tiistai 4. joulukuuta 2012

Aina voi yrittää... toffeetakin.

Ruoka&Matka lehden herkulliset kuvat sai mut taas kerran kokeilemaan toffeen tekoa. Eikä taaskaan menny niinku Strömsössä.


Toffee-palat

8 dl sokeria
5 dl kermaa
2 dl siirappia
100 g voita

Laita aineet kattilaan ja keitä keskilämmöllä sekoittaen. Kun toffeemassa on 120-asteista, ota kattila pois levyltä ja jäähdytä vesihauteessa. Kun toffee alkaa saostua kattilan pohjalle, ota kattila vesihauteesta ja vatkaa sähkövatkaimella n. 5 minuuttia. Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Anna kovettua jääkaapissa ja paloittele.

Eli näin sen PITÄISI mennä. Ja huom! Ratkaiseva tekijä on toi 120-astetta. Ei alle, eikä yli. Mulla ei ole sokerilämpömittaria, mutta en malttanut odottaa enää hetkeäkään, joten päätin luottaa näppituntumaan. Tämä osoittautui erittäin huonoksi ratkaisuksi. Toffee ei siis vielä ollutkaan ihan tarpeeksi kuumaa, mutta se varmistui liian myöhään. Kuutioiksi sitä ei saanut leikattua. Tai sai, mutta kuutiot alkoi plörähtää epämääräisiki läjiksi heti leikkaamisen jälkeen. Tsiisus mikä pettymys! No mitäs siitä. Onneksi pakastimessa oli jäätelöä. Vaniljajäätelön ja paksun toffeen yhdistelmä oli superhyvää!

Ja menihän tämä yritys huomattavasti paremmin, kuin ne lapsuuden toffeeviritelmät. Silloin päätettiin Sannan kanssa keittää kinuskia. Ohjeessa sanottiin, että aineita piti keitellä kunnes seos alkaa ruskistua. Me päätettiin nopeuttaa ruskistumista kaakaojauheella...... Lopputulos olikin sitten ruskeaa lirua, joka jäähtyessään jähmettyi  kauhoihin ja pannuihin kivikovaksi pinnoitteeksi. Eikä äiti tainnut hyppiä riemusta kotiin tullessaan :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti