tiistai 13. marraskuuta 2012

Koukussa kahviin

Mulla oli haalea aavistus omasta riippuvuudestani jo vuosia sitten. En kuitenkaan suhtautunut siihen kovin vakavasti, koska en pitänyt sitä ongelmana. Kahvi sinänsä ei ole ongelma vieläkään, vaan työpaikalla alkanut kieltolaki. Niinhän sitä sanotaan, että onnensa tajuaa vasta kun sen menettää. No niin kävi mulle: ymmärsin syvän rakkauteni kahviin vasta, kun en saa sitä enää!!! Ennen itsestään selvältä tuntunut kahvihetki on enää kaunis muisto. Murrrrrr.... (toi oli olevinaan kiukkuista ärinää).

Ennen mä nautin työpaikan aamuhetkistä: kun tulin työpaikalle, kiipesin portaita ylös ja tuoreen kahvin tuoksi leijui nenään.... Aaaaah! Takki pois. Tietokoneeseen virta, naps! Sillä aikaa kun kone käynnisteli itseään, hain kupin kuumaa, tuoksuvaa kahvia ja sen ääressä tein pikaisen tsekkauksen päivän töistä. Voiko työpäivä paremmin alkaa? Ja iltapäivällä; tiedättehän sen lakisääteisen jutun, jota kahvitauoksi kutsutaan... No, tauko meillä on vieläkin, mutta ei kahvia... Voi  kirosanan kirosanan kirosana!!!!!

Kun johtoryhmä päätti, ettei työpaikalle enää hankita kahvia, sopeuduttiin siihen hankkimalla kaappiin oma kahvipaketti ja luultiin, että homma on sillä selvä. No ei ollut. Kahvit käskettiin viedä pois, koska kahvin KEITTÄMINEN on kielletty. Nyt sitten vietetään KAHVItaukoa kiukutellen, sadatellen, kiroten, haaveillen kahvista ja keksien erilaisia keinoja, miten saataisiin kierrettyä kieltoa.

On meille hankittu kahvin tilalle korvike-automaatti. Siitä saa ainetta, jonka nimeksi on annettu innovatiivisesti "kahvi". Se on kädenlämpöistä nestettä. Väriltään se näyttää lasipurkilta, joka on seissyt talven yli parvekkeella puolillaan tupakantumppeja ja sitten keväällä sinne satanut lumi on sulanut ja se on kaadettu mukiin. Haju: tupakantumppi. Maku: en ole koskaan maistanut mitään vastaavaa. Jos sama asia voi olla mautonta ja pahaa, niin tämä on. Lisänä tulee vielä se sakka, jota jää kerros kupin pohjalle. Jos ei juodessa tule itku, niin viimeistään silloin, kun näkee sen puuron kupin pohjalla ja miettii, mitä ihmettä onkaan mahtanut itselleen sitä nielemällä aiheuttaa.

Olen yrittänyt toimittajalta selvittää, mitä aine sisältää, mutta selvyyttä siihen en ole saanut. Automaatin tuoteselosteesta tämä "kahvi" puuttuu kokonaan. Kahvilaaduksi on kerrottu "erityisesti kahvilaitteisiin kehitetty ainutlaatuinen kahvi". Just. No on todella ainutlaatuinen: kuten kerroin, en ole maistanut mitään vastaavaa.

No, tokihan kahvia saa sitten juoda kotona. Mutta kun mä en ennen ole juonut kahvia kuin aamulla tai päivällä, niin nyt kun juonkin kiintiökupilliseni illalla, niin arvaahan sen vaikutuksen yöuniin. Ehkä elimistö tottuu pikkuhiljaa, eikö vaan?

Ärtymystäni kasvattamaan luin vielä tänään tutkimustuloksia kahvin vaikutuksista. Toivoin, että tajuaisin kahvin olevan tosi vaarallista ja kohta olisinkin kiitollinen työnantajalleni terveyteni varjelemisesta. Mutta ei. Minulle selvisi, että kahvi vähentää sydäntautiriskiä, suojelee syövältä, antaa energiaa, tekee iloisemmaksi ja valppaammaksi, nopeuttaa lihasten palautumista liikuntasuorituksen jälkeen, suojaa aivoja kolesterolin haittavaikutuksilta ja pienentää riskiä sairastua Alzheimerin ja Parkinsonin tautiin. Uskokoon ken haluaa! Mä haluan kahvia!!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti