhden niistä kotiin Romeon kaveriksi. Ja mä jäin harkitsemaan aasi-adoptiota. Päästiin kuitenkin kotiin ilman uusia karvaisia kavereita.
Iiiiii-ha-naaa!
"Voisko nää asua meillä?"
"Noi sarvet on vähäsen hurjat..."
RÖH!
Yllättävää kyllä, selvittiin markkinoilta ilman mitään ostoksia. Siellä oli kyllä monenlaisia houkuttelevia koruja ja koriste-esineitä, mutta Eemeli ei oikein malttanut odotella mua, niin jätin kojut sikseen ja nautittiin vaan tunnelmasta.

Mä tykkäsin tosi paljon Rohan tallien turnajaisesityksestä ja Eemeliin teki vaikutuksen myös tulishow. Vaikka Eemelin mielestä meidän Santtu onkin parempi bolottamaan, kuin se esityksen poika (veljellinen ylpeys on aina paikallaan!). No mutta siis ne turnajaiset: upeita hevosia, tulen lieskoja, haarniskoituja ritareita ja kiiltäviä miekkoja! Ja se taustalla jylisevä musiikki ja synkkä kertomus keskiajasta veivätkin sitten täysin mennessään. Esityksen eteen on oikeasti käytetty muutama ajatus, eikä hutaistu vaan vähän sinne päin, niin se sai kyllä otteeseensa kaiken ikäiset. Muutaman pienen pojan ehkä vähän liiankin tiukasti turnajaisten jälkeen kiiluneista silmistä ja heiluneista miekoista päätellen :D :D.




Ja tokihan vähän piti herkutellakin: nokkoslettuja speltistä ja aroniamehua, nam! Mutta tota possua me vaan katseltiin...










sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Sunnuntain suolapähkinäkeksit

Sunnuntai aamu alkoi mahtavasti toteamalla, ettei ole mitään tekemistä! Tiedättehän nää lapsiperheen "ei mitään tekemistä"-päivät: ei tarvinut mitään muuta, kuin pestä pari koneellista pyykkiä ja astioita, siivota Romeon häkki, leikittää lapsia pihalla, tehdä ruokaa, imuroida, käydä zumbassa ja leipoa keksejä. Armottoman toimeton päivä!!! Mikakin joutui kaivamaan ojan ja tekemään yhdelle myymälälle pohjapiirroksen, että sai aikansa kuulumaan ;). Kun pääsi vielä käymään saunassa niin päivä sai arvoisensa loppusilauksen...

Kekseistä tuli törkeän hyviä ja älyttömän rumia. Ne näyttää ihan pilalle menneiltä näkkileiviltä! Mutta maku on sen verran hyvä, että ohjetta täytyy vielä vähän jalostaa, että ne sais vielä näyttämäänkin hyviltä...

Valmiit herkku-kammo-köppänät

Suolapähkinäkeksit 

125 g margariinia
3 kukkuraista ruokalusikallista maapähkinälevitettä
2,5 dl sokeria
0,5 dl siirappia
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
3/4 tl ruokasoodaa
2 dl suolapähkinöitä

Mittaa pehmeä rasva, maapähkinälevite, sokerit, siirappi, vaniljasokeri ja suola kulhoon ja vatkaa muutama minuutti. Lisää muna ja jatka vatkaamista hetki.

Lisää ruokasooda jauhojen joukkoon ja lisää seos sekä rouhitut suolapähkinät taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta älä vatkaa enää.

Tee 24 littanaa kökköä kahdelle pellille. Paista 175 asteessa n. 15 minuuttia.

Ei ollenkaan valmista.
Hei oikeesti: "Start the day with nutella"! :D :D



maanantai 2. syyskuuta 2013

Syksyn aloitus leipää leipoen

Sinne se sitten mennä muljahti taas, kokonainen kesä... Miten saattoikin kaksi kuukautta elämästä heilahtaa ohi sellaista vauhtia? Ehti olla ihania iloja ja syviä suruja. Helteisen kesäloman rentojen hetkien muistelu saa vieläkin hymyn kohoamaan jostain sielun syövereistä. Ja viime viikonloppuna viimeiselle matkalleen saateltu mummo nostaa kyyneleet silmiin ja palan kurkkuun vielä pitkään...

Kesä oli niin kuuma, että meillä välteltiin hellan käyttöä ettei koti kuumenisi yhtään enempää. Ruuanlaitto keskittyikin grillaamiseen ja leipominen oli jokseenkin pannassa. Nyt kun syksy alkoi viiletä, alkoi jauhopeukaloakin syyhyttää. Kesän aikana olen näköjään kuitenkin vieroittunut pahimmasta sokeriaddiktiosta, kun en ensimmäisenä alkanutkaan leipoa kakkuja ja piirakoita vaan LEIPÄÄ!!!

Auringonkukka-kauraleipä
 

5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl kaurahiutaleita
0,5 dl juoksevaa hunajaa
1,5 tl suolaa
9-10 dl hiivaleipävehnäjauhoja
50 g margariinia

Kuumenna vesi n. 42 asteiseksi. Lisää joukkoon siemenet, kaurahiutaleet, hunaja ja suola. Sekoita tasaiseksi. Alusta jauhot taikinaan vähitellen. Lisää sulatettu rasva alustamisen loppuvaiheessa. Kohota lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia.

Jaa taikina kahteen osaan ja leivo palat leiviksi. Kohota leipiä liinan alla 20-30 minuuttia.

Paista 175 asteisen uunin alimmalla tasolla noin 35 minuuttia.

Kani-herrallekin maistui yön yli kuivatettu leipä