torstai 16. toukokuuta 2013

Päivä Onnelassa

Tiistaina vietin koko päivän työkavereiden kanssa Majatalo Onnelassa Tuusulajärven rannalla. Olipa ihana paikka ulkoiluun ja kokouspaikkana varmaan toimisi myös! Mutta me siis ulkoiltiin koko päivä. Aamulla lähdin sinne fillarilla ja matkaa kertyi 8,5 km, eli ihan kelpo aamulenkki :). Aamiaisen jälkeen meidät jaettiin ryhmiin ja sitten päästiin tositoimiin: ohjelmassa oli puistogolfia, jousiammuntaa ja ongelmanratkaisua.
Rantasauna ja vastarannalla Sarvikallio
Hauskoin kisa oli kuitenkin tornin rakentaminen pullokoreista: yksi joukkueesta pääsi killumaan köyden varassa ja muut pinosi koreja päällekkäin ja lopulta tuki tornia, jotta se pysyisi pystyssä. Köysityyppi oli tornin huipulla ja sinne hänelle heitettiin aina kori kerrallaan, joka piti saada pinon päällimmäiseksi. Meidän joukkue voitti: meillä oli 28 koria päällekkäin, ennen kuin pino alkoi kaatua. Hauskaa hommaa ja olisin itsekin halunnut sinne pinon päälle kokeilemaan, mutta kaikkea ei voi saada! Hauskaa oli tukipuunakin, vaikka vähän pelotti, että koska rysähtää kori päähän. Onneksi oli kypärä!
Voittoisa 28:n korin torni loppusuoralla
Ehdin kuulla siellä myös vähän paikan historiaa. Tarina oli mielenkiintoinen ja surullinen myös. Kolmiodraamaa, mustasukkaisuutta ja murha. Siitä olisi riittänyt vaikka elokuvan aineksiksi. Johanna Bjöklund sai paikan isältään 25-vuotis lahjaksi vuonna 1905. Rakastuttuaan naimisissa olevaan Paul Shabelskiin he viettivät siellä yhdessä kesiä. Jostain syystä piharakennukseen sitten majoitettiin miehen vaimo ja lapset. Lopulta Johannakin kehitti säpinää toisen miehen kanssa ja myrkytti varmaan kiukuspäissään Shabelskin. Sen jälkeen Johanna sekosi ja kuoli Kellokosken sairaalassa vajaa vuosi Shabelskin kuokeman jälkeen. Sitä jäin miettimään, onko paikan nimi ollut jo valmistuessaan Onnela, vai mistä ihmeestä tuollainen nimi on tullut. Alkuperäiselle omistajalleen se ei ainakaan lopulta ollut mikään onnela, vaikka sellaiseksi oli varmaan tarkoitettu.
Johannan mestan päärakennus. Ikkuna yläkerrassa vasemmalla on Eino Leinon vanha runoilukämppä.
Kotimatkalla poikkesin Marin Putiikissa, kun se osui sopivasti matkan varrelle. Sisustusliike on Rantatien varrella vanhassa navetassa. Kaunis paikka täynnä kauniita esineitä ja hyvää tunnelmaa!

 
 
Illalla lähdin vielä käymään zumbassa, kun kerran virtaa vielä riitti. Siellä puhti alkoi kyllä jo loppua, mutta hyvää mieltä sain mukaan senkin edestä. Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtavan hieno päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti